22.1.2021
Käsityö, pienet asiat, yksityiskohdat vs VÄRE ja sen iso, näyttävä arkkitehtuuri, joka on suunnattu tietokoneella työskentelyä ja ihmisten välisiä ryhmäneuvotteluja varten, ei käsitöille, ei ajanvietolle esineiden ja materiaalien kanssa. Värimaailma on kylmä ja neutraali. Työskentely ruumiin, materiaalien, esineiden, yksityiskohtien, käden ulottuvilla olevien asioiden kanssa kiinnostaa minua siksi. (Kynnet, meikki, ruoka, käsityöt asioina jotka perinteisesti toimivat taiteen periferioissa) (samoin ruumis ja performanssi jos viitekehyksenä on perinteinen kuvataide-diskurssi, jonka keskiössä on edelleen jonkinlainen taide-objekti, sijoitettuna sille erityisesti valmistettuun / varattuun ympäristöön (museoon/galleriaan).
Keynote: Rebecca Hilton, Paola Balla
Knowledge dislocated / locates from the place —> seperate spaces for art rather than art being where you are / I am, seeing all the environment I move through as equally important. (Sienten kerääminen, metsässä liikkuminen, se on varmasti vaikuttanut estetiikkaani)
Perinne taiteet / kansantaiteet vs nykytaiteet
Kosketus ja tunteet, kosketuksen menetyksen aiheuttama suru, tähänhän ne veistokset myös syntyvät, siitä performanssi?
Coral reefs
Mushrooms (miks sitä kutsutaankaan suomeks kun se kasvaa puussa? Pahka)
Rhizomes
Leakage
Uneven surfaces
Thickness of surfaces microscopically
Bacteria and mildew and moss growing
The electron fields surrounding us and everything, our magnetic fields being repelled by other magnetic fields
Touching is being repelled and repelling
Posthumanistic futures as these weed(rikkakasvi) humans
Taking over but more softly
So actually not taking over but
Spreading in symbiosis
Not overtaking, but symbiosis
Future ways of existing
We humans, we pests
3.3.2021
Ja kuitenkin. Kyllä, tutkin työskentelyä, tietoa, niiden suhdetta materiaan ja estetiikkaan. Ja samalla tutkin myös ruumista, ruumiillisuutta, esteettisyyttä, runsautta, vuotojen ja raunioiden estetiikkaa. Posthumanistis-uusmaterilistis-queeriä ja nonbinääriä ruumiillisuutta ja materiaalisuutta.
Huomaan, että minulla on monta tutkimuslinjaa samanaikaisesti, kuten on taipumukseni. Kyse on siitä, että en halua puristaa yhtä asiaa liian tiukasti käsissäni. Työstämällä useaa teemaa / näkökulmaa samanaikaisesti voin loikkia ajatuksesta toiseen jättäen niiden välille tiloja. Tämä väleihin jäävä tila on näkemyksessäni oleellista. Se on tilaa tuntemattomalle. Vaeltelen, harhailen, kiertelen ja kaartelen. On kenties jokin keskus, jokin ydin, mutta en suuntaa sinne, vaan kiertelen sen reunamilla ja tarkastelen sen reunostojen maastoja. Mitä on sen ympärillä, mikä sitä ympäröi? Lähestymistapaani voisi kenties tässä mielessä kuvata periferaaliseksi. Raja-alue on transformaatioiden, muutoksen aluetta. Päällekkäisyyksien, epämääräisen ja epämuotoisen aluetta.
“Mitä” sijaan kysyn “mitä ei” tai “miten”?
Ajattelu on minulle konkreettista ja materiaalista. Tarvitsen näitä esineitä ja töitä ajatellakseni, ymmärtäkseeni. Yritän ymmärtää runsautta, vuotoisuutta, raunioita heidän avullaan, heidän kanssaan, heidän kauttaan.
Ja myös, mitä toisto ja monistaminen tekee näille sormille? Mitä tapahtuu sormelle, kun se valetaan kipsiin? Miten ruumis esiintyy erilaisena kipsin kautta, miten sormi muuttuu (vaikka muoto pysyy samana), kun siitä tulee kipsiin valettu? Ja sitten se toistaminen, se kun niitä on liikaa?
Voiko sormi muuttua kasvin tai korallin kaltaiseksi? Voiko ruumis tulla luonto-motiiviksi? Voiko ruumis tulla ornamentiksi?
Onko tää jonkinlainen kömpelö yritys etsiä ruumiista luontoutta ja objektiutta? samastaa ruumista muuhun materiaan, muihin otuksiin?
Miten ruumis on kuin ”muu luonto”, miten ruumiin saisi näkyviin luontona, materiaalisuutena, oliona, aineena jne.?
Tässä valittuna sormi...
Inhimillisen ei-inhimillisyyttä? Mahdollisuuksia sen tutkimiseen?
21.2.2021
Future evolutions - fantasies of excess
Fantasies of future - excess evolution
Fantasies of evolution - excess futures
Future excess - evolution fantasies
Flesh fantasies - excess evolutions
What is excess is dependent on what you compare it to. I guess what I’m interested in is aesthetics that go against the aesthetics of productiviyty, economical shapes, minimalism, and / or functionality - the kind of aesthetics that reduce things to their base functions. As if the aesthetic and material sensuality and pleasure is meaningless.
Plaster mouth inside mouth!!! Eye on a tongue, eyes on eyes!
Topless crochet finger top photoshoot at väre?
Anna Tsing writes of monsters and ghosts as potential to lead us somewhere in this age. Donna Haraway's speculative fictions also a relevant method.
Covid restrictions as a backdrop, mass extinctions as a backdrop. In this moment, ecocatastrophe, role of touch etc, what to imagine, how to imagine touch? How to grieve for it? How to imagine new kinds of corporealitys?
Monsters and ghosts are also something that live in the peripheries of society? They inhabit the darkness, the twilight, the shadows, the margins (katvealue). They live outside the citygates. They defy category. They can not be represented by simple categories. They inhabit comtradictions, category crossings. What makes the jellyfish monstrous is not just it’s toxicity, but it’s beauty. The fragile, gentle looks of its tender toxic tendrils, that look more like ruffles, lace, chiffon. A bedspread, a gown. Than a sword. Tender toxicity. Queer kind of monsters
Sculpture as drag, my art peactice as drag —> vilpitön kiinnostus, ihastus, not deconstructing or criticising, but playong with, following the lead of something you are enamoured by.
It’s a queer aesthetics, or more like, a queer approach? Which definetly is peripheral or marginal? And it’s (as well as working with aesthetics and materials in general) a peripheral way of approaching as well, because it is not centered on meaning, but more like the style of something? Like, not the monument, but the terrain surrounding the monument? The woods that the thing is in? The surroundings, the flesh. So not the thought or the mind, but the body and the flesh of things. The surroundings of things, what they are made of, rather than what they are.
12.2.2021
I brought the fingers home to work with, and they took over my living room. I guess I didn’t object. I feel like I also must look for ways to collaborate with these objects. Looking for new ways to be and work together. So I have to be hospitable. ”Vieraanvarainen”.
I’ve been thinking for a long time about fur and hair, and spikes and the kind. In some way this is still continuation of that. The sharpness of the shape of a hair. Like that of a nail, a claw, a tooth, a knife, a fang. And then the multiplication of that until it becomes something soft. There is an airy quality to hair and fur. You can sink into it. It is somehow porous in that way. It’s boundary gives in. I like to think about all surfaces around me as somehow like that. The scale is just so micro, but if we could enlarge it we could see. Microscopic canyons everywhere. Mountains of dirt, bacteria, viruses... or the shapes of the eletron-field that surrounds everything? Like... we never truly touch things, there is always a magnetic resistance between the electrons. Or something like that, I can’t really remember the details anymore...
I think about bodies. Queer bodies. Nonhuman bodies. Monstrous bodies. Being too much. I am too much. Maybe we are all too much. It is all too much.
10.2.2021
On monenlaisia liiallisuuksia: ruumiillisuus, ornamentaalisuus, esteettisyys, sotku, lika, rikkinäisyys, toisto. Kuolevat ja hajoavat asiatkin ovat jotenkin liikaa. Kukat ovat liikaa. Timantit ja jalokivet ovat liikaa.
Timantit
Jalokivat
Kukat
Lika
Tahrat
Vuodot
Valumat
Kulta ja hopea
Glitter
Ruumis
Maali
Muodot, jotka eivät palvele tarkoitusta
Minua kiinnostaa anti-funktionaalisuus. Koristeelliset hautakivet. Oudot muodot. Epäkäytännöllisyys, hitaus, monimutkaisuus. Tehokkuuden ideaali on tuhonnut kyvyn nauttia prosessista. Vaikeat, hitaat ja monimutkaiset asiat ovat arvokkaita.
Evoluutio! Teosten ja ajatusten? Suhteessa esillepanoon? Kokeiluun? Epäonnistuminen välttämätön osa evoluutiota: miten sallia sen näkyminen? Ovatko epäonnistumiset liikaa?
10.12.2020
Ajatella materiaalien kautta? Kutsua luokseen ajattelua, uusia ajatuksia, tietoa, uusia mahdollisia tulevaisuuksia näiden objektien avulla? Ovatko ne siis maagisia? Magian ja uusmaterialismin välinen ero taitaakin olla aika häilyvä?
Video hitaasti liikkuvista sormista, perhosia, ätököitä, kasveja, koralleja jne, filttereillä tms sen tulevaisuuden kuvittelu ns kameran kautta sen veistoksen päälle, tai sen kaveriksi?
Tv/ ruutu, joka on sormien peittämä, sisältö vedessä heiluvia leviä, koralleja, kasveja, joka hitaasti kasvaa / heiluu tuulessa, kiviä jne jne jne —> kasvien tv-ohjelma, ihmiset ns taustana tai jonain fossiilina ja rauniona. Tai jopa tyhjä tv, missä elävä kasvi, sormet kasvaneet siihen ympärille
Ryijyn alla liikkuva ihminen?. Ryijyn yhteyteen äänite, jossa puhutaan hitaudesta? Spekulatiivinen tulevaisuuden fikio ihmisten yhtymisistä etanoihin, laiskiaisiin, kasveihin ja kiviin?
Diverse landscapes / maiseman liha?
Tekokynsien / maalausten evoluutio?
Jonkun muun kirjoittama fiktio näistä teoksista? / joidenkin muiden?
Nyt on jo ilta. Haluaisin hankkia luonnoskirjan, että voisin kirjoittaa tätä käsin, piirtääkin. Vaikea pitää tätä työpäiväkirjaa, koska kun olen pajoilla en halua pysähtyä tämän pariin. Työtä on niin paljon. Aina on jotain ja sitten taas seuraavaa ja haluan saada niin paljon paljon paljon paljon tehtyä kuin mitenkään mahdollista tässä rajallisessa ajassa, joka minulla nyt on.
Herään sängystä kirjaamaan muistiinpanoa: palava veistos (video) vasta parina raunioituvalle, kasvien valtaamalle veistokselle?
2.12.2020
Flesh for fantasy
I want to lick the handrails of the staircase
Dreaming of licking the sculpture
Asiat jotka on syrjässä / kielletty
ruumiillisuus, kosketus, pysähtyminen, hitaus, lepo, väsymys, rentous, tanssi, tahrat, lika, kuola,
bruises, marks, stains,
Mustelmat, jäljet, painaumat
Anti-manifesto-fantasia
Väre: julkinen tila vs yksityisyys (yksilö, heikkous, salaisuudet, fantasiat, seksuaalisuus)
Anti funktionaalisuus!
Se ja excess ja taide ja estetiikka ja ruumis ja being too much ja kaikki!
Luonto ja ruumis väreen periferioita? Luonto ihmisen periferiaa? Sen ympärikääntäminen, niin että ruumiista tuleekin maisema? Lihan estetiikka ja ruumis luontona/maisemana
Kosketus suht. Väre? Ruumiin tieto / ruumiillinen tieto/tietäminen, hitaus, (kasvien tapa olla maailmassa, emilia coccia?)
5.10.2020
(Kokeilevan skenografian työpajat)
Tutkimuskonferenssi (pink lecture jatko-osa)
Zoom, videomatsku, nukkuva/lepäävä luennoitisija paikan päällä, ruumis paikan päällä, miten aihe/asia/teksti muu materiaali tulee / on suhteessa?
Kotona olo, koti, koti-minä, lepo —> lepo reunoilta keskiöön
Yö reunoilta keskiöön
väre —> sotku, lika, tahrat
Tarttumapinta?
Kuvia hahmosta, joka ei istu/sovi väreeseen (väsynyt opiskelija, ruumis, roskat, lika)telttailu väreessä?
Videotykki, joka läpäisee väreessä mahdollisimman monta lasiseinää? Minne se päätyy, miten kuva hajoaa, välissä kulkevat ihmiset, ilman läpi kulkeva valo (tekstiä, kuvia, tiloissa ehkä myös hahmoja joihin asettua?)
Ilma periferiana, tyhjyyden illuusio (läpinäkyviä veistoksia, valo joka osuu)
Mikä on marginaalista ruumiillisuutta aallossa/väreessä? (Tanssi/sotku/väsymys/sairaus/kotoisuus/tunteet/itku/suru/laulu)(kasvit, luonto, henkisyys)(sotkuisuus, lika, tahrat, värit, maali, överiys, kukat, ruoksut, liljat, fiilistely, drag) (aalto-fantasies (fantasy of aalto, fantasy in aalto) (yliopiston strategia ja tavoitteet / yodel aaltofantasiat kanava) (luostarit ja luostarijörjestys ja elämäntyypi vrt. Aallon järjestys ja elämäntyyli) aalto — A piece if heaven
Pandemian aikana luontoon meneminen, sienimetsä uutena keskuksena, itse kouku periferiana, rauniona, opiskelu periferiana, keskiöön nouseekin ruumis, ruoka, uni, lepo, liikunta, luonto, metsä, hyvinvointi, lempeys, ihmisyys, eläimyys)
Väreessä itkevä taideteos???
Performanssi/valokuvaprojekti —> elävä maalaus liikkumassa aallossa, tutkimassa tilaa, hakemassa paikkaa (istuuko, eikö istu?) tilan päälle maalaaminen (videtykillä/mallinnuksella,
Fiktiivisen maiseman heijastaminen läpi väreen lasiseinien ja tilojen? Unelma maisemasta, maiseman hajautuminen, (valon hajautuminen), rajautuminen arkkitehtuurin ja huonekalujen perusteella, valon ja maiseman muoto suhteessa
Luennoitsija, joka harhailee pois ja takas ruudusta, harhailee ympäri tilaa, harhailee ja puhuu. Luentoslidet, joissa on vain puolet quitia, kuva ohi keskiöstä, joka on keskeneröinen, virheellinen? Luentokamera, joka on oudossa paikassa (matala pöytä, kuvaa kattoa ja luennoitsijaa alhaaltapäin jännän jyrkästi, tai ehkä lattialta jalkoja? Tai ehkä kasvot? Jos eri kamerat on vielä jotenkin ohjelmoitu luomaan ääntä/tekstiä/kuvia sen näkemänsä perusteella? Jalkojen luonto? Alanäkökulman luonto)
Joulukuussa valosuunnittelun konferenssi:
Magia, yliluonnollinen —> marginaalinen
Marja-Liisa Honkasalo valosuunnittelun seminaari? Ihmisten yliluonnollisista kokemuksista (antropologiaa ja lääketiedettä, kipu ja kokemukset, kumma, ruumis ja toinen)
Panopticon (aalto ja väre panopticonina)
Borgdorff (2007) taiteellisen tutkimuksen tutkija,
“Teoriavetoisen tutkimuksen kriisi”
Elinvoimaisessa koejärjestelyssä kaikki ei ole kontrolloitua, vaan tiedonhalua ylläpitää ei-vielä-tiedetty, ei-vielä-representoitavissa-oleva “epistemic thing”
Ontologisesti yhteensopimattomien ilmiöiden yhteenasettely/yhdistäminen/rinnastaminen on taiteellisen tutkimuksen erikoisuus (vrt. Tiet. Tutkimus)
Muistiinpanoja luennolta:
Periferia, liikkua ympäri, liikkua ympyrää
geometrinen termi (Eukleideen alkeet (eukleides aleksandrialainen n. 300eaa))
Geografinen termi
(Rooman) imperiumin valloittamattomat alueet (alueet ennen/ilman hallintoa (jonkun näkökulmasta)
periferia - Laita/äärialueet (susiraja) (susien alue)
Fysiologinen periferia (sormet ja varpaat) keskushermosto vrt. Ääreishermosto
Eksistentaalinen periferia: radikaali ajattelu / äärimmäinen ajattelu, ajattelu ulkokehällä
Keskusvalta —> sen suhde periferiaan
Talousteoreettinen ja taloussosiologinen käsite (werner somart: moderni kapitalismi)(david ricardo: suhteellinen etu)
Immanuel wallerstein
Deleuze ja Guattari: skitsoperiferia (haltuunoton koneisto)
Rihmasto ja verkosto —> epäkeskinen maailma? solmukohta keskustana?
Topologinen käsite
Thomas More: Utopia (1509) ei-paikka / hyvä-paikka
Luostari-järjestelmä (täydellinen järjestelmä, pala taivasta) ( —> vrt. Aalto ja väreen järjestykseen/arvoihin)
John Stuart Mill Dystopia, dystooppinen politiikka
Jules veren (Paris aux siècles xx???) (pariisin dystopia, jossa ei ole humanismia, taidetta, vain taloutta ja teknologiaa)
Bellemy Edward “Looking backwards” (2010 luku - 1880)
H.G. Wells Men Like Gods (1923)
Uteknologiasta Dysteknologiaan
Nikolai Berdjajev
Jevgeni Zamjatin Me (1919-1921)
Panopticon (aalto ja värt panopticonina)
Meskaliinitripit (doors of perception) —> tajunnan laajeneminen, trip suht. Periferiaan
Perennialalinen filosofia
Keskitie,kohtuullisuus, määrällisyys (oikeudenmukaisuuden äärettömyys)
5.3.2021
I’m trying to work with the vitality of sculpture, of scenography, of art objects, of these objects, these things.
I’m looking for a way for the work to inhabit a place that feels both organic and inorganic. For the work to have a sense of aliveness, a sense of vitality. And at the same time for it to also be aesthetic, sculptural, fake or… something, that I cannot quite get out as words. Matter that is alive, yet also matter. Something to touch that also touches you. To see the matter as matter yet to also have an uncanny sensation of the possibility of life in it. That is the sense of supernatural I think, of ghosts and monsters.
There is always a sense of foreigness in what we touch. What we touch touches us, and we encounter both the strangeness of it and the strangeness inside of us?
11.12.2020
Se ajatus, että periferia tai sen rajat, eivät ole kiinteitä tai kiinteää aluetta, vaan karvaista, aukkoista, vuotoisaa, huokoista
Rauniot periferioina??? Sekä tilallisina, että ajallisina? Kasvit ihmisten periferiana (taustana, katve-alueena), joka on vallannut ihmisen hylkäämän, periferiaksi jättämän tilan. Raunio on paikka, jonka aika on syrjäyttänyt, nykyaikamme periferia, arjesta ja elämästä syrjäytetty?
Periferia ja arki? Arki tuotuna raunioille? Uusi arki, joka voi nousta raunioiden periferiasta?
4.3.2021
Tutkin orgaanisen ja ei-orgaanisen välitiloja. Esineitä/ veistoksia jotka tuntuvat orgaanisilta, orgaanisen muodon muuttumista esineeksi. Miten orgaaninen esineellistyy, miten taide-esine orgaanistuu/elävöityy? Jotain sitä välimaastoa, missä se on sekä elävän oloinen ja tuntuinen, että samaa-aikaa tarpeeksi etäännytetty alkuperästään, että se alkaa muistuttaa jotain muuta kuin ihmisruumista: jotain uutta eliötä, petoa, hirviötä tai veistosta. Haen sitä tilaa, missä se on samanaikaisesti elävä/elävänoloinen/ihmisenoloinen ja esine, esteettinen, veistos, jokin-muu eliö. Samanaikaisuutta, välitilaa, päällekkäisyyttä. Että elävän ja ei-elävän kategoria olisi päällekkäin ja samanaikaisesti läsnä.
Infestation of life
1.4.2021
infleshtation
Polypores, Burls, flesh, Rhizome, Fungi
new corporality’s, flesh leakage
Vuotoja, halkeamia, kääpiä, pahkoja
decomposing / composting
Decadence
Decaying
Growth
Strange flowers
11.2.2021
”Perhaps counterintuitively, slowing down to listen to the world — empirically and imaginatively at the same time — seems our only hope in a moment of crisis and urgency.” S. M8, Anna Tsing, Arts of Living on a Damaged Planet
Creative writing / other art practices —> imaginining new futures —> but art is also real. These objects are already in existance, already real. They are heavy, working with them is heavy, and their heaviness makes them actual, real. Makes them matter. Makes me unable to dismiss them.
7.12.2020
1. Kerro, mitä kysyt tutkimuksessasi. Pystytkö muotoilemaan aiheesi pohjalta kysymyksen tai kysymyksiä, johon haet tutkimuksessa taiteellisen työskentelyn kautta vastausta?
(Väreen)Esteettiset periferiat? (Antifunktionaalisuus, liikuus, överiys, orgaanisuus, luonto, rauniot, hajoaminen, lika ja sotku, ruumis, pehmeys, hitaus)
Mitä on liikuus (surplus/excess/being-too-much/överi)?
Mitä on lihan estetiikan? (Mätä, pehmeys, hiki, kuoleminen, hitaus, kömpelöys?)
Mitä käsin työskentely näiden materiaalien ja objektien kanssa saa aikaan?
(Tähän mennessä: ajatuksia hitaudesta, ideoita, kysymyksiä esteettisistä vaihtoehdoista, läsnäolo materiaalin kanssa, kysymyksiä kosketuksesta)
Kysymyksiä: Menetelmänä: liikuus, runsaus —> liikuus ylittää rajan, vuotaa yli, mitä liika / vuoto / aukko voi paljastaa?
2. Puhu taiteelliseta prosessistasi menetelmänä. Kerro, miten ajattelet sen auttavan sinua löytämään vastauksia kysymykseesi (tai uusia kysymyksiä.)
Menetelmänä: liikuus, runsaus —> liikuus ylittää rajan, vuotaa yli, mitä liika / vuoto / aukko voi paljastaa?
Lähestymistavat: poeettinen, materiaalinen, affektiivinen?
Valutekniikka? Jonkin oikean asian jälki, sen jäljen toistaminen (oman ruumiin ylijäämä, surplus?)
Lähestymistapoja: Hitaus, käsin tekeminen, ruumiin läsnä oleminen, kosketus, kuvittelu? Mitä ne voivat paljastaa (ja että ne ovat vastakohtaisessa suhteessa väreen laatuihin ja estetiikkoihin)
2.03.2021
Visuaalisuus puskee läpi, tunkee läpi, luonto tunkee läpi, raatelee valkoisen seinän neutraaliuden
Anna Tsing, Arts of Living on a Damaged Planet:
”In ”Bee Orchid” (Figure M2.2), we know a vanished insect once existed because a living flower still looks like the erotic organs of the female bee hungry for copulation. But the cartoon does something special; it does not mistake lures for identities; it does not say the flower is exactly like the extinct insect’s genitals. Instead, the flower collects up the presence of the bee aslant, in desire and mortality. The shape of the flower is ”an idea of what the female bee looked like yo the male bee . . . as interpreted by a plant. . . . The only memory of the bee is a painting by a dying flower”” S.m33 Donna Haraway
”Corals, along with lichens, are the earliest instances of symboosis recognized by biologists to understand the parochialism of their ideas of individuals and collectives. These critters instruct people like me that we are all lichens, all corals. I cannot imagine it is only peiple who know this beauty in their flesh.” S.m35 Donna Haraway
Hiljainen tieto, ruumiillinen tieto, minua kiinnostaa se tieto, mitä näiden esineiden / taideobjektien kanssa työskentely voi minulle tuottaa? Minkälaista uutta tietoa / uusia havaintoja taiteellinen työskentelyni tuottaa? Jos kysyn runsautta näiltä esineiltä, mitä ne kertovat? (Mahdollisia vastauksia: Ikuisesti varioituva toisto, variaatio, mutaatio, jokainen valu on yksilöllinen, siitä huolimatta että muotti on ”sama”, ja lisäksi muotti itsessäänkin kuluu! Se kuluu valujen myötä ja muuttaa muotoaan. Silikoni muotti kestää kenties pidempään kuin alginaatti (vuosia vs tunteja), mutta sekin lopulta hapertuu ja heikkenee ja kun syksyllä revin sormia irti näin miten kahden sormen välinen raja lähti repeytämään. Se näkyy nyt valuissa uutena poimuilevana rupena) jos kysyn esineiltä runsautta, ylijäämää, hukkaa, mitä ne vastaisivat? Jos kysyn esineiltä, materiaaleilta, estetiikoilta?
Siedänkö niiden vastausta jos se ei kielellisty odottamallani tavalla? Osaanko kuunnella?
Elo esineiden kanssa? Mitä nämä esineet odottavat ja haluavat minulta? Mitä ne pyytävät tai vaativat? (Niin kuin Olli Lagerspezt kuvaa likaisen ikkunan vaativan tulevan puhdistetuksi palatakseen alkuperöiseen ikkunan olemukseensa, johon lika ei kuulu.)
https://www2.helsinki.fi/fi/unitube/video/e7ebf821-75b7-44d9-9671-9236bbbde098
Prosessi on hidas. Itselleni taiteellinen tyskentely ei kielellisty yhtä tahtia. Saatan tajuta vuosien jälkeen, että kaikkien teosten alla on ollut joku kysymys, jota en ole tiedostanut kysyneeni.
Dokumentoinkin työskentelyäni saadakseni jätettyä jälkiä, tai saadakseni vainun näistä tiedostamattomista kysymyksistä? Ajattelen että dokumentaatio (valokuvaus, kirjoitus) voi paljastaa työskentelystä jotain, sen haastaessa työtä asettumaan uuteen muotoon/asentoon. Uusi media (kieli, kuvaus) jättää jotain pois, ja saattaa virheessään paljastaa erotuksen alkuperäiseen — sen mitä alkuperäisessä oli läsnä, mikä on nyt jäänyt pois. Huomaamme vertailun kautta.
(Tämä vastaa työskentelyäni heilahtaneiden valokuvien parissa)
Strange growth, strange flowers, slow growth
1.2.2021
Periferia crossovereiden ja transformaation tilana (liminal space’s) (välitilat, venn diagramin päällekkäisalueet) katvealueet, joiden hämärässä tuolilla oleva vaatekasa muuttuu hirviöksi)
29.1.2021
Working with the weight of things (working with materials, as a visual artist, as a scenographer, as working by hand, with handictrafts is about...). This is heavy work, heavy and slow. My artists studio is more like a forest, and The work I do there is more like that of a plants or a tree’s slow and local growth. It’s more like growing what’s there, than moving elsewhere. More like a plant than an animal maybe.
19.12.2020
Korut, sormet, oksat sormien seasta ja välistä! Puista kasvavat sormet (kuin sienet), korut oksien ympärillä, sormien seassa, ketjut ja hiukset sormien seasta, kynnet, korut, ketjut, muovi, marmori, kulta, hopea. Sormukset ja rannerenkaat puille, kaulakorut puille ja sormille, puiden sormien ja korujen synteesi. Korut, koruisuus, ornamentiikka on yhtä kuin too-much, liika, esteettisyys!!! ruumiskin on liika, liikaa, tietenkin.
Meikki ja korut —> taiteen (maalauksen ja veiston) periferiaa?!!! Low artia, syrjässä taiteesta, drag samoin? Vähän kuin puku ja tilakin ovat ”taustaa” esityksessä vrt esiintyjä, draama, juoni ja narratiivi. Uusmaterialistinen ajattelu kyseenalaistaa tämän: samoin kuin materiaalit, myös estetiikka eleenä, affektina — tai siis: erilaiset estetiikat erilaisina eleinä ja affekteina, liikutuksina, liikuttajina, vaikutuksina.
Hihansuista puskevat sormet, silmä-silmälasit //// meikki kasvoilla, blancot veistokset siinä päällä??? Kuva sarja!!! Kuvattuna väreessä???
Kakkua syömässä? Kaapimassa, kaikenlaisia erilaisia nonparelleja
26.2.2021
Why is it that when I think about the aesthetic of a phenomenon, it somehow feels like it cheapens it? Like speaking of the aesthetics of something is shallow, and cold, and downplays or diminishes the phenomenon?
24.2.2021
I also tend to think with my hands. I look at them move. Sometimes they move on their own. I don’t even realize it.
22.3.2021
kehon: Konkreettisen ja abstraktin välisen vuorovauikutusta, virtuaalisen ja aktuaalisen, kuvitellun ja konkreettisen?) (perioheries!!!)
What can you know by seeing / watching feeling this? What can you feel without language?
12.12.2020
Tahrat ja vuodot ja lika itsessään ovat periferioita? Koska ne eivät kuulu, koska ne nitkauttavat arjen kohdiltaan, koska ne ovat väärässä paikassa? Ne luovat periferioita keskuksiin, tuovat niitä keskuksiin? Periferia/utopia, väärä paikka, oikea paikka???
Valu on jälki, se liittyy jonkun jättämään jälkeen, painaumaan. Se referoi johonkin itsensä ulkopuoliseen, se on jälki. Ja jälki on tavallaan kuin tahra tai viilto tai ryppy tai painauma.
19.1.2021
Valkoiset sormet —> valkoinen koralli, luu —> kuollutta
värit, estetiikka —> elävää?
6.1.2021
Piimä—> sammal.Piimään upotetaan sammalkasvustoa, sitten sitä piimää levitetään esim. Kivien väliin ja se alkaa kasvaa sammalta
2.2.2021
Veistokset, tavarat, esineet, taide toimii mulle myös ajattelun työvälineinä. Voin ottaa tämän veistoksen ja viedä sen jonnekin, asettaa sen jonkun muun rinnalle, ja katsoa miten alan ajatella sen ja sen paikan suhteessa. Valan näitä sormia ajatellakseni niiden kanssa. Valan niitä ja asettelen niitä uusiin ja aina uusiin järjestyksiin, asetelmiin, yhteyksiin, ja mietin kieltä ja maailmaa. Ne ovat työkalu. Linssi. Ruumiini jatke. Ajattelen esineiden kanssa. Tutkin esineiden kanssa. En voi irrottaa näitä objekteja tutkimuksesta tai ajattelustani.
”Paikallaan pysyvälle olevalle maailma ei ole joukko toisistaan erotettuja, rajattuja substansseja, joita voisi koskettaa tai silmäillä. Maailma on vain yksi ainoa substanssi, jossa on vaihtelevia voimakkuuksia ja tiheyksiä.” S99 (Coccia, Kasvien Elämä - Sekoittumisen metafysiikka)
”Kukassa sukupuolisuus, muodot ja ilmiöt sulautuvat toisiinsa. Muodot ja ilmiöt vapautuvat palvelemasta identiteetin ilmaisua: niiden ei tarvitse ilmaista totuutta yksilöstä eikä määrittää sen luontoa tai kommunikoida sen olemusta. ”Kasvin rakennemuodossa on myös jotakin puhtaasti demonstratiivista eikä sillä ole mitään tekemistä sen hyödyllisyyden kanssa.” Muotojen ja ilmiöiden ei tarvitse kommunikoida merkitystä tai sisältöä, vaan niiden on saatettava yhteyteen erilaisia olevia — paitsi samaan lajiin kuuluvia (uroksia ja naaraita), myös eri lajeja, kuntia ja ontologisia domeeneja (esimerkiksi kasveja hyönteisten, koirien ja ihmisten kanssa). Kukassa muoto on yhteen tulemisen laboratorio, sekoittumisen tila sille, mikä on yhteen sopimatonta.” (Coccia, S99-100)
Sekoittumisen tila. Kun luen tätä ajattelen taas ruumista maisemana, ruumista rikkakasvina, ruumiin hukkaa, vuotoa. Ruumista vuotavana astiana, vesiputouksena, suihkulähteenä, lammikkona, ”eri lajien ja kuntien” kohtaamispaikkana.
”Kohtaaminen toisen kanssa on aina välttämättä yhtymistä maailmaan, sen erilaisiin ja eri tasoisiin muotoihin ja substansseihin. On mahdotonta sulkeutua samuuteen, oli se sitten suvun, lajin tai kunnan samuutta. Sukupuolisuus on identiteetin löyhtymisen alkuperäistä käytäntöä.
Tässä mielessä kukat ja niiden biologinen ja ekologinen merkitys tekevöt mahdottomiksi yritykset rajoittaa kasvien kosmologinen funktio pelkäksi kysymykseksi energiantuotannosta tai energian muuttamisesta massaksi. Kukka on evolutiivisella taipaleellaan päätynyt asettamaan muodon ja sen variaatiot kaiken muun edelle. Kosmologia on aina kosmetiikkaa, ja se voi rakentua vain muotojen moninaisuuden kautta: tasapaino ja energiavirrat eivät riitä muodostamaan kosmosta. Sekoittuminen — josta sukupuolisuus on elollisten olentojen keskuudessa ehkä yleisin muoto — on aina muotojen moninkertaistumisen ja variaation voimaa, ei niiden vähentämisen mekanismi.” (Coccia, S100)
”Kukka on sekoittumisen aktiivinen instrumentti: jokainen kohtaaminen ja jokainen liitto toisten yksilöiden kanssa tapahtuu sen kautta. Kukka ei kuitenkaan ole tarkkaan ottaeb elin vaan rykelmä elimiä, jotka ovat kehittyneet keskenän erilaisilsi lisääntymisen mahdollistamiseksi. Tämän muodostelman katoavaiben ja epävakaa ulottuvuus on syvästo sidoksissa tapaan, jolla se ylittää vatsinaisesti ”orgaanisen” horisontin. Uusien yksilöllisten ja erityisten identiteettien kehittämisen, tuottamisen ja synnyttämisen tilana kukka on melanismi, joka kumoaa yksilöllisen organismin logiikan. Se on viimeinen kynnys, jolta yksilö ja laji avautuvat mutaatiob, muutoksen ja kuoleman mahdollisuuksille. Kukassa niin organismin kuin lajinkin kokonaisuus hajoaa ja kootaan uudelleen meioosissa. Kukat ovat näin ollen paikka kokonaisuuden ulkopuolella, kaikki yhden puolesta -ajatuksen tuolla puolen. Tmä ilmenee myös niiden määrässä: jos korkeammilla eläimillä on yhdet pysyvät lisääntymiselimet, kasvi muidostaa lukemattomia ja taas lukemattomia lisääntymiselimiä päästääkseen niist nopeasti irti. Jo tämän ylenpalttisuuden vuoksi — joka puolestaan saa aikaan (elollisten ja elottomien) pölyttäjien valtvan määrän — kasvien sukupuolisuutta olisi vaika pelkistää vain itsen monistamisen strategiaksi.” (Coccia)
Kukan ylenpalttisuus!!!
”Asiat ja ideat eivät ole lähimainkaan niin kurinalaisia kuin ihmiset. Ne sekoittuvat toisiinsa välittämättä kielloista ja eriketeistä. Ne kiertävät vapaasti odottamatta lupaa vertaisiltaan. Niissä vaikuttavat muodot ja voimat ovat toiset kuin ne, jotka muidostavat yhteiskuntaruumiin.” (Coccia S114)
”Jos filosofialla voidaan bäittöä olevan eutoikeutettu suhde totuuteen ja jos tällainen halu — eikä metodi, oppiala, protokolla tai proseduuri — voi viedä meidät lähimmäksi todellisuutta, tämä johtuu siitä, että maailma on tila, jossa asiat ja ideat sekoittuvat heterogeenisillä, yhteen sopimattomilla ja ennakoimattomilla tavoilla. Synaptinen viestintä on samassa tapahtumien tilassa kuin ilmavirta, tietään kotiin etsivä muurahainen, syttyvä sota tai runo, jota ollaan kirjoittamassa. Kaikki on sidoksissa kaikkeen ilman, että olisi sekoittumista korkeampaa ykseyttä, ilman, että homogeenisuuden tai isomorfismin kriteerit määräisivät syistä ja seurauksista. Emme voi ymmärtää maailmaa liittämällä toisiinsa yksinomaan ilmiöitä, joilla on keskenään sama luonne tai sama muoto (fyysisi ilmiöitä toisiin fyysisiin ilmiöihin, sosiaalisia tosiasioita toisiin sosiaalisiin tosiasioihin ja niin edelleen). Emme voi käsittää sitä, mikä tekee kaikesta elämästä mahdollista, jos torjumme sen rakenneosien keskinäisen erilaisuuden. Maailma ei ole syiden järjestyksen vaan pikemminkin vaikutusten ilmaston ja atmosfäärien meteorologian määrittämä tila. Elämä ja maailma ovat vain nimiä universaalille sekoittumiselle, ilmastolle ja ykseydelle, jossa substanssi ja muoto eivät sulaudu yhteen.” (Coccia, S115)
!!! Erilaisuus! Ymmärtäminen erilaisten asioiden yhteentuomisella!!! Venn-diagrammi!!! Erilaisten asioiden ja muotojen väleihin jäävä negatiivinen tila, joka paljastaa jotain niiden välisestä suhteesta (ajatteluni pohja kuvataiteissa, negatiivisen tilan käsite, hedelmällinen, kohtauspisteet, kohtaamattomuuden pisteet, niiden väliin jäävä tila, joka onkin merkittävä, negatiivinen tila ei tarkoita huono tai negatiivisesti latautunutta, päin vastoin se on tilaa, jota ei ole täytetty jollain jo tiedetyllä: arvaamaton, ihmeellinen, kiinnostava tila.)
31.3.2021
Vaikeus, hankaluus, kömpelöys?
Mikä nousi mulle noista omista matskuista ja omasta kirjoittamisesta, omasta lukijaäänestä, jopa niistä omist teoskista (kovat sormet, kömpelöt /jäykät sormet)
Failure, flailing as an approach.
ZOOM-tapaaminen, keskustelut:
Hajonta
Kehitys, kerrokset, evoluutio
Koko ajan menossa seuraavaan pisteeseen
Elävä, matkalla
Muuttaako ne proteesit...
Mi?ä vuotaa yli, jää vajaaksi, mitä siitä ruumiista paljastuu?
Lihan laskos, juho hotanen
Mitä simone weil on minulle opettanut (2005), varto
15.2.2021
I got some nails from school and I modelled them onto the fingers and it looked awful. I guess it was too much, but then again that was the entire point. Somehow the finger stopped looking as alive and real. It begun to look quite clumsy and worm-like. Fake and Halloweeny. I feel quite lost now. I want the nails, but they need to look better.
I think I’m starting to get bored with these. It’s scary. I don’t want to keep doing these white sculptures, yet when I paint them or do something like that or with the nails or something I feel like the fragile beauty of the bodycast fingers is destroyed. And I’m scared to destroy this material. Even though I made them so much just so I wouldn’t feel scared at this juncture. Yet here I find myself again. Unwilling to make choices.
I brush my fingers across the fingers. I touch them. I touch something, someone. Me from 12 years ago, all different on a cellular level now. A stranger then. I miss touch. I want to touch things. In the store. Fruits, trees, flowers, humans, walls, tables, chairs.
(Tarviin kuvamateriaalia aallosta! Kuvamateriaalia niistä kosketukselta suojatuista istuinryhmistä! sekä videokuvaa, että valokuvaa!)
Somehow I start to look past the fingers into the crevaces, holes, canyons between them.
Mysticism, of the extra, of too much, of a site or a lighting or a season chosen by random. What magic it brings, what incomprehensibility. Something unecxplained, mystical, interesting.
15.2.2021
Future fossils
Tactile monuments
Haptic monuments
Remembering touch
Evolution
Tactile evolution
Homo corporeal
Corporeal evolutions
Survival of touch
Rhizomes of touch
Tactile rhizomes
Kosketuksen rihmastot
Evolution / extinction
Fossil / monument / rhizome
Imagining / fictioning / speculating
Utopia / dystopia
Rikkakosketuksia
rikkakasvuja
Evoluutio / sukupuutto
Kuvittelu / fiktio / spekulaatio
Rikkakasvuja — kuvitelmia fossiileiksi, kuviteltuja fossileja
“Imagined reefs”, future rhizomes
lahottajia
rihmastot: Sienet, korallit, homeet
Mushroom /mycellium, corals, reefs, mildew, mold, lichen
Flesh for fantasy
Rhizomatic flesh
Future flesh
7.3.2021
background?
I’ve been interested in the concepts of surplus, waste, and excess. I find these materialities and aesthetics to be something related to the concept of failure, incompleteness and imperfection. Both too much and too little create some kind of a hole or a leakage, that punctures the forms or the boundaries of things. In such a way they can surpass what we already know, somehow get in touch with new potentialities, new knowings, new ways to do things or new ways to be. Other ways of knowing and being and doing.
This resonated for me with the concept of peripheries. Like I found this definition for the term from the conference-website:
“Originally a geometric term, periphery (περιφέρεια, periphéreia, ‘circle, circumference, outer surface’) also hints of ‘moving around’ and to a form that is ’round’ or ‘circular’.” And so excess for me was something that breaks the circle or the surface, that leaks through. And that situates excess into the periphery, or beyond the periphery. And the knowledge it could bring as something peripheral maybe.
I was also interested in things placed into peripheries at The Aalto Väre Campus. Things like bodies, corporality, touch, rest, stopping, being slow, tiredness, relaxation, dancing, stains, dirt, mess, aesthetics, nature and organic things, to name a few.
There is an anti-functionality in excess, in aesthetics, in things that leak. Something that refuses to function. Refuses to produce. This refusal is connected to failure. A queer kind of failure, which Jack Halbertsam has written more on in his book The queer art of failure.
I that way it is also in some ways connected to queerness and to camp, which Susan Sontag famously defined as looking at the world with style as its essence (or something like that maybe).
“Clothes, furniture, all the elements of visual décor, for instance, make up a large part of Camp. For Camp art is often decorative art, emphasising texture, sensuous surface, and style at the expense of content.”
“The hallmark of Camp is the spirit of extravagance. Camp is a woman walking around in a dress made of three million feathers.”
“Camp taste turns its back on the good-bad axis of ordinary aesthetic judgment. Camp doesn’t reverse things. It doesn’t argue that the good is bad, or the bad is good. What it does is to offer for art (and life) a different – a supplementary – set of standards.”
I’m interested in leaks, in stains, in dirt, in tears and holes, in cracks, in ruins, in paint, in rubble, in trash. Leakage, excess and waste are also concepts relevant in posthuman or new materialist thought. There is a power in matter, in materiality and aesthetics. We are leaking things. Animated things, in the move.
There are many things that are too much. Aesthetics, ornamentation, make-up, femininity, corporeality, dancing or other unnecessary movement.
Emanuela Coccia also writes in her book The Life of Plants: A Metaphysics of Mixture, how we’ve designated plants as something excess, or surplus, or empty ornamentation of cities or landscapes.
I am interested in things that surpass expression via language. Working with materials, objects and the body is to me related to trying to get at things that language can’t get too. What exceeds language. Or stays underneath it. The surpluses and the holes and the tears and canyons. So it is quite difficult here as well to put into words something that I’m interested in precisely because there are no words, something that I’m trying to work with through different media, than the media of language.
questions?
I started with questions like “what is too much, what is excess”, “what does excess do?”, “what does excess or the the leakage or the hole reveal?” and “what does aesthetics or materiality do?”, but as I kept working with plaster casting the fingers, and working with fabrics and strings and nails and other objects, the questions were more of: how to work with excesses and leakages, how to create them, what to do with them?
Beneath the questions I had concerning this particular project, I feel there always tend to be these other questions, that I take everywhere with me. Like, how to work with materials? How to work with what I don’t know? How to let go? How to allow, and listen for things I don’t yet understand or know? How does the work change me, or change my thinking? How do these objects and materials affect me, where do they lead? How to allow them to lead, how to allow myself to follow? If I follow excess, where does it take me? If I look for it, what do I find, and where do I find it? How do I find it?
How to imagine and think with things? How to imagine and think with objects? I am in existence already with objects and in a world full of things, so of course all my thinking is connected to objects. Yet how to see it, how to understand it? By chancing objects or changing my relations with objects am I able to then change myself and /or change the world around me?
artistic practice as method?
The artistic practice really shifted my perceptions around. I started working with the fingers, thinking of mushrooms and corals and other rhizomatic organisms, and somewhere on the way I got interest in handcrafts, in ryas, in fake nails and makeup, and jewellery. I can’t really separate my thinking from the work that I do. It is thinking with the objects, with the sculptures, with the materials. Looking at them, and asking from them. What do you look like? How do you work? How do you want to be, what do you want to do, what can we do together?
There is all kinds of new perceptions coming to me through this work, but it also takes time for singular perceptions to accumulate into bigger piles of something we could call “new” knowledge.
In some ways it is also so fast, it is quite difficult to notice when I start to know something. I work and work and somehow at some point I think differently than I thought before. Can that be called knowledge?
Working with objects and materials is heavy. It is working with the weight of things. And the things somehow become real through their weight.
“I brush my fingers across the fingers. I touch them. I touch something, someone. These fingers are from a mould made of my hand 12 years ago. Me from 12 years ago, all different on a cellular level now. A stranger then.
I miss touch. I want to touch things. In the store. Fruits, trees, flowers, humans, walls, tables, chairs…”
It is also in some ways difficult to differentiate between what I ado and everything I come across, everything I read and eat and encounter. It all becomes part of the way I think, part of the world in which I move, and how I move myself.
I am interested in the random, the poetic, the mystical, the material, and I tend to find my way to these things not through language, but through my artistic practice.
There is a mystery in the art”objects”. They become subjects. They both are and aren’t. They are potential, yet also real. They are things with existence, with presence, with life. It is magical.
context and dialogue with framework?
I find my working is resonating when I read other artists or writers working with the questions of new materialist or posthuman thought. Maybe this is also because new materialist thinking developed beside artistic work.
The direction of the connections is more of a resonance rather than a reflection or inspiration. By which I mean, it is not like I read something and decide to try to materialise it. It’s like the work itself has lead me somewhere, and then I happen to read someone else has been read into a similar place, but maybe through a different path. It is like collecting different kinds of maps of the same regions one is exploring. None of the maps are perfect, none of them are the same as the terrain itself. They highlight maybe differing aspects of the landscape, but they are not it.
Somehow the maps are possibilities of seeing the terrain, seeing the work from a particular viewpoint, looking at particular things. But to me the differences between the maps is even more interesting than concentrating in one.
There is an excess in what I read and the words I use, which seems to reflect my interest in excess.
I guess I’m quite opportunistic with what I come across. Opportunistic and devouring. I’m more into making monsters of the different bodies of thought and matter, than simplifying things or getting them under control. I think Anna Tsing was writing from a similar point of view in the introduction to Arts of Living on a Damaged Planet, where she writes that monsters and monstrosities can lead the way as we try to find our bearings in a post-anthropocentric world on a planet on the brink of eco-catastrophe.
results?
Rather than finding clear conclusions I find artistic work often is about finding different kind of tools with which to ask, and a possibility to see the differences between answers depending on the tools or materials used.
I am also interested in these things that surpass words or concepts or meanings, things that surpass our knowledge and understanding. In that way I can even feel quite reluctant to find answers or conclusions.
9.12.2020
Liikuus, Liiallisuus / Ylijäämä / Hukka, Jäte
( Excess / Surplus / Waste )
överiys / being-too-much / extra / turhuus / sotkuisuus / runsaus / esteettisyys / antifunktionaalisuus
Originally a geometric term, periphery (περιφέρεια, periphéreia, ‘circle, circumference, outer surface’) also hints of ‘moving around’ and to a form that is ’round’ or ‘circular’.
( https://pinp2021.aalto.fi/)
Liikuus ylittää rajan, vuotaa yli
Mitä liikuus tekee?
Mitä liikuus / vuoto / aukko voi paljastaa?
VÄREEN PERIFERIAT
ruumiillisuus, kosketus, pysähtyminen, hitaus, lepo, väsymys, rentous, tanssi, tahrat, lika, sotku, esteettisyys, luonto, orgaanisuus
Emme juuri puhu niistä, emmekä muista niiden nimiä. Filosofia on aina laiminlyönyt niitä, ei niinkään hajamielisyydestä kuin väheksynnästä. Ne muodostavat kosmisen ornamentin, värikkään epäolennaisuuden, joka rehottaa tietoisuuden kentän laitamilla. Nykyisissä suurkaupungeissa niitä pidetään kaupunkisuunnittelun pinnallisina somisteina. Kaupungin muurien ulkopuolella ne ovat joko rikkaruohoja tai tehotuotettua massaa. Kasvit ovat alati avonainen haava siinä metafyysisessä snobismisssa, joka määrittää kulttuuriamme. Ne ovat sen torjutun paluu, josta meidän on tempauduttava irti voidaksemme pitää itseämme erilaisina: ihmisinä, rationaalisina ja henkisinä olentoina. Ne ovat humanismin kosminen kasvain, ylijäämää, jota absoluuttinen henki ei onnistu eliminoimaan.
( Emanuele Coccia, Kasvien elämä: Sekoittumisen metafysiikkaa, s. 14 )
IHO / SORMET RUUMIIN PERIFERIANA
Käsillä työskentely ja ajattelu?
Valu-tekniikka:
Jonkin oikean asian jälki, painauma
Oman ruumiin ylijäämä
Valun affekti?
Uncanny?
Affektiivisuus / Materiaalisuus / Poeettisuus
ESTEETTISYYS
Ryijy / Kipsi-veistos / Tekokynnet
RUUMIIN / LIHAN / ORGAANISEN
ESTETIIKKOJA
HAHMO / ASU / ESTETIIKKA / FANTASIA / UTOPIA / MAISEMA
27.2.2021
Lähtokohdat: fingers, posthuman + queer sensibilities/aesthetics/materialities
Artistic research as something other than knowing? Otherwise than knowing?
For my work: working with the unknown, following materiality: questions: what do materiality and aesthetics do? (Historically they’ve been thought of as peripheries, where form and function have been central to the idea of objects. So materiality and aesthetic / style of things have been a kind of extra on top of that: shallow, surface-level, surplus, excess. Now new materialist thinking as part of the posthuman philosophical movement is challenging this and drawing attention to the importance of matter: how matter matters. As an artist and a scenographer, I see the mattering of matter also in the importance of style and aesthetics: the affective qualities that move us.
Queer + posthuman.
Kirjallinen Avaruus, Maurice Blanchot:
"Kysymällä ”mitä on kirjallisuus” päädytään vain määrittämään kirjallisuuden olemus ja lopulta kuristamaan se pelkiksi lajityypeiksi: näin perustetaan kirjallisuuden kaanon ja suljetaan kirjallisuuden mahdollisuus, kirjallisuus mahdollisuutena. Blanchot kysyy pikemminkin: mitä kirjoitettaessa tapahtuu? Mitä voi päätellä tosiasiasta, että jotain kirjallisuuden kaltaista on olemassa? (Ja lopulta: onko kirjallisuutta olemassa?)" s6 suomentajan alkusanat, Susanna Lindberg
Nuoren Voiman Möykky -numerossa Even Minn ja Kid Kokko keskustelevat möykkyydestä. Queerin ja non-binäärisen kategorioiden ulkopuolisuudesta, epämääräisyydestä, selittämättä jäävästä.
Muodottomuus, runsaus, ilmenevätkin minulle ennen kaikkes queereina materiaalisuuksina, tai queerin materiaalisuutena. Mietin minkälaisia queerejä ja non-binäärisiä mahdollisuuksia voisin löytää niitä seuraamalla?
Perifeerinen tieto, vuoto, joka rikkoo rajan, kategorian.
Voinko ymmärtää tiedon vuotoa vuotavan ruukun kautta?
Itselleni luonnollinen ajattelu ei ole ensisijaisesti kieliopillista, vaan aistillista ja konkreettista. Käsitteet liittyvät aina joihinkin konkreettisiin maailmassa oleviin asioihin, esineisiin, ilmiöihin. Kaikella on kuva, esimerkki, paino, massa, liike, toiminta, aika. Miten voin muovata ajatteluani muovaamalla asioiden massoja? Koostamalla uudenlaisia sommitelmia? Miten ajatella toisin toistamalla teoksia toisin?
Kuvataiteilija Camille Auerin kuratoima näyttely Turussa, joka käsitteli ei-binääristä eroa: Non-binary difference. Ei-binäärisen eron käsite on kummitellut mielessäni siitä asti kun ensi kertaa luin näyttelyn esittely-tekstin. sen sijaan että ero/erilaisuus olisi kahden vastaparin välistä jännitettä, kenties ei-binäärinen ero voisi minulle olla itsen eroa itsestä, muodonmuutosta, mutaatiota. Ajatus muotoutuu päässäni Helmikuussa 2021, toistettuani variaatioita sormistani tehdyistä valuista n. 4-5 kuukauden ajan.
Toisto, variaatio, mutaatio, evoluutio, transformaatio.
Toisto on yhtä lailla relevantti käsite Judith Butlerin performatiivisuuden käsitteessä, jossa toisin toistaminen sisältää muutoksen mahdollisuuden.
Myös evoluutio rakentuu toistoilla ja variaatioilla. Ja epäonnistumisilla. Unohdamme usein miten välttämätöntä epäonnistuminen on osana evoluutioprosessia, sillä se ei jätä jälkiä. Mietin miten hahmottaa taiteellista työskentelyä evoluutiona, ei vain omanani, vaan isompana prosessina. Olennaista on tässä myös huomioida, että evoluutio ei ole välttämättä mitenkään yhteen suuntaan etenevää, tai paranevaa, niin kuin ihmiset ovat sen perinteisesti hahmottaneet, vaan moniin eri suuntiin leviävää, hetkessä ympäristöön reagoivaa ja adaptoituvaa. Kun siis puhun evoluutiosta, en tarkoita että jokin paranee tai kehittyy, vaan pikemminkin vain muuttuu, reagoi siihen mitä on aiemmin ollut, mitä on nyt ja mitä saattaisi olla. Moni ajattelija nykypäivänä haastaa evoluution heteronormatiivisuutta sekä selviytymistä, lisääntymistä ja voimaa korostavan käsityksen, ja kääntää katseensa evoluution queereihin puoliin.
Miten dokumentoida näiden teosten evoluutiota?
14.12.2020
https://www.wauhaus.fi/post/our-next-work-a-great-mess-is-part-of-helsinki-biennial-2021
Relevantti vertaus niihin kysymyksiin, joita itsekin kysyn?
6.10.2020
Tehtävä 1
Mikä on oma suhteesi periferiaan?
- Marginaarli, katve-alue kiinnostaa, reunat ja epämääräiset alueet
Millaisia ruumiillisen/materiaalisen ja virtuaalisen läsnäolon ja kohtaamisen tapoja haluat tutkia?
- Luento-tapahtuma? Luento esityksenä, luennoiva ruumis? Oleminen paikassa, teos paikassa?
Kevään taidetapahtumien ympäristönä on Väre ja sen välittömät havaittavissa olevat ja siihen piiloutuvat rakenteelliset katvealueet.
Mitä haluat kysyä/tarkastella/tutkia tässä kehyksessä suhteessa periferiaan (tilana, ilmiönä, käsitteenä)?
- vöreen periferiat/marginaalit (kun ajattelen värettä mikä ei sovi kuvaan): oleskelu, kosketus, ruumiillisuus, tunteet, tanssi, luonto, taide/taiteellisuus —> utopian ja fantasian ajatukset suhteessa väreeseen (yodel kanava aalto fantasiat ja vastaavat)
- Ylijäämä suht. Periferiaan —> rajojen ylitys, extra, being-too-much, överiys, runsaus, esteettisyys, sotku, lika, tahrat
Miten tutkimuksesi tapahtuu taiteessa/taiteena?
- Taiteellisia kokeiluja, joissa erilaiset asiat asettuvat väreeseen/yrittävät löytää paikkaansa siellä? Dokumentointi? Jatko???
Minkä taiteellisen/teoreettisen viitekehyksen kanssa tutkimusprojektisi keskustelee?
- ???
6.10.2020
Ovi narahtaa
Ovi narahti
Aukeavan oven ääntä etupikealta
Joku heitti jotain roskikseen
Askelia, narisevat kengät
Ovi sulkeutui,
Jossain oikealla alhaalla kaukana askeleita, kuuluvat tulevan kohti
Ovi aukesi narisi sulkeutui oikealla kaukana
Lukon kolinaa ja narinaa
Jonkun avainten kilahdus
Ovi muutamien metrien päässä
Ovi muutamien metrien päässä
Askeleet edestä oikealle, pysähdys, takaisin
Oven lukon systeemin narina, avaus, sulku
Kaukaa oikealta alhaalta vaimeaa puhetta, kevyttä, iloista puhetta
Edestä ovi
Nyt jossain muualla, oikealla ovi
Edestä ovi
Askelia oikealta kauemmas, avainten helinää taskussa
Kaukaa oikealta Ihmisen ääni Hyh, yh
Ovi sulkeutui
Askeleet, kovat, kohti, takaa oikealta, KoP KoP, tiukka tahti, hidastus
Portaissa hiljenevä ja hidastuva rytmi
Ovi edessä sulkeutuu (kolahtaa) kiinni
Jokin natisi kaukana
Lukko piippaa, lukko käy
Jokin osui johonkin jossain kaukaa, ovi kolahtaa kaukana oikealla
Kahvikuppi pöydälle? Kova kolahdus
Tuolin narahdus
Ovi kolahti
Vaimeaa puhetta
Piipitystä (lukko tai muu systeemi) kaukaa
Kaukaa kaukaa alhaalta vaimeita liikahduksen ja koketuksen ääniä
Askeleet portaissa alas? Puiset portaat, raskaat askeleet
Nyt narisevat kengät lähestyvät hiljaa ja hitaasti
Puhetta
Kauempaa kuuluu lukkosysteemi
Ovi kolahti raskaana
Kevyet kovat askeleet nopeassa rytmissä ohi
Ovi avautuu
Takana ja ylhäällä kohisee vienosti, sähköt vai ilmastointi, putkisto? Jotenkin vähän viheltävä kohina
Liikkeen kahinaa ja kolinaa kaukaa
Lähellä oikealla edessä ovi avautuu
Askeleet, nopeat ylös vai alas?
Viheltävää kohinaa
Vaimeaa puhetta
Askeleet
Ovi kaukana takana oikealla kolahtaa
Kuuluu sen lukittuminen
Joku kävelee avainten kolina
Piian ääni
Feedback kirkuu
20.12.2020
Syntymäpäivänäni ostan itselleni neilikoita. Nyt katselen instasta kuvia erilaisista kukka-asetelma-installaatioista. Varsinkin resonoi kuva kukista, jotka on kiedottu metalliristikkoaitaan. Miten ne ovat herkkiä ja kauniita ja pehmoisia ja hauraita. Täynnä värejä ja hidasta, hiljaista elämää. Miten haluan olla kuin ne. Ja miten ne väreissään ja kauneudessaan ovat taas kuin meikit tai korut.
Portrait of a painting
Portrait of an art — —
13.12.2020
Karvisen teksti ja tapa käsitellä Coccian tekstiä oli erittäin inspiroivaa! Ajatus sotkusta ja sekaantumisrdta on ollut oman lavastamisen ytimessä, samoin ajatus siitä että lavastus olisi elävä tila, elämän tila!
Sitten miten koen sen oltuani keväällä kotona lähes yksin kasvien ja tavroiden kanssa? Mulla on ollut minimalismi vaihe, mut nyt nää tavarat ja kasvit viekin mut uusiin suuntiin: lehtien kerääminen kuivattaminen ja kerryttäminen, tutkiminen, amppeleiden teko ja niitä varten oheismateriaalin hankkiminen jne. Järjestys ei ole siis mun luomaani tai valitsemaani, vaan on antauduttava kasvien tahdoille, ja mitä kasvit tarjoavat (sama pätee esineisiin).
28.1.2021
I always need to be somehow beside the thing I’m going for. For example using the english language as a non-native speaker. There is a need for me for more space between myself and what I do or what I say. I need to be a little off. I need this kind of breathing room.
And to approach things not straight on. To not be in the middle or in the center. Or to say things straight. I take curved paths and get lost in the bushes and the wilderness. But there is some interesting ground to cover there as well. I might understand the lake better by understanding the valley it is in. Or at least it might be a new perspective. In my mind that would be a kind of peripheral perspective. To look at the valley to see the lake. But it makes me take note of things usually ignored or taken for granted, like the ground that I walk on, and the rocks. Like... not just the juice but the jar the juice is in. The things underneath other things.
26.1.2021
Prosessin esittelyä vidoeteoksena, jossa videoida fiktiivinen luento (ruumiillinen luento??), missä esitellä sormia ja mustekaloja ja tehdä näitä visuaalisia rinnastuksia, ja päällä se sormiasu, ja ruumiin kieli sitä lihaa tutkivaa? Luennon teksti voi olla katkeilevaa, hapuilevaa, mahdollisesti äänitettyä hapuilevaa ääntä, lipsynciä?,
24.1.2021
Raskas sormiasu!!! Vaaleanpunainen. viittaus käsityön hitauteen, raskauteen ja materiaalisuuteen, ja siihen miten se ei sovellu/ istu väreen dynaamisiin käytäviin jne
