Research Catalogue

Tiivistelmä Kuvataiteen tohtorin opinnäytteessäni Kävellen kuvailtu, kävellen koettu tarkastelen kävelyn tuottamaa visuaalista kerrontaa ja sen rakentumista. Kyseessä on liikkeen avulla aikaansaatu havainto, jonka avulla rakennan vuorovaikutusta ympäristöön. Kiinnostukseni työskentelyprosessiin on johtanut tutkimaan asioiden kehkeytymistä. Tästä nousseet havainnot ovat puolestaan merkinneet kävelymenetelmän muotoutumista. Keskeinen asenne taiteellisessa työskentelyssä erilaisissa ympäristöissä on huomioiva suhtautuminen. Tämä on puolestaan vaikuttanut kävelymenetelmän rajoitteiden hahmottamiseen. Taiteellinen tutkimukseni keskittyy kolmeen teoskokonaisuuteen, joissa olen käyttänyt kävelymenetelmää. Kehittämässäni kävelymenetelmässä on viitteitä kokeellisen kirjallisuuden työpajan Oulipon kokeellisiin menetelmiin ja oulipolaisten tapaan tuottaa tekstiä käyttämällä itsekeksittyjä rajoitteita. Kävelymenetelmän käsikirjoitus on kulkuväline, jolla on oma reitityksensä ja kiintopisteensä. Teosten reflektointi kirjallisessa osiossa on synnyttänyt pohdintoja kirjallisen esityksen luonteesta. Päädyin yritykseen kokeilla teoksen rakennetta edes jossakin määrin myös tekstiin. Olen ajatellut teoksen sanalliseen muotoon siirtämisen rinnakkaisena prosessina ja saman suuntaisena kuin taiteellinen työskentely. Tällä tavoin analoginen prosessi on merkinnyt myös kielen tarkastelua niin, että kieli itsessään toisi esiin materiaalisuuttaan paikoitellen vahvemmin. Kokeilen lyhyitä, erillisiä tekstisaarekkeita häiritäkseni lineaarista lukutapaa. Samalla saan tuoduksi tekstiin harhailun ja kuvittelun tasoja. Tekstisaarekkeet ovat eräänlaisia muistikerrostumisia. Näin ne ovat kuin jälkiä tai jäänteitä harhapoluista, mahdollisista kulkureiteistä. Samalla ne puolustavat olemassaolollaan sellaista tekstin paikkaa, jonka ei tarvitse olla selittävää tai määrittävää. Tutkimukseni keskeiset taiteelliset osiot: Tammimäki 3416 askelta, 2010-2015 Teos on esitetty ryhmänäyttelyssä Puun taju, 2011, Promenadigalleria, Hyvinkää. Teos on esitetty yksityisnäyttelyssä Kävelemällä, 2015, Muu Kaapeli, Helsinki. Punaiset autot (Olen käyttänyt myös seuraavia nimiä teoksesta: Kaupunkikävelyä, Lupa ylittää katu) 2011-2015 Teos on esitetty yksityisnäyttelyssä Kävelemällä, 2015, Muu Kaapeli, Helsinki. Pääsy maisemaan (Kirje Joroisiin, Kirjoitusharjoituksia), 2015-2017 Teos on esitetty ryhmänäyttelyissä: Ornament and Beauty, 2016, Titanik-galleria, Turku; You Gotta Say Yes to Another Access, 2017, Tutkimuspaviljonki, Venetsia. Tutkimuksen muu oma taiteelliseen työskentelyyn perustuva aineisto: Jakauksia pöheikössä, 2007, Puska ympäristönäyttely, Nurmijärvi; 2009, Farrera, Pyreneitten vuoristo, Espanja; 2018, Mustarinda, Hyrynsalmi Plataanikuja 8, 90420 Oulu, 2008, Kaakkurin kirjasto ja monitoimitalo, Oulu (prosenttityö) Yksityisnäyttely: Paikoitusalueita, 2010, Galleria Sculptor, Helsinki Esitarkastuslausunnot: Harald Arnkil, 2.6.2010; Carolus Enckell, 10.8.2010 Ryhmänäyttelyt: Arjen voima, 2010, Gallen-Kallelan museo, Tarvaspää, Espoo Esitarkastuslausunnot: Harald Arnkil, 2.6.2010; Jyrki Siukonen, 19.8.2010 Jos muutan jotain, mitä liikutan? 2018, Mustarinda, Hyrynsalmi Residenssityöskentely: Centre d ´Art i Natura de Farrera, 2009, Pyreneitten vuoristo, Espanja Saaren kartano, 2010, Mietoinen Edinburgh, Skotlanti, 2014, Taiteen Edistämiskeskus Mustarinda, 2018, Hyrynsalmi, Kainuu

Data Ocean Theatre (D.O.T.) is a four-year artistic research project that explores the intersection of myths, Western theatre memory, new media, digital animism, climate emergency, sea and ocean transformations, queer subcultures, and technological mutations in relation to aspects of “submersion” as a contemporary living condition. Expanding on the claimed unsustainability of Western theatre’s anthropocentric foundations, D.O.T. examines how the notion and practice of the stage transform amidst climate urgency, technological hypergrowth, and discipline-fluid hybridization. It seeks to generate experiments on a new temporal ecology of the stage, examining how theatre-making infrastructures might transition within a multi-agential dynamic of emergence. D.O.T. appears, disappears, and reappears through a series of polymorphic artworks and research affordances based on the ecodramaturgical consideration of the simultaneous phenomenon of 1. the rising sea and ocean levels, 2. the exponential growth of big data in our informational age, and 3. the emotional overload caused by the latter two happening, projection, and prophecy. D.O.T. explores inherited sea-and-ocean-oriented myths and revisits theatre plays with a marine backdrop, looking simultaneously into contemporary nautical vocabulary and sea imagery used as metaphors for computational realities. D.O.T. proposes to re-mythologise Western theatre foundations by forming an alternative pantheon for a queer, hydrofeminist, and technoanimist reset of the “tragic,” at the interplay between a syncretic marine mythology and the ambiguities of “technology-as-monster” narratives. In D.O.T. project, the forces and fragilities of transforming marine ecosystems intersect with algorithmic-conditioned life and crossbreeding of diverse art disciplines and research fields based on collaborations, generating imaginary prototypes for future societal constructions in the floods. D.O.T. is structured around several key components: the prologue Simultaneous Environments, featuring a series of experimental works; the central project Tragedy and the Goddexxes, which culminates in three public exhibitions; and a series of workshops, residencies, and a final publication in the form of an exposition on the Research Catalogue. This final publication of the DATA OCEAN THEATRE postdoctoral artistic research project (2021–2024) titled 'DATA OCEAN THEATRE (OUT OF THE BLUE); A Discipline-Fluid Postdoctoral Artistic Research Project Exposition' performs on the Research Catalogue as both an aesthetico-epistemic object in its own right and as an a posteriori account, or catalogue raisonné, of the project. It also acts as a supplement to the author's doctoral publication, Reacclimating the Stage (Skenomorphoses), completing the latter to form a diptych on the Research Catalogue. Similar to the doctoral publication, the non-linear, non-hierarchical, and non-chronological reading, or hyper-reading, of Data Ocean Theatre (Out of the Blue) invites its visitors to navigate freely and compose their own fluid, archipelagic, and tidal experience to make sense of the project as a whole.

This artistic doctoral research approaches art, not as a variety of artworks or performances, but as a variety of collective bodies that are summoned. It addresses the subordinate and complicit way collective audience bodies form in relation to artistic performances. The commentary introduces the concept of an “audience body”, emerging when individual bodies gather to become an audience. Audience bodies are described through preconditions that are needed for one to appear, conditions that contribute to its subsistence and variables that determine the primary qualities and the degree of actuality of that audience body. More specifically, the commentary addresses the local genre of “esitystaide”, developed especially in the Helsinki-area during the last 30 years. Neologism “beforemance art” is introduced due to a lack of an English equivalent. Esitystaide/beforemance art is the artistic context of this study and is presented as a genre of art, in which the complicity of audience bodies is a fundamental material of artistic creation. The Finnish word “esitys”, being the medium of the genre of esitystaide, is defined as the sum of a performance and an audience body. The theoretical approach towards audience bodies is presented as impartial with regard to different genres of art, but the practice of research favours esitystaide/beforemance art. This leads to political conclusions that defend the exposed complicity of and the experimental relation to audience bodies which are characteristic for this specific genre. This theoretical argumentation has been developed through an iterative series of 30 drafts and two examined artistic parts, made by the author, as well as through a parapractice of audience membership. The drafts and examined parts are works of esitystaide/beforemance art, in which printed or digital texts are staged in different ways for audiences to read. The works and the thinking developed in them have been significantly affected by dialogues with audience members and their feedback. The commentary discloses how the process of thinking, resulting in the main arguments of the work, has evolved through this artistic research practice and how temporal, spatial, textual and material design of the events has been developed to address more adequately the phenomenon of an audience body. The parapractice of audience membership is introduced as a term describing the attendance of artworks made by others—a way of accumulating knowledge parallel to and yet different from practicing art. The arguments made in the commentary aim to provide conceptual tools for artists, scholars and pedagogues who attend the phenomenon of audience in their work. They can also serve as a basis for further research on the political significance of esitystaide/beforemance art and related art forms. Methodologically, the research offers an example of an iterative and dialogical artistic research practice and its presentation; the relationship between art and theory unfolds as both fruitful and troubled. Through the introduction of the parapractice of audience membership, it argues for using art, equally to the use of bibliographical materials, as reference material of artistic research. Through the use of a Finnish term and its local context as part of concept-creation in English, the work defends the importance of local thinking, which links artistic research to the land upon which it takes form.

Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu / Kirjoittamisen maisteriohjelma / opinnäytteen taiteellinen osio. Esittelen kenttälaboratoriossa kenttäkirjoittamisen menetelmiäni tekstien, kuvien, videoklippien ja ääninäytteiden avulla. Näytteenotto, näytteiden esikäsittely ja esikäsiteltyjen näytteiden jatkokäsittely ovat keskeisiä poeettisen kenttälaboratorioni toimenpiteitä ja asettuvat vuoropuheluun luonnontieteellisen kenttätyöskentelyn proseduurien kanssa.

Opinnäytteeni on taiteellisen tutkimuksen projekti, jonka toteutin osana Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Valosuunnittelun maisteriohjelman opintoja. Projekti tutkii leikkimistä valosuunnittelijan toiminnassa. Tutkin aihetta erilaisin metodein, eli soveltamalla kokeiluja, lähestymistapoja ja tutkimuksellisia keinoja, jotka tukevat ymmärrystäni leikin ja valosuunnittelun välisestä suhteesta. Tutkimus koostuu kokeellisesta osuudesta, kahden päivän työpajasta, julkisesta tutkimusesittelystä sekä kirjallisesta osiosta. Järjestin kokeellisen osion, Lighthouse Play Club -työpajan, syksyllä 2024 Majakka-tilassa Taideyliopiston Sörnäisten kampuksella. Työpaja oli avoin yleisölle, ja sen tueksi toteutin anonyymin kyselyn kokijoille. Kirjallisessa osuudessa käsittelen havaintoja työpajasta sekä peilaan niitä aiempaan tutkimukseen erityisesti aikuisena leikkimisestä sekä valon leikillisestä potentiaalista taiteessa ja kaupunkitilassa. Pohdin, mitä leikilliset asenteet voivat tarjota valosuunnittelijan työskentelylle ja miten taiteellisen tutkimuksen praktiikat voivat tukea tätä prosessia. Opinnäyte on julkaistu Research Catalogue -alustalla verkkojulkaisuna, ja se on saatavilla myös PDF-tiedostona.

Mikko Raita 2025 Master's Thesis, Demonstration of Proficiency Master of Music in Music Technology Music Technology Department Sibelius Academy University of the Arts Helsinki