Tero Nauhan ekspositio on aiheeltaan, menetelmiltään ja analyysin osalta erittäin kiinnostava. Se on kytketty sekä uusliberalistiseen yhteiskuntakontekstiin että historiallisiin suhteisiin erityisessä ja paikallisessa jälkiteollisessa tilanteessa puolalaisessa Bytomin kaupungissa. Tekijä lähestyy aihetta monista tutkimuksellisista näkökulmista ja pyrkii lähentämään toisiinsa taiteellisen tutkimuksen lisäksi esitystutkimusta, kriittistä teoriaa, tietotalouden kritiikkiä ja visuaalisen kulttuurin tutkimusta. Nauha käyttää skitsoanalyysin ja neuropsykoanalyysin käsitteellisiä välineitä tarkasti ja luovasti – ”pesusienisubjekti” on perusteltu uusi käsite.Menetelmien ja näkökulmien soveltaminen ei ole mekaanista vaan elää tutkimuksen edetessä. Myös teorian ja empirian kohtaaminen ja kohtaamattomuus ovat pohdinnan kohteena. Taiteellisen tutkimuksen ja esitystutkimuksen kannalta tutkivan ja esittävän subjektin kokemuksen kriittinen reflektio on erityisen ansiokasta.
Helena Erkkilä
Tero Nauhan ekspositio on aiheeltaan, menetelmiltään ja analyysin osalta erittäin kiinnostava. Se on kytketty sekä uusliberalistiseen yhteiskuntakontekstiin että historiallisiin suhteisiin erityisessä ja paikallisessa jälkiteollisessa tilanteessa puolalaisessa Bytomin kaupungissa. Tekijä lähestyy aihetta monista tutkimuksellisista näkökulmista ja pyrkii lähentämään toisiinsa taiteellisen tutkimuksen lisäksi esitystutkimusta, kriittistä teoriaa, tietotalouden kritiikkiä ja visuaalisen kulttuurin tutkimusta. Nauha käyttää skitsoanalyysin ja neuropsykoanalyysin käsitteellisiä välineitä tarkasti ja luovasti – ”pesusienisubjekti” on perusteltu uusi käsite. Menetelmien ja näkökulmien soveltaminen ei ole mekaanista vaan elää tutkimuksen edetessä. Myös teorian ja empirian kohtaaminen ja kohtaamattomuus ovat pohdinnan kohteena. Taiteellisen tutkimuksen ja esitystutkimuksen kannalta tutkivan ja esittävän subjektin kokemuksen kriittinen reflektio on erityisen ansiokasta.