Elisenvaara-Pieksämäki - hajonnut kone
(2021)
author(s): Jaakko Ruuska
published in: RUUKKU - Studies in Artistic Research
Elisenvaara-Pieksämäki –hajonnut kone on taiteellinen tutkimus irtikytkennän tilallisuudesta, jonka tapaustutkimuksena on eräs syrjään jäänyt rautatien raunio.Kun rautatien koneellinen kooste kerran hajosi, muodostui kokemuksesta irti kytketty alue, katve, jossa viitteet hajonneeseen koneeseen asettuvat kokemuksen taustalle, kuin aaveraaja, joka säteilee paikantumattomia tuntemuksia menetetystä raajasta. Tässä kokeellisessa tutkimuksessa kehitetyt harjoitteet ovat yrityksiä vastata ongelmaan: kuinka katveeseen jääneiden rautatien raunioiden aistinen ulottuvuus voidaan kytkeä uudelleen, uudeksi yhteiseksi tilaksi. Asetan Gilles Deleuzen elokuvaa luonnehtivan liike-kuvan käsitteen junamatkustamisen kokemuksen ilmaisulliseksi vastineeksi. Toisissa tiloissa kollektiivin jäsenten: Kati Korosuon ja Timo Jokitalon kanssa toteutetussa esityksessä: Elokuva ilman kameraa (2019) resiina valjastettiin alustaksi radan varren asukkaita osallistaville harjoitteille. Näissä harjoitteissa elokuvan käsite laajenee ilmaisemaan irti kytketyn rautatien aistista tilaa. Teemana irtikytkentä muodostaa taiteelliselle tutkimukselle utopistisen perustan, lähtökohdan, joka ei sijaitse missään. Öisellä resiina matkalla läpi takapajuisen seudun paikattomuuteen rakentui hetkellisesti uusi yhteinen tila. Digitaalista valokuvista, videoista ja kirjoituksesta koostuva ekspositio on koottu luettavaksi tietokoneen ruudulta.
THE BLACK MANA AND THE EVIL SPIRIT OF THE COBBLESTONES
(2019)
author(s): Gian Luigi Biagini
published in: RUUKKU - Studies in Artistic Research
This hyperstitional text describes the Disturbanist practice of the Anartist, that consists in subversive urban interventions on the edge of politics and counter-sorcery. Drawing on the theory of post-structuralist philosophers, it focuses particularly on artworks made with black cobblestones. This material, taken as symbolic concentrate of "black mana", evil spirits and spectral antagonist mythology is remodulated in provocative installations and interventions. The text shows also how the intensification of repetition of gestures, materials, symbols and forms can generate a singular territory-refrain based on a transpersona that - at its hyperstitional limit-unfolding - could resist, infect and counter-attack the Integrated Spectacle of Capitalism.
