Research Catalogue

Ekspositio vastaa Ruukun Conditions of Sharing -teeman kutsuun nähdäkseni kiinnostavalla tavalla, yhdistäen taiteellisen tutkimuksen tiedonmuodostuksen problematiikkaa ja uusmaterialismi-keskustelua henkilökohtaisen ja arkisen kautta edelleen tutkimuskontekstissa tapahtuvaan jaettuuteen/jakamiseen. Vaikka itse kirjoituksen aiheena oleva tutkimuksellinen teko tai tilanne on sooloperformanssina toimitettu, on se suunnattu laajempaan levitykseen niin performanssin yleisölle kuin Ruukun lukijoille. Kirjoitus pohjautuu osallistavaan työpajaan, jonka kirjoittaja on toteuttanut tutkimusryhmänsä kanssa (SAR 2017 Hki), ja jonka aiheena on ollut tämän teemanumeron otsikkoon sattuvasti lomittuen "annetut olosuhteet".

Parasta on "The Laundry Case" -artikkelitekstin rakenteellinen ja sisällöllinen johdonmukaisuus ja rentous. Kirjoitus on selkeä esitys ajattelun kulusta ja tämän pohdintaprosessin huomaavaisen selkokielinen avaaminen lukijalle siten, että siihen liitetyt teoreettiset kiinnekohdat tulevat esitellyiksi ja perustelluiksi ekonomisesti mutta riittävän perusteellisesti. Uusmaterialisen diskurssin(kin) avaamia kysymyksiä tiedon prosessuaalisuudesta ja siitä kuka tai mikä esiintyy ja mitä tai ketä katsotaan, kun katsotaan, tarkastellaan tarkkaan annostellen, siten että kirjoituksen muodostaman, siihen rakennetun näkymättömän sisäisen kehän (->taustoitus/alku: performanssi työpajassa ja loppupuolen paluu performanssiin) yksi keskeisistä, pyykkikasaperformanssi ja sen koepäähenkilö vaateläjä, saavat riittävästi huomiota. Performanssikuvaus konkretisoi esitellyt teemat ja näkökulmat, ja kysymykset huomion kohteena olosta, katsomisesta ja näkemisestä, vaatekappaleen mahdollisesta kokemuskyvystä sekä ihmisen ja muiden olomuotojen välisistä hierarkioista lävistävät kuvauksen vaiheita niin, että nuo asiat linkittyvät toisiinsa aidosti.

Aihe ja sen käsittely valittuine menetelmineen ja teoreettisine viitepisteineen ovat luonteeltaan tutkimuksellisia ja soveltuvat erinomaisen hyvin osaksi taiteellisen tutkimuksen kaanonia.

Uusmaterialismikeskustelu ei ole vielä lainkaan valmiiksipureksittu, ja kirjoituksen ansioista kenties kirkkain – taiteen tekemisen ja käytäntöjen paikka taiteellisen tutkimuksen keskiössä tutkimuksen materiaalina ja aktiivisena osana, ei tutkimuksen kohteena – tulee tässä ekspositiossa uloskirjoitettua ja osoitettua erinomaisen pätevästi. Ekspositio osallistuu ansiokkaasti taiteellista tutkimusta koskevaan ajankohtaiseen keskusteluun etenkin esittävän taiteen ja performanssin alueella.

Ekspositio osoittaa tekijänsä kykenevän suhteuttamaan oman taiteellisen tutkimuksensa alueita – taiteilijuus, tutkimuksellisuus, kontekstit, keskustelut ja teoreettiset kosketuskohdat – laaja-alaisesti ja persoonallisesti. Kokonaisuus on omaperäinen, mikä kumpuaa nähdäkseni (parhaassa mahdollisessa tapauksessa, kuten esim. tässä) siitä, että tutkijuus ja taiteilijuus osuvat yhteiselle alueelle nimenomaan taiteen kautta. Sisältö, muoto, tekniikka, näkökulmat, kirjoitustapa ja omaäänisyyden sävyt nousevat taiteen tekemisestä ja suhteessa siihen.

Ekspositio on selkeä ja mutkaton. Luettavuus ja navigointi toimivat hyvin ja tukevat aihetta ja käsittelytapaa. Riemastuttava yksityiskohta on etusivun "klikkaa nuolta"-toiminto, joka tuo näkyviin etusivun valokuvassa näkyviä yksinkertaisen lakonisia opaste-ja tai selostustekstejä kuvassa näkyvistä olosuhteista.

Eksposition vahvuus on siinä, että se linkittyy sataprosenttisesti kirjoittajan omaan taiteelliseen toimintaan. Lisäksi aihe on suhteutettu taiteellisen tutkimuksen ytimessä oleviin keskusteluihin ja kirjoituksessa huomioidaan laajemminkin esittävän taiteen/esitystaiteen perustavia kysymyksiä ja erilaisia tapoja suhtautua niihin erilaisilla näyttämöillä.

Aivan lopun ajatusleikki on hauska, kevyt ja rento, eräänlainen loppupäätelmän loppupäätelmä joka kurottaa kohti mahdollista tulevaa, ja näen itse siinä kulminoituvan useammankin keskeisen teeman: mikä tai kuka vie huomion? Miten taiteellinen tutkimus kommunikoituu, miten se ilmaisee itseään tutkimuksena, ja miten tutkimuksen aiheet tulevat tunnistetuksi? Onko sillä väliä, mitä juuri tämä tutkimus on tutkijayhteisössä omana aikanaan säteillyt ympärilleen, kun kuvia katselee 2100-luvulla aikansa skaalassa huippuedistyksellinen ja taitava "jokin", esim. lampaankääpä tai housunlahje?