Seuraava vertaisarvio esitettiin tekijälle prosessin aikana ja on vaikuttanut lopulliseen ekspositioon. Se esitetään tässä hiukan editoituna.
Tuomas Mali:
Ekspositio ankkuroituu kirjoittajan omaan pianistiseen kokemukseen selkeästi ja perustellusti. Yksittäisen tapahtumaketjun kautta onnistutaan avaamaan yleisempiä taiteelliseen kokeiluun ja musiikin esittämiseen liittyviä kysymyksiä. Eksposition rakenne on toimiva, teksti soljuvaa ja julkaisualustaa hyödynnetään oivaltavasti.
Taiteen tekemisen prosessi on eksposition kovinta ydintä, mutta tutkimuksellisuus on jo siihen itseensä sisään rakennettuna. Juuri tämä on eksposition vahvin puoli: taiteen tekeminen ja tutkiminen ovat tässä yhtä. Aihe ja menettelytavat ovat luonteeltaan tutkimuksellisia taiteen tekemiselle ja taiteelliselle tutkimukselle ominaisella tavalla.
Ekspositio pysyttelee johdonmukaisesti taiteellisen tutkimuksen alueella. Se tarjoaa kiinnostavan näkökulman musiikin esittäjyyteen ja taidemusiikin esittämisen käytäntöön. Ekspositioon on helppo tarttua, sillä se ankkuroituu niin voimakkaasti konkreettiseen taiteellis-tutkimukselliseen prosessiin. Toisaalta moniteemainen teksti ei ehdi porautua kovin syvälle mihinkään teemaan, ja lähtökohdiltaan erittäin oivaltava ja mielenkiintoinen aihe uhkaa siksi jäädä käsittelyltään paikoin hieman pinnalliseksi.
Tutkimuskysymys on esitetty heti eksposition johdannon alussa, joskin sitä olisi voinut eritellä, yksityiskohdittaa ja käsitellä laajemmin jo tässä. Kysymys ja sen avaama teema on tutkimuskysymyksenä hyvä: se on kaikille alan käytäntöä tunteville ymmärrettävä, mutta ei kuitenkaan itsestään selvä tai liian tuttu. Kuvattu taiteellis-tutkimuksellinen prosessi on siten tunnistettava, mutta omaperäinen ja kiinnostava. Teemat kontekstualisoidaan riittävässä määrin, sekä tutkimuskirjallisuuden että taiteellisen käytännön suuntaan. Aina ei kirjallisuudesta siteerattu tunnu aivan luontevasti liittyvän kokemukselliseen prosessiin – siltoja kirjallisuuden ja kokemuksellisuuden välillä voi vielä kehittää. Taiteellisen kokeilun teemaa on taidemusiikin esittämisen piirissä kuvattu ja analysoitu varsin vähän. Ekspositiossa kuvataan kokeilevien toimintatapojen merkitystä huolellisesti ja yksityiskohtaisesti, uusia tulkintoja ja oivalluksia tuottavalla tavalla. Kuvausten yksityiskohtaisuus ja perusteellisuus, eksposition ankkuroituminen selkeästi rajattuun prosessiin, kirjoittajan avoin oman kokemuksellisuuden kuvaaminen ja analysointi sekä kuvatun suhteuttaminen tutkimuskirjallisuuteen rakentavat eksposition luotettavuuden moitteettomasti.
Eksposition rakenne on yksinkertaisen selkeä, ja luettavuus on korkealla tasolla. Kappaleet ovat sopivan mittaisia ja ilmaisu on huolellista. Videoklipit tukevat tekstiä ihanteellisesti. Olematta natiivi englannin kielen puhuja uskallan ehdottaa kieliasun hiomista edelleen; englannin kieli ei mielestäni ole joka kohdassa luontevaa ja idiomaattista. Mielestäni kielentarkastus olisi hyvä tehdä, vaikka tarve ei olekaan huutava.
Eksposition aihe on kiinnostava, tärkeä ja omintakeinen. Ekspositio on rakenteeltaan selkeä ja yksinkertainen. Teksti on helppolukuista. Kokemuksellisuus tulee avoimesti ja selkeästi esiin, sitä on kuvattu yksityiskohtaisesti ja siitä on pystytty tekemään analyyttisiä huomioita. Eksposition aihe ja sinä kuvattu kokemuksellinen prosessi on kytketty tutkimuskirjallisuudessa esitettyyn asianmukaisesti. Kiinnostavassa kokonaisuudessa on useita teemoja, joiden muodostaman kokonaisuuden hallinta on erityisen vaikea kysymys – ja jättää siksi tilaa myös joillekin kriittisemmille huomioille.
Johdantotekstiltä jäin kaipaamaan eksposition rakenteen ja teemojen esittelyä ja perustelua; miten kokonaisuus osittuu, mitä teemoja tullaan käsittelemään ja miksi juuri tällaiset osiot ovat tarpeen. Nyt joudun ihmettelemään esimerkiksi sitä, että otsikon ”Byrd’s challenge” alla edetään varsin nopeasti ”anticipatory gesture” -teeman esittelyyn, joka mielestäni kuuluisi pikemminkin ”My technical expertise” -otsikon alle.
Eksposition johdannossa on kolme piirustusta, joiden funktiota ei avata lukijalle, eikä niihin eksposition muissa osissa viitata lainkaan. Piirustuksissa on tiettyä humoristisuutta, joka ei tunnu liittyvän tekstiin ja on jopa ristiriidassa eksposition vakavan yleissävyn kanssa. Mielestäni eksposition johdanto toimisi paremmin, jos tutkimuskysymysten ja -teemojen tarkastelua laajennettaisiin ja yksityiskohtaistettaisiin ja irrallisiksi jäävät kuvat poistettaisiin. Johdannon viimeisessä kappaleessa mainittu teknisen vaativuuden teema tuntuu nyt hieman irralliselta, kun monista muista eksposition teemoista ei ole mitään mainintaa. Jos puheen pianonsoiton teknisestä vaativuudesta on tarkoitus nostaa pohdinnassa tarkemmin analysoitu ”ekspertiisi” esiin yhtenä keskeisenä teemana, se tulisi tehdä selkeämmin ja isommin.
“My technical expertise” – osion alla (ja edellisessä osiossa) olevat kuvaukset ja videot muistuttavat hieman liikaa pianonsoiton oppaista tuttuja perusasioita. Kenen tahansa pianistin teknisen ekspertiisin perusasiat tulevat toki esitettyä, mutta ollakseen tutkimuksellisesti kiinnostava kirjoittaja olisi voinut hakea persoonallisempia, tuoreempia ja erityisempiä näkökulmia.
Paikoin kirjoittaja tuntuu esittelevän turhan paljon sellaisia henkilökohtaisia kokemuksiaan/tunteitaan, joilla ei ole käsiteltäviin teemoihin liittyvää yleistä mielenkiintoa. Rajanveto on toki vaikeaa, mutta mielestäni esim. omien tunnesuhteiden (tässä esim. kuvaukset siitä, mitä harjoittelutapoja kirjoittaja rakastaa), omaan henkilöhistoriaan liittyvien tulkintojen (tässä esim. kuvaus siitä, miten rytmi on ollut kirjoittajan ”blind spot”) ja muiden melko merkityksettömiltä vaikuttavien seikkojen karsiminen nostaisi tekstin tutkimuksellista vakuuttavuutta.
Pohdinnassa voisi olla hyvä kerätä vielä selkeämmin yhteen eksposition monet teemat ja tuoda tiivistetysti esiin, mitä niistä on tässä ekspositiossa saatu irti. Nyt pohdinnan ansiokkaat ”excellence”-analyysit tulevat ikään kuin hieman ”puun takaa”, kun teemaa ei ole johdannossa (riittävän selkeästi) esitelty eikä muissa osioissa eksplisiittisesti keskeiseksi teemaksi nostettu. Samalla jää tunne siitä, että jotkut langanpäät jäävät yhteen sitomatta.
Seuraava vertaisarvio esitettiin tekijälle prosessin aikana ja on vaikuttanut lopulliseen ekspositioon. Se esitetään tässä hiukan editoituna.
Tuomas Mali:
Ekspositio ankkuroituu kirjoittajan omaan pianistiseen kokemukseen selkeästi ja perustellusti. Yksittäisen tapahtumaketjun kautta onnistutaan avaamaan yleisempiä taiteelliseen kokeiluun ja musiikin esittämiseen liittyviä kysymyksiä. Eksposition rakenne on toimiva, teksti soljuvaa ja julkaisualustaa hyödynnetään oivaltavasti.
Taiteen tekemisen prosessi on eksposition kovinta ydintä, mutta tutkimuksellisuus on jo siihen itseensä sisään rakennettuna. Juuri tämä on eksposition vahvin puoli: taiteen tekeminen ja tutkiminen ovat tässä yhtä. Aihe ja menettelytavat ovat luonteeltaan tutkimuksellisia taiteen tekemiselle ja taiteelliselle tutkimukselle ominaisella tavalla.
Ekspositio pysyttelee johdonmukaisesti taiteellisen tutkimuksen alueella. Se tarjoaa kiinnostavan näkökulman musiikin esittäjyyteen ja taidemusiikin esittämisen käytäntöön. Ekspositioon on helppo tarttua, sillä se ankkuroituu niin voimakkaasti konkreettiseen taiteellis-tutkimukselliseen prosessiin. Toisaalta moniteemainen teksti ei ehdi porautua kovin syvälle mihinkään teemaan, ja lähtökohdiltaan erittäin oivaltava ja mielenkiintoinen aihe uhkaa siksi jäädä käsittelyltään paikoin hieman pinnalliseksi.
Tutkimuskysymys on esitetty heti eksposition johdannon alussa, joskin sitä olisi voinut eritellä, yksityiskohdittaa ja käsitellä laajemmin jo tässä. Kysymys ja sen avaama teema on tutkimuskysymyksenä hyvä: se on kaikille alan käytäntöä tunteville ymmärrettävä, mutta ei kuitenkaan itsestään selvä tai liian tuttu. Kuvattu taiteellis-tutkimuksellinen prosessi on siten tunnistettava, mutta omaperäinen ja kiinnostava. Teemat kontekstualisoidaan riittävässä määrin, sekä tutkimuskirjallisuuden että taiteellisen käytännön suuntaan. Aina ei kirjallisuudesta siteerattu tunnu aivan luontevasti liittyvän kokemukselliseen prosessiin – siltoja kirjallisuuden ja kokemuksellisuuden välillä voi vielä kehittää. Taiteellisen kokeilun teemaa on taidemusiikin esittämisen piirissä kuvattu ja analysoitu varsin vähän. Ekspositiossa kuvataan kokeilevien toimintatapojen merkitystä huolellisesti ja yksityiskohtaisesti, uusia tulkintoja ja oivalluksia tuottavalla tavalla. Kuvausten yksityiskohtaisuus ja perusteellisuus, eksposition ankkuroituminen selkeästi rajattuun prosessiin, kirjoittajan avoin oman kokemuksellisuuden kuvaaminen ja analysointi sekä kuvatun suhteuttaminen tutkimuskirjallisuuteen rakentavat eksposition luotettavuuden moitteettomasti.
Eksposition rakenne on yksinkertaisen selkeä, ja luettavuus on korkealla tasolla. Kappaleet ovat sopivan mittaisia ja ilmaisu on huolellista. Videoklipit tukevat tekstiä ihanteellisesti. Olematta natiivi englannin kielen puhuja uskallan ehdottaa kieliasun hiomista edelleen; englannin kieli ei mielestäni ole joka kohdassa luontevaa ja idiomaattista. Mielestäni kielentarkastus olisi hyvä tehdä, vaikka tarve ei olekaan huutava.
Eksposition aihe on kiinnostava, tärkeä ja omintakeinen. Ekspositio on rakenteeltaan selkeä ja yksinkertainen. Teksti on helppolukuista. Kokemuksellisuus tulee avoimesti ja selkeästi esiin, sitä on kuvattu yksityiskohtaisesti ja siitä on pystytty tekemään analyyttisiä huomioita. Eksposition aihe ja sinä kuvattu kokemuksellinen prosessi on kytketty tutkimuskirjallisuudessa esitettyyn asianmukaisesti. Kiinnostavassa kokonaisuudessa on useita teemoja, joiden muodostaman kokonaisuuden hallinta on erityisen vaikea kysymys – ja jättää siksi tilaa myös joillekin kriittisemmille huomioille.
Johdantotekstiltä jäin kaipaamaan eksposition rakenteen ja teemojen esittelyä ja perustelua; miten kokonaisuus osittuu, mitä teemoja tullaan käsittelemään ja miksi juuri tällaiset osiot ovat tarpeen. Nyt joudun ihmettelemään esimerkiksi sitä, että otsikon ”Byrd’s challenge” alla edetään varsin nopeasti ”anticipatory gesture” -teeman esittelyyn, joka mielestäni kuuluisi pikemminkin ”My technical expertise” -otsikon alle.
Eksposition johdannossa on kolme piirustusta, joiden funktiota ei avata lukijalle, eikä niihin eksposition muissa osissa viitata lainkaan. Piirustuksissa on tiettyä humoristisuutta, joka ei tunnu liittyvän tekstiin ja on jopa ristiriidassa eksposition vakavan yleissävyn kanssa. Mielestäni eksposition johdanto toimisi paremmin, jos tutkimuskysymysten ja -teemojen tarkastelua laajennettaisiin ja yksityiskohtaistettaisiin ja irrallisiksi jäävät kuvat poistettaisiin. Johdannon viimeisessä kappaleessa mainittu teknisen vaativuuden teema tuntuu nyt hieman irralliselta, kun monista muista eksposition teemoista ei ole mitään mainintaa. Jos puheen pianonsoiton teknisestä vaativuudesta on tarkoitus nostaa pohdinnassa tarkemmin analysoitu ”ekspertiisi” esiin yhtenä keskeisenä teemana, se tulisi tehdä selkeämmin ja isommin.
“My technical expertise” – osion alla (ja edellisessä osiossa) olevat kuvaukset ja videot muistuttavat hieman liikaa pianonsoiton oppaista tuttuja perusasioita. Kenen tahansa pianistin teknisen ekspertiisin perusasiat tulevat toki esitettyä, mutta ollakseen tutkimuksellisesti kiinnostava kirjoittaja olisi voinut hakea persoonallisempia, tuoreempia ja erityisempiä näkökulmia.
Paikoin kirjoittaja tuntuu esittelevän turhan paljon sellaisia henkilökohtaisia kokemuksiaan/tunteitaan, joilla ei ole käsiteltäviin teemoihin liittyvää yleistä mielenkiintoa. Rajanveto on toki vaikeaa, mutta mielestäni esim. omien tunnesuhteiden (tässä esim. kuvaukset siitä, mitä harjoittelutapoja kirjoittaja rakastaa), omaan henkilöhistoriaan liittyvien tulkintojen (tässä esim. kuvaus siitä, miten rytmi on ollut kirjoittajan ”blind spot”) ja muiden melko merkityksettömiltä vaikuttavien seikkojen karsiminen nostaisi tekstin tutkimuksellista vakuuttavuutta.
Pohdinnassa voisi olla hyvä kerätä vielä selkeämmin yhteen eksposition monet teemat ja tuoda tiivistetysti esiin, mitä niistä on tässä ekspositiossa saatu irti. Nyt pohdinnan ansiokkaat ”excellence”-analyysit tulevat ikään kuin hieman ”puun takaa”, kun teemaa ei ole johdannossa (riittävän selkeästi) esitelty eikä muissa osioissa eksplisiittisesti keskeiseksi teemaksi nostettu. Samalla jää tunne siitä, että jotkut langanpäät jäävät yhteen sitomatta.