Akateeminen kansanmuusikkous on kansainvälisestikin melko uusi ilmiö. Suhteutettuna kansanmusiikin pitkään perinteeseen Sibelius-Akatemian tarjoamat kolmekymmentäkuusi vuotta koulutusta on ohikiitävä hetki. Suomalaista kansanmusiikkia on tutkittu tähän mennessä pääsääntöisesti ulkopuolelta tarkkaillen esimerkiksi historiallisten tyylien, soittimiston tai kulttuuristen ilmiöiden näkökulmasta: ikkuna muusikoilta tulevaan tietoon on avautunut vasta taiteellisen tohtorikoulutuksen myötä. Muusikoille on ominaista se, että kasvaminen ammattiin on vuosia, jopa vuosikymmeniä kestävä pitkällinen prosessi, jonka aikana opitut asiat muotoutuvat hiljaiseksi tiedoksi ja kunkin soittajan omiksi käytänteiksi. Näitä työkaluja ja toimintamalleja on vaikea tunnistaa toiminnassaan, sillä niitä on alkanut pitää itsestään selvinä. Taiteellisen tutkimuksen tekeminen on auttanut minua huomaamaan ja sanallistamaan niitä ilmiöitä, joiden parissa olen kasvanut ja kehittynyt siksi taiteilijaksi, joka olen tänä päivänä.
Tunnistin säveltämiseni keskeisimmiksi elementeiksi improvisaation, soittamisen ja läheisen suhteen tiettyyn soittimeen. Improvisaatio on työskentelyssäni olennainen väline, jonka avulla tavoittelen inspiroitumista, etsin ideoita sekä muokkaan aihioita valmiiksi teoksiksi. Ennen kaikkea sävellän itselleni ja oma työskentelytapani löytyi, kun halusin monipuolistaa ilmaisuani Jooseppi Pohjolan kanteleella. Näiden tekijöiden summana olen kiteyttänyt käyttämäni säveltämisen menetelmän improsäveltämiseksi soittamalla. Itselleen säveltämisessä on kiistattomia etuja: koska teen materiaalia omaan käyttööni, se muotoutuu suoraan omalle muusikkopersoonalleni sopivaksi.
Tämän eksposition tarkoituksena on ollut tunnistaa ja jäsentää sävellystyöni keskeisiä elementtejä ja sitä kautta tuottaa uutta tietoa muusikko-säveltäjän luovasta prosessista ja improvisoimalla säveltämisestä. Olen kokenut tarpeelliseksi pohtia säveltämistä improvisoivan kansanmuusikon näkökulmasta, sillä suomalaisen kansanmusiikkigenren piirissä säveltämistä harjoitetaan aktiivisesti, mutta aiheesta on olemassa niukasti kirjoitettua tietoa. Uskon monen (kansan)muusikon tunnistavan tekstiäni lukiessaan kytköksiä omiin työskentelytapoihinsa.
Työskentelyssäni kulkevat käsi kädessä erilaisten soittotekniikoiden kehittäminen, äänenvärien etsintä sekä säveltäminen. Kykenen samanaikaisesti työstämään montaa eri asiaa, ja säveltäessäni tulen myös harjoitelleeksi löytämiäni soittotapoja. Erityisen inspiroivana koen sen, että minulla on materiaalini kanssa täysi tekemisen vapaus: kuten Lemmennoston työstämisprosessia käsittelevässä osiossa toin ilmi, voin lainata omia ideoitani ja versioida sävellyksiäni haluamallani tavalla kysymättä lupaa keneltäkään.
Improvisoivana ja säveltävänä kansanmuusikkona toimimiseen liittyy lukuisa määrä erilaisia tekijöitä, joita kykenen osin vain sivuamaan tämän eksposition puitteissa. Jatkossa aion tutkia lisää muun muassa säveltämisen ja improvisaation välistä suhdetta, sillä ne kietoutuvat toiminnassani vahvasti yhteen.
Työskentelyni reflektoinnin ohella haluan perehtyä kattavasti aiheeseen liittyvään moninaiseen kirjallisuuteen. Toistaiseksi en ole löytänyt montaakaan improvisoivan muusikko-säveltäjän kirjoitusta, ja ne kiinnostaisivat minua kaikista eniten, musiikkigenreen katsomatta.
Lemmennosto-osiossa keskityin kuvaamaan työskentelyäni erityisesti intuition näkökulmasta. Säveltämisen prosessiin sisältyy kuitenkin myös päätöksiä, jotka perustuvat tietoisempaan analysointiin ja pohdintaan. Omalla kohdallani nämä nousevat tärkeään rooliin siinä kohtaa, kun improvisaation kautta ja pääosin intuitiivisesti on syntynyt erilaisia aihioita tai osia, joita haluan muokata eteenpäin tai yhdistellä. Etenkin teoksen kokonaisrakenteen hahmotteleminen, kehityskaaren rakentaminen ja siirtymät osasta toiseen ovat työskentelyssäni kohtia, joissa ratkaisen asioita myös hyvin tietoisesti. Intuitio ja tietoinen toiminta ovat kuitenkin väistämättä jatkuvassa vuorovaikutuksessa, sillä intuitio on kokemuksen kartuttamaa hiljaista tietoa.
Oivallus intuition merkityksestä sävellystyössäni oli tutkimuksen kannalta hyvin keskeinen. Minulle oli innostavaa löytää kirjallisuudesta muidenkin näkemyksiä siitä, että intuition käyttäminen voi olla hyvin tietoista. Ymmärrys intuition olemuksesta pitkällä aikavälillä saavutettuna tietona auttaa minua luottamaan siihen tulevaisuudessa vielä nykyistäkin enemmän. Intuitiolla on työskentelyssäni suuri rooli muun muassa materiaalin valikoitumisessa, jolloin tukeutuessani intuitioon hyödynnän kaikkea kokemaani ja tietämääni, eli omaa asiantuntijuuttani. Intuition käyttöä voi myös harjoitella aktiivisesti ja ajatus tästä on hyvin kiinnostava.
Viidettä eli viimeistä tohtorintutkintokonserttiani edeltävän luovan prosessin aikana halusin lähestyä soitintani eri tavalla kuin aikaisemmin. Jooseppi Pohjolan kanteletta on perinteisesti soitettu lyhyimmät kielet soittajaa lähinnä. Nyt päätin kokeilla millaista musiikkia syntyisi, jos menisinkin seisomaan soittimen vierelle eri kohtaan kuin yleensä. Hyödynsin tätä lähestymistapaa säveltäessäni konsertin viimeistä kappaletta Pohjolan ääret, jossa soitan kantelettani kolmelta eri sivulta. Oheisella videoklipillä on nähtävissä osa teoksesta. Viimeisen osan, Linnunradan, alussa käännyn selin yleisöön ja soitan ”yksinkertaisesti”, pelkistäen ilmaisuani, käyttäen perussoittotekniikkaa ja mahdollisimman riisuttuja musiikillisia aineksia.
Tätä askelta oli edeltänyt vuosien tutkimusmatka, jonka aikana olin yrittänyt ottaa kanteleestani irti kaiken mahdollisen. Kuitenkin vasta viidennessä taiteellisessa osiossa uskalsin viedä soittoni toiseen ääripäähän ja lähteä tavoittelemaan kanteleeni kanssa myös hiljaisuutta ja uudenlaista vähäeleisyyttä. Koin tämän vaiheen jonkinlaisena kiteytyksenä tohtoriopintojen aikana tapahtuneesta taiteellisesta kehityksestäni. Sen mahdollisti intensiivinen prosessi, johon sisältyi sävellystyötä, konserttien valmistelua, esittämistä ja työskentelyni reflektointia sekä omiin ajatuksiini että konserteista saatuihin palautteisiin nojaten.
Kuorin soittoani kerros kerrokselta paljaammaksi. Viimein kykenen yksinkertaistamaan ja tekemään vähän. Uskallan olla selin yleisöön, keskittyä ainoastaan musiikkiin ja luottaa siihen, että se riittää. Sävytkin avautuvat minulle toisella tavalla kuin ennen. Muutaman kielen soinnista syntyy kokonainen maailma.