I use the kind of natural time in which it takes the sun to set, a cloud to change, a day to dawn (ohjaaja Robert Wilson teoksessa Armstrong, Gordon S. 1988).
Ennen Between two skies -teosta olin suunnannut taiteellisen työskentelyni skenografin alati muuttuvaan työprosessiin ja osallistumistapaan. Tämä rinnastuu 2000-luvun vaihteen esittävien taiteiden laajempaan työtapamuutokseen, jossa puretaan tarinallisuutta ja esityselementtien sekä ammattiroolien välisiä hierarkioita; tarkastelukohteina erityisesti katsojapositiot, yleisösuhteet ja taiteen tekemisen prosessinomainen luonne.[1] Tässä vaiheessa olin saanut nykytanssin alueella mahdollisuuden laajentaa visuaalisen suunnittelijan roolia ja osallistua harjoitusprosessin liikkeellisiin harjoitteisiin sekä myös esitystapahtumiin[2] kehollisesti ja kokemuksellisesti. Tämänkaltaisella moniaistisella ja kinesteettisellä osallistumistavalla pystyin havaitsemaan, mihin suuntiin teos on kokonaisuutena kulkemassa sekä omaksumaan esiintyjien ja koreografin ruumiillista tietoa rytmiikasta ja liikekielen estetiikasta. Samankaltaista menetelmää kuvaa liikuntatieteiden lisensiaatti ja tanssiterapeutti Maarit E. Ylönen artikkelissaan Refleksiivinen ruumis, tanssin rajapintoja:
Ruumiillinen virittäytyminen ympärillä olevaan energiaan ja rytmiseen tasoon, toisen tai toisten ihmisten liikkeellinen, rytminen ja energinen peilaaminen edellyttää kinesteettisen empatian käyttöä. [---] Kinesteettinen empatia on ruumiillinen asenne, jonka avulla voin samaistua luovasti toiseen ja saavuttaa ymmärrystä itselleni kokemuksellisesti vieraasta. (Ylönen 2003, 63 ja 77)
Vaikka harjoitusaikamme ei riittänyt tämän menetelmän soveltamiseen Between two skies -teoksen kohdalla, edesauttoi aiemmin omaksuttu omakohtainen ruumiillinen kokemus huomattavasti keskusteluyhteyden ja kehollisen ymmärryksen luomisessa tämän teoksen tanssijan ja tilallisuuden kanssa.
Alunperin koko teosprosessi lähti liikkeelle kesällä 2010 valosuunnittelijan kanssa yhteisestä halustamme koetella galleriakontekstia tila- ja valoteosten näyttämönä. Taustalla vaikutti myös teosobjektien sijaan esityselementtien välisiä aineettomia suhteita painottava näkymättömyyden[3] ajatus. Nähtyämme Leila Kourkian esiintyvän galleria Forum Boxissa keväällä 2011 nykytanssia ja veistoksia yhdistelevässä tilallisessa tapahtumassa vakuutuimme siitä, että kyseinen tanssija sopisi myös tähän suunnitteilla olevaan teosprosessiimme. Vaeltava valomies Forum Boxissa http://www.youtube.com/watch?v=kS-zmn66D8U
Rauhankadulla Helsingissä sijaitsevassa galleria Laterna Magicassa lähdimme selkeästi tilan omalaatuisesta luonteesta liikkeelle. Testasimme samalla tälle kokoonpanolle uutta työskentelytapaa - jaettua tekijyyttä ilman yhtä ohjaajaa. Työskentelimme myös ilman teatteritilaa ja ilman yhteistä tarkemmin määriteltyä teemaa tai tekstiä, joksi myöhemmin kuitenkin muodostui vesi kokemuksellisena elementtinä:
Ympäröivän veden voi aistia samanaikaisesti lämpötilana, liikkeenä, erisuuntaisina, usein hallitsemattomina ja arvaamattominakin fyysisinä voimina. Samaa kokonaisvaltaista olosuhteen kokemusta haemme esitys-installaation eri elementtien suhteen. veden ympäröivyys konkretisoi ja materialisoi hengittävää ja liikkeessä olevaa tilallista ajattelua ja kokemusta. (ote käsiohjelmasta / teospäiväkirja Vapaavuori, joulukuu 2011)
Lopullinen kokonaisuus muistutti iltaisin ympäristönomaista esitystä[4] tai esitysinstallaatiota ja päivisin tila- ja valoinstallaatiota, jonka tarkoituksena oli mahdollistaa kävijälle kokonaisvaltainen tilakokemus ja kiinnittää huomio ympäröiviin olosuhteisiin sekä katsojan mielen ja kehon intuitiivisiin valintoihin. Esityksellisinä iltoina katsojia otettiin kerralla sisään vain parikymmentä henkilöä, jotta he mahtuisivat rauhassa tarkastelemaan tilojen eri puolille, seiniin, nurkkiin, vesilammikoihin ja kattoon heijastettuja, osittain lähes huomaamattomina liikkuvia valo- ja videoprojisointeja. Sisään tullessaan kävijät ohjattiin ensin istahtamaan taka-galleriaan tuodulle laiturille sekä pyydettiin seuraamaan hitaasti liikkuvaa esiintyjää tilasta toiseen.[5] Esityksellisiä iltoja seuraamaan saapuneet kävijät tulivat aiemmin kellarina ja nykyisin galleriana ja antikvariaattina toimivaan sokkeloiseen tilaan sisäpihan takaoven kautta, kirjakauppiaan mukaan ensimmäistä kertaa kirja-gallerian historiassa. Tämä poikkeuksellinen sisääntulosuunta useamman porttikongin ja rappukäytävän kautta hämärsi tilakäsitystä entisestään, sisäänkäynnin sijaitessa katutasoon nähden kerrosta korkeammalla kuin antikvariaatin pääsisäänkäynti. Tapahtuma käynnistyi kävijöiden laskeuduttua katutasolta portaat alas kellaritilaan ja päättyi vastakkaiselle kadunpuolelle antikvariaattiin, joka sijaitsee jo valmiiksi katutasolla.
[1] Nykyteatterin ja esitystaiteen uusista estetiikoista ja toimintatavoista kirjoittavat muiden muassa Koskenniemi (2007), Lehmann (2009), Ruuskanen toim. (2010) ja Silde toim.(2011) Kts. kirjallisuusluettelo tekstin lopussa.
[2] Tilaorientoitunutta esiintymistä ja kinesteettistä osallistumisentapaa olen päässyt koettelemaan etenkin yhteisteoksissa koreografi Elina Pirisen kanssa teoksissa Polta silta (2006), John, Johnny ja Jenny (2008), Wrong Right Love Fight (2010) sekä Kiasma-teatterin järjestämällä teatteri.nyt festivaalilla (2011 ja 2013)
[3] Valmistuin Taideteollisesta korkeakoulusta taiteen maisteriksi opinnäytteellä Näkymätön lavastus – Suhteessa työryhmäkeskeiseen näyttämöteokseen (2008).
[4] Ympäristönomaista teatteria väitöskirjassaan Esitys Tilana (1998) käsittelevä, Teatterikorkeakoulun esitystaiteen ja teorian professorina vuodet 2001-2013 toiminut Annette Arlander tuo esille, että ympäristönomainen ei välttämättä tarkoita esityksiä, joissa luonnonympäristö on keskeisessä asemassa, vaan ylipäätään ”ympäristöksi, moniulotteiseksi tilaksi rakennettua esitystä”. (Arlander 1998, 33.)
Between two skies, galleria Laterna Magicassa (2012) kuvat Pekka Niittyvirta, esiintyjä Leila Kourkia.
Avaan tekstissä tutkimusprosessiani vuonna 2012 toteutuneen paikkasidonnaisen[1] Between two skies- esitysinstallaation[2] avulla. Kyseinen teos on ensimmäinen kolmesta tohtorintutkintooni liittyvästä teosprosessista, joiden avulla tulen käytännössä testaamaan skenografian[3] alaan liittyvien työskentelymenetelmien muutosta sekä moniaistista tilakokemusta. Esitysinstallaation muoto ja sisältö syntyivät pääosin harjoitus- ja suunnitteluprosessin myötä työryhmämme[4] yhteisistä keskusteluista sekä tilallisista, liikkeellisistä ja valollisista kokeiluista.
Tarkastelen teoksen tilallisuutta tässä yhteydessä kolmesta eri suunnasta: omien kokemusten ja yleisön havaintojen näkökulmasta sekä yhdistämällä teoksen installaationomaisen luonteen taideteoreetikko Claire Bishopin ja historioitsija Anna Moszynskan installaatiotaidetta ja katsojaposition muutosta käsitteleviin teksteihin. Lopuksi pohdin, mitä moninäkökulmaisuus nosti esille ja millä tavoilla koko teosprosessi kuljetti tutkimusta eteenpäin ja tarkensi kysymyksenasetteluita.
[1] Paikkasidonnaisen taiteen historiasta ja menetelmistä kirjoittavat mm. Lea Kantonen toim. 2010 sekä Kathleen Irwin 2007 (kts. kirjallisuusluettelo)
[2] Esitystä ja installaatiota yhdistävä Between two skies, Galleria Laterna Magicassa, Helsingissä 2012. Esitysinstallaatio-nimikettä on käytetty aikaisemmissa yhteyksissä ainakin Kiasma-teatterissa installaatioissa, joihin kuuluu myös live-esiintyjiä.
[3]lat. sceno-graphia tarkoittaa alkuperältään näyttämölle/agoralle kirjoittamista. Termi yhdistetään useimmiten näyttämöteosten visuaaliseen suunnitteluun ja näyttämölavastukseen, joka ei omalle esitystä ja installaatiota yhdistävälle työskentelylleni ole tunnusomaista. Tutkimukseni liittyessä kuitenkin pääosin skenografian alaan toivon työskentelyni osaltaan vaikuttavan suhtautumiseen tähän taiteidenväliseen alaan avarakatseisemmin. Kuvaavimmat nimi-ehdotukseni omalle työskentelylleni tässä vaiheessa tutkimusta ovat esityksen tilataiteilija tai tilalähtöinen esitystaiteilija, jossa jälkimmäisessä tapauksessa osallistun tapahtumaan myös esiintyjän positiosta käsin.
(liite synopsis) Alussa esiintyjä hengitteli syvään istualtaan laiturialueella oleilevan yleisön edessä. (Gallery I) Lähti sitten silmät kiinni haparoiden ja lattialla kontaten kiertämään katsojien selän takaa kokonaisen ympyrän. Esiintyjä eteni tunnustelemalla ja koskettelemalla ympäristöään, kunnes avasi yllättäen silmänsä ja kertoi unestaan, jossa valas piti saada äänen voimalla pysymään ilmassa. Esiintyjä jatkoi liikettä, asteli kiveltä toiselle, kurottautui käsillä kattoon asti. Vetäytyi suppuun putoavaksi huudoksi, tasapainotteli kalliolla, läiskytteli vettä lammikossa ja siirtyi tilasta toiseen tarkkaillen katsojiaan silmästä silmään ja liikkuen ympyrää samatahtisesti seinälle heijastetun kuvansa kanssa. (Gallery II). Esiintyjä poistui yhä pidemmälle käytävien uumeniin, jolloin katsojat eivät olleet enää varmoja minne asti seurata. Tapahtuman avoin päätös oli antikvariaatin puolella (Book Gallery ja Book Shop), jossa esiintyjä istui kirjaan uppoutuneena niin kauan, että vastuu katsomisen lopettamisesta siirtyi yleisölle. Osallistujien huomio siirtyi pikkuhiljaa esiintyjästä ympäristöön ja kirjakasojen tarkasteluun.