Year of the Goat – Harakka Shore 1-3 (1-4)
video documentary 40 min. (3 x 13 min. 28 sec.)
Part 1. I am walking with a blue scarf on my shoulders from south to north (or left to right in the image) past the camera on Harakka Island, 54 times, approximately once a week from March 2003 to March 2004.
Part 2. I am walking with a blue scarf on my shoulders past the camera but a little further away from it on Harakka Island, on the same occasions.
Part 3. I am standing with a blue scarf on my shoulders on the shore on Harakka Island and looking out to sea, on the same occasions.
https://www.av-arkki.fi/works/vuohen-vuosi-harakan-ranta-1-3/
Year of the Goat – Harakka Shore (installation)
video (3 or 4 x 13 min. 28 sec) 2004
Part 1. I am walking with a blue scarf on my shoulders from south to north (or left to right in the image) past the camera on Harakka Island, 54 times, approximately once a week from March 2003 to March 2004.
Part 2. I am walking with a blue scarf on my shoulders past the camera but a little further away from it on Harakka Island, on the same occasions.
Part 3. I am standing with a blue scarf on my shoulders on the shore on Harakka Island and looking out to sea, on the same occasions.
Part 4. The same shore on Harakka Island video filmed 54 times on the same occasions.
The work can be presented can be presented as a three-screen or monitor installation (parts 1,2,3) or as a four-screen or monitor installation (parts 1,2,3,4).
https://www.av-arkki.fi/works/vuohen-vuosi-harakan-ranta-installaatio/
Vision and Mind - the Role of the Artist
29.5.-26.9.2004
The Artists' Association of Finland and Museum of Contemporary Art Kiasma are joint organisers of the exhibition to celebrate the 140th anniversary of the Artists' Association of Finland.
Three Shores (Installation)
32 min. (2004)
I stand at the shore and look out to sea with a dark blue scarf on my shoulders in three tourist resorts 2-4 times a day for two weeks or one week during winter 2004, first in Puerto de la Cruz, then in Agya Napa and lastly in Playa Blanca.
The three channel installation is edited in such a way that the three projections, which should be placed next to each other (in the order from left to right 1,2,3) have synchronized image changes.
Go to the Shore
performance at Fluxee –club, Turku 27.11.2004
three channel video projection (including Kiasma Shore and Day and Night of the Monkey) with live video of performance at the nearby river shore, 20 min.
“Performing landscape” in Ludivine Allegue, Simon Jones, Baz Kershaw, Angela Piccini (eds.) Practice-as-research in performance and screen. (catalogue and DVD) Palgrave Macmillan 2009, 191.
The Shore is discussed as an example in the chapter "How landscape moves me" in
Performing Landscape – Notes on Site-specific Work and Artistic Research. Texts 2001-2011. Acta Scenica 28. Theatre Academy Helsinki 2012, 321-355. Available at https://helda.helsinki.fi/handle/10138/37613
"The Shore Revisited" - video essay (31 min.) prepared for the joint presentation of the "How to do thing with performance?" research group at New Performance Turku Festival on 7 October 2017 at Titanic gallery in Turku.
Published as:
Arlander, A. (2018). The Shore Revisited. Journal of Embodied Research, 1(1), 4 (30:34). DOI: http://doi.org/10.16995/jer.8
THE SHORE
The work [in the exhibition] consists of three parts
1. Three shores
Video for three projectors (32 min.)
2. Harakka Shore – Year of the Goat (and part of the Monkey)
video for three monitors (13, 28 min.)
3.
a) Harakka Shore – Day and Night of the Monkey (13, 28 min.)
b) Kiasma Shore
accumulating video (2x 13,28 min.)
Performer, camera and editing: Annette Arlander
Go to the Shore
Take a scarf,
Go to the shore,
Stand at the shore.
Look at the horizon,
Look at the water’s surface,
Breathe.
Until your eyes rest,
Until your mind rests,
Until you are cold, tired, having enough.
Take the same scarf,
Go to the same shore,
Stand at the shore.
Look at the horizon,
Look at the water’s surface
Breathe.
And so on.
Day and Night of the Monkey
video documentary 13 min 28 sec (2004)
I am standing with a blue scarf on my shoulders on a cliff of Harakka Island and looking out to sea, for a day and a night during Easter, 12 times, with two-hour intervals, from April 10 at 19:00 to April 11 at 17:00 in 2004.
Day and Night of the Monkey (installation)
video ( 2 x 13 min. 28 sec ) 2004
Part 1. I am standing with a blue scarf on my shoulders on a cliff on Harakka Island and looking out to sea, for a day and a night during Easter, 12 times, with two-hour intervals, from April 10 at 19:00 to April 11 at 17:00 in 2004.
Part 2. The same shore filmed 12 times, on the same occasions.
The work can be presented as an installation for two screens or two monitors, part 1 to the left, part 2 to the right.
https://www.av-arkki.fi/works/apinan-vuorokausi-installaatio/
Day and Night of the Monkey - Kiasma Shore (at the exhibition) with the score "Go to the Shore" next to the monitors
Kiasma Shore
Accumulating video 13 min. 28 sec (2004)
Before and during the exhibition (from 9.may to 26.9 2004 ) Sundays at 1 pm I stand at the shore (by the pool) in front of Kiasma, and document my standing with a camera on tripod. Each week I edit a new version of the video, always the same total duration, divided into as many images as there have been performances so far. (The images without the performer are not displayed)
Notes in Finnish:
La 10.4.2004 klo 19.00
Kylmä länsituuli, rannassa vielä jäälauttojen rippeitä. Lokit huutavat. Luoteesta nousee harmaita pilvenriekaleita. Vielä hetki sitten aurinko antoi keväisen valon. – Yöstä voi tulla kylmä. Onko tämä järkevää? Mikä ihmeen pääsiäispassio pakottaa urheilusuoritukseen? Mieli lepää kun silmä lepää, mutta jos ruumis luineen kalisee kylmästä on lepo kaukana. Ei meditaatiota vaan eksorsismia! Nyt vanhat pirut, viimevuoden pahat henget karkotetaan kerralla…
La 10.4.2004 klo 21.00
Vielä hetki sitten taivas oli täynnä punertavia pumpulipalloja. Nyt se on melkein tyhjä, avara, auki. Tuuli on tyyntynyt hiukan, ehkä. Yksinäinen joutsen ui ulapalle päin. Pari viikkoa sitten niitä oli kaksi sukeltelemassa jään riekaleiden välissä. Ajattelen, että ottaisin mielelläni joutsenen seurakseni tähän rantaveteen. Turhamaista, romanttista! Mutta se ui määrätietoisesti edemmäs, tuskin edes näkyy enää. Hyvä niin. Pian, hyvin pian on sinistä ja sitten pimeää.
La 10.4.2004. kl. 23.00
Tähtikirkas yö – ja meri täynnä vilkkuvia tuikkuja. Länsisataman ja Hernesaaren oranssit lamput loistavat luoteessa, jäälautatkin heijastavat kajoa. Yö ei ole pimeä, mutta kylmä kyllä.
Kallioilla kompuroiminen on outoa yöllä, mittasuhteet muuttuvat, muisti vääristää, mutta silmät tottuvat pimeään melko pian. Outoa ettei tuuli tyynny…
Su 11.4.2004 klo 01.00
Samat tähdet, sama tuuli. Hetki sitten valaistu laiva lipui ohi. Jostakin kuuluu moottoriveneen puksutus, mutta valoja ei näy. Kaupungin liikenne kuuluu läheltä, lähempää kuin päivällä. – Yö on täynnä valoja. Tuuli on kylmä, taivas kirkas ja korkea. En tunne tähtiä, mutta siellä ne ovat kaikki. Joku voi olla satelliitti tai vaikka lentokone. – Kuuta ei näy. Sen pitäisi olla sirppi, vähenevä. – Viisi tuntia aamunkoittoon. Odotan jo kalpeaa kajoa, lupausta lämpimästä.
Su 11.4.2004 kl. 03.00
Aivan kuin ilmassa olisi heikkoa sumua, aavistus, tai ehkä kuvittelen. Tähdet ovat yhtä kirkkaat edelleen. Etelässä on joku outo vaalea kajo, voisiko se olla Tallinna? Kaupungin liikenne kuuluu yhä vahvempana. Vieläkö joku ajelee prätkällä. Ja kirkonkellot, kumeat, kuin jotain rautaisia valsseja. Mikä muu se voisi olla? Kuulenko harhoja, uneksin valveillakin. Tuntuu kuin talvi tulisi kohti, eikä kevät. Pakkasta. Lumipälvien pinta on jäistä kankea.
Su 11.4.2004 kl. 05.00
Idässä rusottaa jo, selvä punerrus, ja taivas on sininen, ei enää musta. Meren ja taivaan raja näkyy jo muutenkin kuin tuikkivien poijujen takia. Valo lisääntyy joka hetki. – Tuuli on tyyntynyt hiukan, vaikkei se tunnu siltä, mutta aaltojen ääni on lempeämpi. Edelleen on kirkasta, mutta tähdet jo kalpenevat. Ja kylmä. Nyt näkyy että vesilammikoiden pinta on jäässä. Ja Kuu! Etelässä nousee valtava oranssi purje. Melkein auringon kanssa ajassa, mutta vähän ennen…
Su 11.4.2004 klo 07.00
Aurinko on jo korkealla, lännessä taivaanranta on punertava, heijastuksena. Linnut ovat heränneet huutamaan. Kaksi varista nokkii lätäkön jäätynyttä pintaa. Maa on kuurassa, sammaleista sen näkee selvimmin. Märät mättäät ovat nyt valkoisen puuterin kuorruttamat. – Aurinko osuu Länsisatamaan ja Pihlajasaareen. Ne tuntuvat olevan aivan lähellä. Vaikka on varhaista, kaikki näyttää muuten ”normaalilta”, tutulta. Näin olen sen ennenkin nähnyt, tai pikemminkin, tällainenhan tämä ranta ”todellisuudessa” on.
Su 11.4.2004 klo 09.00
Aurinko jo vähän lämmittääkin. Rantaan on ajautunut oudon muotoinen kovertunut jäälohkare, riekale oikeastaan. Lokit huutavat herkeämättä. Joukossa on varmaan joku toinenkin laji, joku tiira, mikä lienee, sillä huutoja on kahta lajia, kuin kaksi kieltä – ehkä enemmänkin. Kuura on jo melkein kadonnut maasta, mutta lätäköiden jääpinta sulaa hitaammin. Kevään hidas taistelu – sulaa päivän lämmössä, jäätyy taas yöllä pakkasessa, sulaa taas – ja sulaa aina hiukan enemmän. Sanotaan, että ihminen on 90 % vettä. Ehkä minäkin olen kuin lätäkkö – joka lopulta haihtuu tykkänään.
Su 11.4.2004 klo 11.00
Utua tai pehmeää puolipilveä on ilmestynyt taivaalle. Se ei peitä aurinkoa, mutta himmentää kuin valoverho. Tuuli on tuonut jäälauttoja horisonttiin. Mäeltä näkyy, että ne ovat pieniä ja lähellä. Lähellä rantaa veneestä lasketaan tai koetaan verkkoja, ehkä ankeriaan pyydyksiä. Laineet, aallot, tuovat rantaan myös paksua vaahtoa. Ei sellaista josta Afrodite syntyi vaan öljyistä, pahan näköistä. Aurinko lämmittää, mutta tuuli puree melkein tiukemmin kuin yöllä, nipistelee, kirvelee kasvoilla. Kevät on vasta aluillaan.
Su 11.4.2004. klo 13.00
Tuuli on kääntynyt vielä enemmän lounaaseen, etelään päin, mutta ei ole yhtään sen lämpimämpi. Valtava Viking-linen lautta ui ohi vasemmalta. Rahtialuksesta näkyy enää vain pesä. Vielä äsken horisontissa kellunut jäälauttavyöhyke on nyt jäämurskana, hyhmänä, rantakallioiden edessä. Aallot heiluttavat sitä kiviä vasten kuin jäämurskaa coktailissa. Kaukana näkyy purjeita. Hulluja viiman uhmaajia, kevättä kaipaavia, kuten minäkin.
Su 11.4.2004 klo 15.00
Pilviverho paksunee, silti aurinko paistaa sen lävitse, valkoista valoa. Tuuli yltyy entisestään, nyt rantaan vyöryy vaahtopäitä. Yksi purje taistelee tuulessa, lintuja lentää ohi. Äsken vielä joutsenpariskunta liikkui rantavedessä, nyt nekin ovat etsiytyneet tuulen suojaan. Taivaanrannassa näkyy tummempiakin pilviä, mutta luoteessa on isoja riekaleita sinistä taivasta. Miten lounaistuuli voi olla niin kylmä?
Su 11.4.2004 klo 17.00
Päivä kääntyy iltaan ennen kuin on ehtinyt kunnolla lämmetä. Auringon valo aalloilla on kylmää ja valkoista. Sinertävät pilvet horisontissa lupaavat sadetta, toivon mukaan vettä eikä rakeita tai lunta. Lokit huutavat edelleen, vaikka vielä ei pitäisi olla syytä. Vielä ei ole pesiä eikä poikaisia, mutta kohta kyllä. Silloin kallioille tuskin uskaltaa mennä.
Karkottiko tuuli viime talven pahat henget? En tiedä. Kohmetti kyllä, karaisikin, luullakseni. Lähden tyytyväisenä tuulen suojaan mantereelle, odottamaan lämpenevää kevättä. Uupuneena enemmän kuin uudistuneena: kotona on kevätsiivous vielä tekemättä.
Notes translated into English:
Saturday 10 April 2004 7 pm
Cold wind from the west, the remains of ice floes on the shore. The seagulls are shrieking. Grey clouds rise in northwest. Only a moment a go the sun gave spring light. – The night might become cold. Is this clever? What strange Easter passion forces me to this sports endeavour? The mind rests when the eyes rest, but if the body and its bones are shivering and clattering of the cold that is far from rest. No meditation but exorcism! Now old devils, the evil spirits of las year will be banished once and for all…
Saturday 10 April 2004 9 pm
Only a moment ago the sky was filled with pinkish lint balls. Now it is almost empty, spacious, open. The wind has calmed down a little, maybe. A lonely swan is swimming towards the open sea. A few weeks ago, they were two diving between the shreds of ice. I think I would be happy to have a swan as my companion in the water by the shore. Vain, romantic! It keeps swimming determined, however, further away, hardly visible any longer. So be it. Soon, very soon it will be blue and then dark.
Saturday 10 April 2004 11 pm
Starry night – and the sea is filled with flickering lights. The orange lamps of the western harbour and the Pea Island (Hernesaari) are shining in northwest, even the ice floes reflect the gleam. The night is not dark but it is cold. Stumbling on the rocks feels strange at night, the proportions shift, memory distorts them, but the eyes adjust to darkness quite soon. Strange how the wind does not quiet…
Sunday 11 April 2004 1 am
The same stars, the same wind. A moment ago an illuminated ship was gliding by. The chugging of a motorboat is audible from somewhere, but no lights are visible. The traffic of the city sounds very near, nearer than in daytime. – The night is full of lights. The wind is cold, the sky clear and high. I do not know the stars, but there they are, all of them. Some could be satellites or even an airplane. – The moon is not visible. It should be a crescent, waning. – Five hours until daybreak. I am already waiting for the pale shimmer, a promise of warmth.
Sunday 11 April 2004 3 am
There is a faint mist in the air, a hint, or perhaps I imagine. The stars are as bright as before. In the south, there is a strange pale gleam, could it be Tallinn? The traffic of the city is even stronger now. Is somebody still driving a motorcycle. And church bells, sounding hollow, like some iron rolls. What else could it be? Am I hearing hallucinations, dreaming while awake. It feels like winter coming towards me, not spring. Cold. The surface of the snow patches is hard with ice.
Sunday 11 April 2004 5 am
It is already rosy in the east, a clear rose colour, and the sky is blue, no longer black. The border between the sea and the sky is visible anyway, without the flickering lights. The light increases each moment. – The wind has calmed down, slightly, although it does not feel like it, but the sound of the waves is milder. It is still clear, but the stars are turning pale. And cold. Now one can see that the surface of the water puddles is frozen. And the moon! A huge orange sail is rising in the south. Almost in time with the sun, but a little bit before…
Sunday 11 April 2004 7 am
The sun is already high, in the west the horizon is rosy, as a reflection. The birds have awoken to shriek. Two crows are pecking the frozen surface of a puddle. There is frost on the ground, most clearly visible on the mosses. The wet tussocks are now glazed with white powder. – The sun hits the western harbour and the Rowan Island (Pihlajasaari). They seem to be so very close. Despite it being early everything looks otherwise “normal”, familiar. This is how I have seen it before, or rather, this is what this shore is like “in reality”.
Sunday 11 April 2004 9 am
The sun is already warming a little. A strangely formed concave ice floe has drifted onto the shore, in fact a shred. The seagulls are shrieking incessantly. There is probably some other species in the group, too, some type of tern, or the like, because the shrieks are of two kinds – maybe even more. The frost has almost disappeared from the ground, but the frozen surface of the puddles is melting more slowly. The slow battle of spring – melting in the warmth of the day, freezing again in the cold at night, melting again – and melting always a little more. They say a human being is 90% water. Perhaps I am like a puddle, too – which finally evaporates totally.
Sunday 11 April 2004 11 am
Some haze or soft clouds have appeared in the sky. It is not covering the sun, but dims it like a light curtain. The wind has brought some ice floes on the horizon. Form the hill once can see they are small and rather close. Close to the shore they are casting or checking fish nets, or perhaps traps for catching eel. The waves or combers bring in some thick foam on the shore. Not of the kind Afrodite was born of but oily, bad looking. The sun warms, but the wind bites almost harder than at night, pinches, hurts the face. The spring is only nascent.
Sunday 11 April 2004 1 pm
The wind has turned further towards southwest, southwards, but is no warmer for that. A huge Viking line ferry glides past on the left. Only the cabin of the cargo vessel is visible. The zone of ice floes floating on the horizon a while ago is now crushed ice or sludge in front of the cliffs. The waves move it against the rocks like crushed ice in a cocktail. In the distance, some sails. Crazy people defying the cutting wind, longing for the spring, like me.
Sunday 11 April 2004 3 pm
The cloud curtain is getting thicker, but the sun is nevertheless shining through, while light. The wind is rising, now the waves rolling in on the shore have white capes. One sail is fighting the wind; birds are flying by. A moment ago a swan couple was moving in the water by the shore, now they, too, have moved to seek shelter from the wind. There are darker clouds on the horizon, while there are large patches of blue sky in the northwest. How can wind from southwest be so cold?
Sunday 11 April 2004 5 pm
The day turns towards evening before warming up properly. The sunlight on the waves is cold and white. The bluish clouds on the horizon promise rain; hopefully rain rather than hail or snow. The seagulls are still shrieking, although they have no reason yet. There are no nests or offspring yet, but soon there will be. Then one would hardly dare walk on the rocks.
Did the wind banish away the evil spirits of last winter? I don’t know. It did stiffen me, inured, too, I guess. I leave content to seek shelter from the wind on the mainland and wait patiently for the arming spring. Exhausted more than renewed: at home the spring cleaning remains to be done.