Liisamaija Hautsalo

comments

Exposition: Mediatisoitunut ooppera - johdanto tutkimukseen (18/04/2013) by Jaakko Nousiainen
Liisamaija Hautsalo 08/12/2013 at 10:30

 

Liisamaija Hautsalo

 

Jaakko Nousiaisen ekspositio “Kaksi oopperateosta taiteellisen tutkimuksen kontekstissa” kytkeytyy erinomaisesti Ruukku-lehden ensimmäisen numeron teemaan, joka on “Kokemus ja kokeellisuus taiteellisessa tutkimuksessa”. Kirjoittaja tarkastelee omaa taiteellista työtään eli kahta kirjoittamaansa (libretto) ja ohjaamaansa oopperaa, jotka edustavat oman aikamme oopperan kontekstissa kokeellisinta ääripäätä. Tutkimuskohde jo itsessään on siis kokeellinen, ja myös tutkimusasetelma ennen kaikkea oopperan käsitteen laajentamisen osalta on tässä yhteydessä uutta. Myös ekspositiossa toteutuu kokemuksellisuuden aspekti sikäli kun sillä viitataan taiteilijan omaan kokemukseen ja sen reflektioon kirjallisessa työssä.

 

Tässä ekspositiossa on useita kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä teemoja. Ooppera on monitaiteinen taidemuoto, jonka pitkä ja menestyksekäs historia selittynee sen kyvyllä “olla ajan hermolla”, omaksua oman aikansa aatevirtauksia sekä ennen muuta hyödyntää uusinta teknologiaa ja keksintöjä. Tämä on myös kirjoittajan lähtökohta tutkijana hänen viitatessaan oopperaan hypermediumina (Chapple & Kattenbelt 2006). Toisaalta kirjoittaja taiteilijan positiossaan, libretistinä ja ohjaajana, on oivaltanut oopperan hypermedium-luonteen soveltaessaan teoksissaan moderneinta tiedonsiirron tekniikkaa sekä kuten hän abstraktissaan määrittelee “reaktiivista audiovisuaalista projisointia”. Nämä kaksi lähtökohtaa tukevat toisiaan ja nivoutuvat toisiinsa kuitenkin siten, ettei lukijalle jää epäselvyyttä, kummassa roolissa kirjoittaja kulloinkin puhuu. Teoria ja tekijyys tässä ekspositiossa toisin sanoen tukevat toinen toisiaan.

 

Kirjoittaja määrittelee oman positionsa tarkasteltavana olevien oopperoiden libretistinä ja ohjaajana heti eksposition alussa, mikä ohjaa lukuprosessia oikeaan suuntaan. Hän myös tuo hyvin esiin sen, mikä työssä on taiteellista ja mikä tieteellistä. Rajaus toimii, ja myös menetelmällinen panostus on tutkimuksellisesti riittävä.

 

Ekspositio on innovatiivinen, eikä tutkimuskohdetta, tietäen kirjoittajan taitelijaposition, olisi voinut paremmin valita. Kirjoittaja haluaa selvittää, miten teknologia on sovellettavissa oopperaan ja millaisia sisältöön ja esittämiseen liittyviä uusia tapoja se voi tarjota käsikirjoittajalle ja ohjaajalle. Asetelma on haastava, mutta se antaa myös runsaasti mahdollisuuksia uuden löytämiseen.

 

Ekspositio on erittäin kiinnostava taiteellisena tutkimuksena, mutta sillä on annettavaa myös perinteiselle oopperatutkimukselle ja suomalaisen oopperan tutkimukselle sekä teatteritutkimukselle. Kirjoittaja on astunut alueelle, joka monitaiteisuutensa (ja -tieteisyytensä) vuoksi on haastava ja taiteellisessa tutkimuksessa melko harvoin käsitelty. Ekspositio avaa kiinnostavia näkökulmia myös suomalaisen oopperan lähihistoriaan. Uusista oopperateoksista saatava tieto – oli se sitten tieteellisessä tai taiteellisessa kontekstissa tuotettua – on arvokasta. Useimmiten juuri kantaesitetyt teokset saavat odottaa analyyseja tai kommentteja jopa vuosikymmeniä.

 

Tutkittava aihe kiinnittyy pääasiassa mediatutkimuksen ja teatteritutkimuksen kontekstiin, ja se on kytketty asiayhteyteen sujuvasti. Ekspositio ottaa kantaa taiteen ja teknologian suhteeseen sekä tuo uuteen valoon myös oopperan yleisösuhteen, jolloin perinteinen kuulija onkin muuttunut käyttäjäksi. Samalla se kommentoi teoksen ajallisuutta.

 

Kaiken kaikkiaan ekspositio tarkastelee aihetta, joka on ilmiönä reaaliaikainen – teknologia tapahtuu meille tässä ja nyt –  ja osoittaa samalla teknologian merkityksen taiteilijuudelle, taidekäsityksillemme ja koko taiteen kentälle. Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, joita ei esimerkiksi oopperan yhteydessä ole juurikaan pohdittu.

 

Kirjoittaja on tehnyt esitetyt muutokset ja saanut ekspositionsa toimimaan entistä paremmin sekä tekstinä että rakenteensa (navigaatio) osalta. Tärkeää on, että hän nyt korostaa, että kyseessä on johdanto varsinaiseen tutkimukseen, mikä ensimmäisessä versiossa jäi epäselväksi. Hän on myös lisännyt otsikointia sekä kiinnittänyt huomiota pieniin kielellisiin epätarkkuuksiin.

 

Eksposition ensimmäisessä versiossa ei tutkimuskysymykseen vielä vastattu, eikä se ollut vielä mahdollistakaan eksposition johdantoluonteesta johtuen. Uudessa versiossa tuodaan esiin se, että varsinaiset tutkimusjaksot ja siten myös kysymykseen vastaaminen eivät vielä sisälly käsillä olevaan työhön. Ekspositio siis rakentaa tutkimuskysymykselle vasta teoreettisen lähtökohdan ja esittelee tutkimuskohteen. Toisin sanoen nyt kirjoittaja selittää sen, mikä ekspositio haluaa olla ja mikä on sen asema suhteessa koko tutkimukseen.

 

Ekspositiossa teosten musiikki selostettiin vain hyvin lyhyesti. Tässä kohdataan kuitenkin oopperatutkimuksen ikuisuuskysymys: jos tarkastellaan oopperaa yhden tieteenalan viitekehyksessä, toiset jäävät väistämättä taka-alalle. Toisin sanoen kun teatterin näkökulma painottuu kuten tässä työssä, muut jäävät vähemmälle huomiolle. Tekijä voisi silti miettiä, olisiko musiikin osuutta mahdollisuutta jollakin tavalla laajentaa myöhemmin. 

Tässä muodossaan ekspositio täyttää erinomaisesti sille asetetut vaatimukset ja saa lisäksi kovasti odottamaan jatkoa.