KULJUMITŠ

Куԓyмич (s. 1927) – tšuktši, poropaimentolainen eteläisessä Tšukotkassa joka oli myöhemmällä iällä muuttanut Vaegin alkuperäisväestön kylään

10.6.2009, Vaegi, Tšukotka

Kuljumitš otti esiin kankaisen pussin jonka sisällä oli pieniä sanomalehtipaperikääröjä, joita hän huolellisesti aukoi yhden toisensa jälkeen. Kääröissä oli lajiteltuna erisorttisia kuivattuja kärpässieniä. Hiljalleen hyräillen Kuljumitš levitti ne lattialle avattujen sanomalehtipapereitten päälle ja erotteli pois sienten irtautuneet kannat lakeista.

Nuottiesimerkki 1 – Kulyumich_STE-033_2,wav nuotinnos A

Nuottiesimerkki 2 – Kulyumich_STE-033_2,wav nuotinnos B

TINGAAN

Тыӈаан (s. noin 1937) – tšuktši, poropaimentolainen Ryrkaipin tundralta pohjoisessa Tšukotkassa

Nuottiesimerkki 3 – 13.4.2017_Tinaan_STE-005_2.wav

2.4.2017 – Ryrkaipin tundra, Tšukotka

Kesällä 2016 vierailin Ryrkaipin kylässä Jäämeren rannalla Pohjois-Tšukotkassa. Tapasin Tirkiniä, joka on yksi poronhoitosovhoosin johtajista. Hän kertoi, että Ryrkaipin tundran sovhoosi on pinta-alaltaan Tšukotkan laajin poronhoitosovhoosi. Sen piiriin kuuluu kahdeksan poropaimentolaisleiriä, joissa asuu vielä vanhuksia ja myös lapsia ympäri vuoden. Hän ehdotti, että lähtisin seuraavana talvena poroerotteluun osallistuvan avustusryhmän matkaan. Ryhmä kiertäisi runsaan kuukauden aikana 8 leiriä. Harkitsin matkaa pitkään. Tiesin sen olevan raskas, sillä matkustaisimme panssarivaunuilla yli 1000 kilometrin kierroksen. Yöpyisimme kussakin leirissä 2–3 yötä, ja palaisimme välillä pääleiriin tankkaamaan, hakemaan polttopuuta ja muita varusteita vietäväksi seuraaville leireille tai remontoimaan tunturiajossa vioittuvia tankkeja. Mutta yksin en koskaan saisi tällaista tilaisuutta. Elin siinä toivossa, että vielä ehtisin tavata joitakin tšuktšipaimentolaisia, jotka tuntisivat omat henkilölaulunsa. Vasta maaliskuun lopulla sain matkustusluvan Tšukotkaan ja myöhästyin ryhmän lähdöstä, mutta lähdin Ryrkaipista moottorikelkkakyydillä ajamaan saattuetta kiinni. Lähdimme matkaan talviyönä 29.3.2017 revontulten valossa 30 asteen pakkasessa ja iltaviiteen mennessä olimme saavuttaneet heidät. Ryhmä oli edennyt 350 km päähän ja ehtinyt kiertää jo kaksi leiriä. Tarkoituksemme oli jatkaa eteenpäin vielä noin 70 km matka tapaamaan 2. leirissä asuvaa leirinvanhinta, joka tietämän mukaan oli hyvä laulamaan. Pettymyksekseni sain kuulla, että hän oli heti poroerottelun jälkeen lähtenyt Billingsin kylään. Käännyimme siis takaisin ja jatkoimme matkaamme kohti itää, neljänteen leiriin, jossa asui 14 ihmistä, kukin omissa ruokakunnissaan neljässä teltassa. 

KORAVJE

Ӄоравъе (s. 1935) – tšuktši,

Toiminut poromiehenä ja monenlaisissa ammateissa. Asunut myös Anadyrissä ja myöhemmällä iällä 

muuttanut Kepereveemin alkuperäisväestön kylään läntisessä Tšukotkassa.

Nuottiesimerkki 4 – 23.5.2017_Karauge_STE-000_4.wav

Nuottiesimerkki 5 – 23.5.2017_Karauge_STE-000_9.wav

23.5.2017, Keperveem,Tšukotka

Tavatessamme Koravjella riitti juttua ja hän oli myös utelias kuulemaan, kuinka poronhoito toimii Suomessa. Hän kertoi paljon mennenistä ajosta kun oli nuoruudessa työskennellyt Anadyrissä. Sokeudestaan huolimatta hän seurasi myös aikaansa ja kritisoi nykyistä politiikkaa ja vallanpitäjiä. Valitettavasti muut seurassani olleet katkaisivat hänen puheensa siltä osin nopeasti. Toisaalta myös itse pelkäsin, etten ollenkaan ehtisi kuulla hänen laulavan, ennen kuin piti lähteä lentokentälle. 

MULINGAUT

Муллыӈав’ыт (s. noin 1915-1919) – korjakki, koillisessa Kamtšatkassa. Hän oli korjakkien perinnelaulun ja tanssin mestari. Hän oli todennäköisesti syntynyt ennen Venäjän vallankumousta ja elänyt tundralla ja muisti hyvin ajat ennen Vivenkan kylän perustamista.

Nuottiesimerkki 6Mulingaut-098.wav, tuutulaulu

Гантыгивал! Имыс урасыв՚ынка! Ӄыналулукин. Псасо! Гантыгивал

Алулоӈа, ав՚ив՚э!

А, ав՚ив՚и!

Алюлюк, ав՚эв՚и, гэӈ!

Unohdin! Siitä on todella kauan! Kehtolaulu lapselle. Odota! Olen unohtanut...

23.2.2008 – Vivenka

Siinä hän vihdoin istui edessäni, Darja Andrejevna Mulingaut, 93-vuotias korjakkivanhin. Venäläinen etunimi ja patronyymi oli lisätty hänen nimeensä jälkeenpäin. Oli päivänselvää, ettei hänen 1800–luvun lopulla syntyneen korjakki-isänsä nimi mitenkään voinut olla Andrei. Omalla kielellään hänen nimensä oli yksinkertaisesti Mulingaut.

VUKVUNGA

Быкыӈе (s. 1927) – tšuktši, poropaimentolainen eteläisessä Tšukotkassa. Hän oli syntynyt ja elänyt Hatirkan tundralla lähellä Kamtšatkan rajaa ja oli myöhemmällä iällä muuttanut Vaegin alkuperäisväestön kylään.

Nuottiesimerkki 7 – Vukvuna_STE-016_1.wav

10.6.2009 – Vaegi, Tšukotka

Vukvunga otti esille suurikokoisen kehärumpunsa ja alkoi lämmittää rummunkalvoa lieden yllä sivellen sitä samalla kädellään. Ehdin hädin tuskin kaivaa äänityslaitteeni esille, kun hän oli jo täydessä vauhdissa. Vukvunga aloitti rummuttamalla dramaattisesti ja aloitti sitten loitsun lukemisen kaltaisen syvä-äänisen laulannan.

TINATVAL

Тыӈатвааԓ (s. 1922) – tšuktši, poropaimentolainen eteläisessä Tšukotkassa. Hän oli syntynyt ja elänyt Hatirkan tundralla lähellä Kamtšatkan rajaa ja oli myöhemmällä iällä muuttanut Vaegin alkuperäisväestön kylään.

11.6.2009, Vaegi, Tšukotka

Tinatval lauloi monta veljelleen Omruvjelle omistettuja sävelmää. Hän lauloi minulle yhteensä 16 laulua, kunnes vihdoin sanoi olevansa väsynyt. Hän kertoi, että usein laulut ilmestyivät hänen päähänsä illalla ennen nukahtamista.

Nuottiesimerkki – Tinatval_STE-026_9_otets.wav

KUANG

Ӄваӈ (s. 1938) – tšuktši, poropaimentolainen eteläisessä Tšukotkassa, joka myöhemmällä iällä oli muuttanut Meinipylginon alkuperäisväestön kylään.   

27.6.2009, Meinipylgino, Tšukotka

Kuang puhui venäjää aika sujuvasti ja siksi pystyin äänittämään häntä ilman avustajia. Hän lauloi myös useita lauluja hyvin omintakeisella tyylillä kauniilla soljuvalla äänellä. Hän kertoi isästään, kun tämä tapasi karhun ja oli sanonut sille: Mene pois, en minä sinua etsi vaan porojani ja karhu oli tassutellut tiehensä.

Nuottiesimerkki 9 – Kuang_STE-029_3.wav

ROL'TYTVAL

Роԓтытвааԓ (s. 1950) poropaimentolainen eteläisessä Tšukotkassa, joka on muuttanut Meinipylginon alkuperäisväestön kylään. 

Nuottiesimerkki 10 – Rotytval_STE-027.wav, näyte 1

Nuottiesimerkki 11 – Rotytval_STE-027.wav, näyte 2

Nuottiesimerkki 12 – Rotytval_STE-027.wav, näyte 3

Nuottiesimerkki 13 – Rotytval_STE-027.wav, näyte 4

26.6.2009, Meinipylgino

Konsertin jälkeen Rol’tytval tuli käymään luonani, samoin Zoja. Teimme ensin kalasoppaa. Rol’tytval kertoi työskennelleensä pitkään Hatirkan tundralla. Hän kokeili ensin rumpua, jonka oli lainannut seurantalolta mutta se oli huonossa kunnossa tai alun perin jo tehty huonosti ja hän pyysi Kytgautilta lainaksi rummun. Hänen laulunsa olivat pitkiä tundran ihmisten tapaan.

MULINGAUT

Муллыӈав’ыт (s. noin 1915/1919) – korjakki, koillisessa Kamtšatkassa.

23.2.2008 – Vivenka, Kamtšatka

Sävelmien luonne vaihteli mietiskelevistä hyräilyistä riehakkaisiin eläinten ääniä matkiviin rallatuksiin jotka yleensä päättyivät naurun hekotukseen. Pyytämistä tai maanittelua ei tarvittu. Hän lauloi ilokseen. Hän jatkoi huomattavasti kauemmin, kuin mitä olin odottanut eikä hän kertaakaan valitellut väsymystä. Erään laulun lopuksi hän kertoi lahjoittavansa sen minulle.

 Nuottiesimerkki 14 – Mulingaut-141_Pia.wav

 А, мыяван,

А, ӄыӄавигын ӄулиӄул,

Анун, мынʔявалан,

Ыӈи, ыӈа, мынʔявалан,

А, в՚ив՚ниӈавин ӄулиӄул.


Oi, minä laulan laulun,

Ota laulu lahjaksi,

Ota laulu lahjaksi,

       Laulakaamme nyt laulu,

       Oi, vivenkalaisen naisen laulu.

YPPEN

Ыппына (s.1957) – tšuktši ennen tundralla työskennellyt poropaimentolainen joka Tajanin kanssa siirtyi asumaan Ilirnein alkuperäisväestön kylään läntisessä Tšukotkassa

14.4.2019 – Ilirnei, Tšukotka

Yppen istahti sängyn laidalla ja alkoi laulaa. Hän lauloi voimakkaalla matalalla äänellä joka hitaasti hivuttautui korkeammalle ja korkeammalle. Samalla hän huojutti itseään edestaiaksin pidelleen vatsaansa käsivarsillaan, aivan kuin olisi tuntenut musiikin resonoivan koko ruumiissaan. Laulaminen jatkoi katkeamatta noin 15 minuuttia. 

Nuottiesimerkki 15 – 16.4.2019_Olga_Yppen_STE-010.wav, laulun alkua

Nuottiesimerkki 16 – 16.4.2019_Olga_Yppen_STE-010.wav, laulun keskellä

Nuottiesimerkki 17 – 16.4.2019_Olga_Yppen_STE-010.wav, laulun loppua

TAJAN

Таян 1947– tšuktši poromies joka sokeuduttuaan on asunut Ilirnein alkuperäisväestön kylässä läntisessä Tšukotkassa.

15.5.2018 – Ilrinei, Tšukotka

Tajan oli jonkin aikaa sitten sokeutunut ja ei voinut enää elää tundralla. Toinen poromies kertoi, että hänellä oli nuorampana ollut haukan näkökyky. Kyselin häneltä lauista ja ilman sen kummempia selittelyjä hän alkoi hiljaa laulaa toistaen yksinkertaista terssisäettä laulaen aina silloin tällöin väliin lyhyen sekuntisäkeen. Se ei juurikaan muunnellut vaan jatkoi verkkaista poljentoaan. Puoli tuntia vierähti ja ajattelin, ettei kukaan ollut laulanut aiemmin minulle noin kauan yhtä laulua, eikä sanan sanaa. Yppen lähti välillä keittiöön valistamaan ruokaa. Vierähti 45 minuuttia, tunti ja Tajan aina vain lauloi. Hän oli vaipunut omaan maailmaansa jossa ei mitattu aikaa.  Aloin jo huolestuneena vilkuilla äänityslaitettani. Patterit alkoivat olla loppumaisillaan, tunti,10 minuuttia.

Nuottiesimerkki 18 – 15.4.2019_Tayan_STE-013.wav, laulun alkua

Nuottiesimerkki 19 – 15.4.2019_Tayan_STE-013.wav, laulun loppua

PENGENGKEU

Пэӈэӈкээв (s. 1933) – tšuktši, poropaimentolainen itäisessä Tšukotkassa joka oli myöhemmällä iällä muuttanut Janrakinnotin alkuperäisväestön kylään.

Nuottiesimerkki 20 – Pengengkeu_STE-007_1.wav   

18.8.2009, Janrakinnot, Tšukotka

Lähdin Kutilinin kanssa tapaamaan kylän vanhinta asukasta, poromies Pengengkeuta. Nousimme ylös puisia portaita laudoista kyhättyyn majaan. Tämä oli Pengengkeun koti. Sisällä oli hella jonka päällä oli nahkasaappaat ja valurautainen silitysrauta. Tuntui kuin hän olisi rakentanut jarangan huoneen sisälle. Huone oli lähes tyhjä lukuun ottamatta paria tuolia ja pöytää, jonka päällä oli kaksi mukia. Pengengkeu oli rauhallinen ja harkitseva puhuessaan mutta ketterä liikkeissään. Hän lauloi minulle muutaman lyhyen laulun ja jutteli hiukan Kutilinin kanssa joka käänsi minulle venäjäksi. Hän kertoi, että laulu syntyy hänen päässään kun hän on yksin tundralla paimenessa.

EINGEVNGEUT

Эйӈэвӈэвыт (s. 1927) – tšuktši, poropaimentolainen eteläisessä Tšukotkassa joka oli myöhemmällä iällä muuttanut Vaegin alkuperäisväestön kylään.         

Nuottiesimerkki 21 – Einevneut_STE-031.wav       

11.6.2009, Vaegi, Tšukotka

Lähdimme tapaamaan Eingevngeutia, joka jakoi asuntonsa poikansa kanssa kaksikerroksisessa puutalossa. Hän oli vuoteessa huonovointisuuden takia mutta jäimme kuitenkin teelle. Annoin hänelle tuliaiseni ja hän antoi minulle kuivakalaa ja palan kuivattua poroa. Kysyin muistiko hän vanhoja lauluja ja hän alkoi hiljaa hyräillä yksinkertaista melodiaa, mutta valitti sitten yskäänsä.

TEVLJANTONAU

Тэвԓянтоӈав (s. 1934) – tšuktši, poropaimentolainen eteläisessä Tšukotkassa. Hän oli syntynyt ja elänyt Meinipylginon tundralla lähellä Kamtšatkan rajaa ja oli poronhoidon loputtua muuttanut Meinipylginon alkuperäisväestön kylään.

23.6.2009, Meinipylgino, Tšukotka

Aamu oli sumuinen, kun kävelin Tevljantonaun kodalle. Se oli pystytetty meren rannalle lähelle valtavaa röykkiötä ruosteisia peltitynnyreitä. Muutamasta laudasta kyhättyä matalaa majaa peitti kangas ja muovi. Sisällä paloi nuotio ja sen äärellä maassa istui pieni silmälasipäinen vanhus. Hän lauloi hiukan mutta valitti, että ottaa sydämestä. Joimme välillä teetä ja kohta hänen luokseen tuli käymään sukulaismies, joka päätti vahvistaa hiukan hataran majan rakenteita. Tevljantonau lauloi lyhyitä pätkiä mutta keskeytti laulunsa useaan otteeseen, milloin siihen, että majan korjaus aiheutti paljon meteliä, milloin vain siihen, että hänen ajatuksensa ajautuivat muualle. Melkein aina hän tuntui aloittavan jotain uuttaa eikä jatkavan edellistä lauluaan. Hän ei tuntunut laulavan minulle vaan itselleen, niin kuin hyräillään itsekseen, omissa oloissa. Hän sanoi, että jos tulisin rumpu mukanani hän laulaisi minulle uudelleen.

Nuottiesimerkki 22 – Tevlyantonau_STE-014_1.wav

Nuottiesimerkki 23 – Tevlyantonau_STE-014_2.wav

Nuottiesimerkki 24 – Tevlyantonau_STE-014_3.wav

19.7.2009, Meinypilgino, Tšukotka

Illalla lähdin vielä kävelemään tundran suuntaan. Suunnistin taloni ohi kohti lentokenttäaukeaa ja yhtäkkiä vilahti jostain talojen alta ohitseni koira. Se kääntyi ympäri ja juoksi minua kohti. Ensin luulin sen leikkivän, kunnes tajusin, että se oli purrut minua. Puraisu tuntui ilkeästi jalassa ja menin sairaalaan sitä näyttämään. Tevljantonau oli sairaalassa sydämen ahdistuksen vuoksi. Kerroin hänelle koirasta. Hän näytti huolestuneelta ja sanoi, että minulla pitäisi aina olla kädessä keppi mitä heittää. Hän toi minulle valkoiset veryttelyhousunsa, jotka hän halusi antaa minulle. Ne olivat liian lyhyet, mutta ajatus oli kaunis.

21.7.2009, Meinypilgino 

Vieläkään ei ole lentoa. Kävin taas sairaalassa Tevljantonauta tapaamassa. Annoin hänen kuunnella läpi omat äänitteensä ja hän kertoi, kenen laulua kulloinkin lauloi. Keskustelumme oli varsin huvittavaa venäjän ja tšuktšin sekoitusta. Hän puhui vain muutamia sanoja venäjää. Minä taas olen oppinut joitain erillisiä sanoja tšuktšiksi, jotka ymmärsin hänen puheestaan, kuten esim. gymnin grepp – minun lauluni. Hän kysyi kuinka jalkani jaksaa ja tarjosi taas minulle verryttelyhousujaan, koska omani olivat menneet rikki. Näytin kuitenkin hänelle, että olen jo kursinut repeämän kiinni, nyökkäsi hän hyväksyvästi. Olen huomannut täällä, että jos osaa ommella, sitä arvostetaan suuresti, sillä kaikkien naisten täytyy osata se taito.

ETILJAN

Этиԓян (s. 1936) – tšuktši, poropaimentolainen koillisessa Kamtšatkassa joka oli myöhemmällä iällä muuttanut Atšaivajamin alkuperäisväestön kylään.

 

15.2.2008, Atšaivajam, Kamtšatka

Etiljanille spontaani laulamishetkellä syntyvä sävelmä oli yhtä luontaista kuin puhuminen meille. Etiljanille olikin tyypillistä, että kesken laulamisen hän saattoi ruveta juttelemaan jollekulle ja jatkaa taas hetken kuluttua.

Nuottiesimerkki 25 – Etiljan-095_lattialla.wav

JETILIN

Етыԓын (1920/30) – tšuktši, poropaimentolainen Tšukotkan keskiosissa. Hän oli syntynyt ja elänyt Konerginon tundralla sokeuduttuaan muuttanut Meinipylginon alkuperäisväestön kylään.

8.9.2016 – Konergino, Tšukotka

Ennen saapumistani Konerginon kylään olin tavannut eri kylissä useita poromiehiä joka tunsivat Etilinin henkilökohtaisesti ja kun he kuulivat että olen menossa hänen kotikyläänsä, lähettivät he kaikki hänelle terveisiä. Oli hämmästyttävää, kuinka pitkien välimatkojen päässä olevat ihmiset tunsivat toisensa? Poropaimentolaisten vaellusreitit olivat valtavia, lähempänä tuhatta kilometriä. Eri paimentolaisyhteisöjen piti sopia niin, etteivät toiset menneet toisen laitumille, mutta poromiehet toiselta tapasivat toisiaan tundralla ja vaihtoivat kuulumisia. 

Nuottiesimerkki 26 – 8.9.2016_Jetilin_STE-000.waw, alkua

TINGAAN

Тыӈаан (s. noin 1937) – tšuktši, poropaimentolainen Ryrkaipin tundralta pohjoisessa Tšukotkassa

15.4.2017, Ryrkaipin tundra, 1. leiri, Tšukotka

Tapasin Tingaanin päivää ennen lumimyrskyn alkamista. Olin jo kesällä 2016 kuullut tästä lähes 80-vuotiaasta poromiehestä, joka yhä asui tundralla, vaikka joutui jo liikkumaan kahden kepin varassa. Hän ei ollut käynyt kouluja eikä puhunut venäjää. Hänestä sanottiin, ettei hän ole laulavaa sorttia, mutta olin kiinnostunut tapaamaan hänet. Useimmat hänen ikäpolvensa poromiehet asuivat jo kylissä. Lumimyrsky pelasti matkani. Se pakotti meidät jäämään leiriin yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi. Emme voineet tehdä muuta kuin syödä, nukkua ja lämmittää telttaa. Lähdin käymään Tingaanin teltalla. Hän oli väsynyt mutta hyvällä tuulella ja kertoili tšuktšiksi tarinoita, jotka muuntuivat tuon tuosta laulamiseksi. Välillä hän pyyhkäisi kyyneleen silmäkulmastaan ja miniä kertoi, että hän oli laulanut kuolleen vaimonsa laulua.

Nuottiesimerkki 27 13.4.2017_Tinaan_STE-005.wav

VUKVUNGA

Быкыӈе (s. 1927) – tšuktši, poropaimentolainen eteläisessä Tšukotkassa. Hän oli syntynyt ja elänyt Hatirkan tundralla lähellä Kamtšatkan rajaa ja oli myöhemmällä iällä muuttanut Vaegin alkuperäisväestön kylään.

10.6.2009 – Vaegi, Tšukotka

Vukvungan laulanta oli voimakasta, alkukantaisen villiä, mukaansatempaavaa, ja täynnä melismoja. Puhe ja laulu vuorottelivat saumattomasti, eikä niiden välille voinut vetää rajaa. Mitään varsinaista melodiaa ei voinut erottaa, mutta ääni oli ilmeikäs, täynnä eri tunnetiloja, sävyjä ja voimakkuuksia. Kehärummun ja laulamisen sävelkorkeuksilla ei tuntunut olevan selvää intervallisuhdetta mikä johtui osittain siitä, että rummuniskuissa kuultavat sävelet eivät olleet selkeitä. Olin kuin lumottu häntä kuunnellessani.

Nuottiesimerkki 28 – Vukvuna_STE-012_4.wav

Nuottiesimerkki 29 – Vukvuna_STE-012_4.wav

Nuottiesimerkki 30 – Vukvuna_STE-012_3.wav (loppua)

Tässä nuotinnosversiossa olen ottanut huomioon laulun "myöhästymisen" rummutukseen nähden. Näin kirjoitettuna laulun fraasit ovat luonnollisemmat.

Nuottiesimerkki 31 – Vukvuna_STE-012_3.wav (loppua)

Tässä nuotinnosversiossa päähuomio on rummutuksessa ja raaliajassa laulu asettuu rummutukseen nähden tähän tapaan. Kuitenkaan laulua ei kuulosta tältä, eli oman musiikin hahmottamisen lähtokohdista käsin hänen laulunsa ja rummutksensa eivät ole synkroniassa keskenään. Kuitenkin laulun ja soiton hahmottaa yhdeksi rytmiksi jonka vain kuulee hiukan eri aikaan.

TEVLJANTO

Тэвԓянто (s.1944) – tšuktši, Val’karain tundralta pohjoisessa Tšukotkassa, joka sitten asui Ryrkaipin alkuperäisväestön kylässä ja muutti myöhemmin Egvekinotiin, I’ultinskin piirikuntaan.

16.8.2016, Egvekinot

Nuottiesimerkki 32 – 16.8.2016_Tevljanto_STE-001_1.wav

16.8.2016, Egvekinot, Tšukotka

Telvjanto tarjosi minulle maukkaan aterian ja juodessamme teetä hän kertoi elämästään Val’karain tundralla. Hän oli ensimmäinen tšuktši joka puhui henkilölaulujen (sinitkin grep tšuktšiksi) lisäksi myös suvussa sukupolvelta toiselle kulkevista esi-isien lauluista (rodovoje piesnja venäjäksi) joiden nimet eivät enää olleet tiedossa. Näitä lauluja  pidettiin hänen mukaansa suuressa arvossa. Sahalinissa tätä termiä käytettiin usein, mutta siellä toisaalta kuullut kenenkään puhuvan henkilölaulusta.. On outoa, että kukaan muu ei kertonut tällaisten laulujen olemassaolosta. Ehkä muut jotka lauloivat vanhoja lauluja, tiesivät nämä esi-isänsä nimeltä. Tevljanto istui lattialla ja alkoi rummuttaa nopeasti ja keveästi kumeasti soivaa rummunkalvoa joustavalla valaanhetulasta tehdyllä kepillä joka pompahti itsestään kalvolta ja sai aikaan pisteellisen rytmin. Hän aloitti kaikki laulunsa kertomalla jonkun tarinan ja samalla säesti itseään rummuttamalla hiljaa.

VEL'VINE

Вэԓвынэ (s. 1942) – tšuktši, poropaimentolainen Val’karain tudranlta joka myöhemmin opiskeli sairaanhoitajaksi ja muutti Billingsin alkuperäisväestön kylään joka on Tšukotkan pohjoisin kylä ja sijaistee Jäämeren rannalla, Tšaunskin piirikunnassa

Nuottiesimerkki 33 – 19.3.2019_Zinaida_Velvine_STE-007_1.wav

19.3.2019 – Billings, Tšukotka

Tapasin Vel'vineä lähes päivittäin kun kävin klubilla harjoittelemassa sillä hän asui aivan naapurissa. Järjestin myös pari teehetkeä klubille missä tapasin yhtä aikaa monia kyläläisiä ja sain kuulla, millaista elämä tundralla ollut. He kaikki olivat syntyneet poropaimentolaisleireillä ja jossain vaiheessa elämäänsä työskennelleet siellä. Niin myös Vel'vine. Hän oli opiskellut sairaanhoitajaksi ja työskennellyt sitten kylässä. Suvun rumpu oli jäänyt tundralle jonne se kuukuikin, mutta koska kukaan hänen lapsistaan ei sitä siellä soittanut, hän harkitsi tuovansa sen kotiinsa Billingsiin.

JAATITVAL

Ятытвааԓ (s. 1950) – tšuktši, tundralla aikaisemmen työskennellyt poropaimentolainen joka myöhemmn muutti Amgueman alkuperäisväestön kylään pohjoisessa Tšukotkassa. 

16.8.2016 – Amgueman tundra

Minut tultiin herättämään jo kello kolmelta aamuyöstä. Silloin alkoivat Nuoren poron juhlan rituaaliset menot. Nahkaremmiin sidottua puupalikkaa pyöritettiin puuta vasten, kunnes se alkoi savuta ja kipunoida. Tuli tarttui kuivaneeseen kanervan oksaan, jolla sytytettiin koko nuotio. Osa palavista varvuista vietiin ulos ja heitettiin tundralle. Maahan heitettiin pieniä paloja lihaa ja rasvaa ja päätteeksi kaikki jarangan asukkaat kyykistyivät maahan puuastian äärelle syömään. Näin tehtiin jokaisessa jarangassa.  Tämä rituaali kuuluu elokuussa vietettävään Nuoren poron juhlaan. Jokainen ruokakunta teurastaa 2-3 vasaa, joiden pehmeästä nahasta valmistetaan vaatteet seuraava talvea varten. Juhlan kuuluvaa yhteislaulantaa en kokenut, mutta yhdessä jarangoista Jaatitval istui maassa poron taljalla emännän paikalla, nukkumasopen edessä. Hän oli peittänyt kasvonsa suurella, mursun läpinäkyvällä vatsanahalla päällystetyllä kehärummulla, jota hän rummutti valaan hetulasta tehdyllä joustavalla luutikulla, laulaen pitkää surumielistä melodiaa.    

Nuottiesimerkki 34 – Jaatitval_006.wav, alkua

ETILJAN

Этиԓян (s. 1936) – tšuktši, poropaimentolainen koillisessa Kamtšatkassa joka oli myöhemmällä iällä muuttanut Atšaivajamin alkuperäisväestön kylään.

16.2.2008, Atšaivajamin tundra. Kamtšatka

Kamiinan päällä kiehui muutama nokinen vesipannu. Kaiken ruuan valmistusta palveli yksi kattila. Olin ottanut mukaan oman puukon, retkimukin ja lusikan, mutta lautanen oli unohtanut. Heiltä löytyi ylimääräinen, jonka Vitja huuhteli suurpiirteisesti ja ojensi minulle. Etiljan heräili uniltaan ja syötyään aterian hän alkoi laulaa.”

Nuottiesimerkki 35 – Etiljan-087.wav

I'AN

Иань (s.1942) 

tšuktši,  joka asui Atšaivajamin alkuperäisväestön kylässä koillisessa Kamtšatkassa.

15.2.2008 Atšaivajam, Kamtšatka

I'an asui kylän laidalla pienessä puutalossa kyläsairaalaa vastapäätä. Astuessani sisään keittiön lattialla istui hyvin pienikokoinen tšuktšinainen pehmittäen poron nahkaa puupalikkaan kiinnitetyllä kivellä. Hän kertoi, että hänen tšuktšinimensä, Ian tarkoittaa taivasta.

I'an tuntui olevan melkoinen mestari muistamaan muitten lauluja. Edellispäivänä hän oli muun muassa laulanut Etiljanin sävelmän, johon Rultevneut sanoi, että Ian laulaa varmuuden vuoksi Etiljanin laulun, jos tämä vaikka rupeaa saidaksi.

Nuottiesimerkki 36 – Ian-075_etiljan.wav