The aural garden of sounding materials: performing within the materiality of Et in Arcadia ego-music performance (2018)
Assi Karttunen
Simple Media
| id | name | copyright | license |
|---|---|---|---|
| 420497 | Bergers d'Arcadie Louvre | Assi Karttunen | All rights reserved |
| 420507 | cembalon kansi Pirje Mykkanen(4) | Assi Karttunen | All rights reserved |
| 420513 | Pirje Mykkänen upotus Erme_copy(1) | Assi Karttunen | All rights reserved |
| 420515 | The Chinese teahouse, Sanssouci | Assi Karttunen | All rights reserved |
| 420517 | Kapyjä ja risuja | Assi Karttunen | All rights reserved |
| 420520 | Sofia, Assi, Yoldia photo by Jonte Knif | Assi Karttunen | All rights reserved |
| 420527 | Pirje Mykkanen upotus Erme_copy(1) | Assi Karttunen | All rights reserved |
| 420570 | Videotallenne Et in arcadia ego September 1st 2016 | Assi Karttunen | All rights reserved |
| 420640 | cembalon kansi Pirje Mykkänen(4) | Assi Karttunen | All rights reserved |
| 420904 | Spruce cone rustling 1 silent sostenuto | Assi Karttunen | All rights reserved |
| 420906 | Spruce cone 2 less silent sostenuto sound | Assi Karttunen | All rights reserved |
| 420908 | Spruce crunching 1 | Assi Karttunen | All rights reserved |
| 420910 | Spruce cone crunching | Assi Karttunen | All rights reserved |
| 420912 | Stick snaps 1 | Assi Karttunen | All rights reserved |
| 420914 | Sofia starting her singing porously 1 | Assi Karttunen | All rights reserved |
| 420916 | Sofia singing a subtle crescendo | Assi Karttunen | All rights reserved |
| 420918 | Organ positive Klopp 1 sostenuto | Assi Karttunen | All rights reserved |
| 420920 | Stick snaps 1 | Assi Karttunen | All rights reserved |
| 420922 | Spruce cone small 1 | Assi Karttunen | All rights reserved |
| 420924 | Spruce cone big 1 | Assi Karttunen | All rights reserved |
| 420926 | Spruce cone big 2 frontal | Assi Karttunen | All rights reserved |
| 420928 | Spruce cone big 3 | Assi Karttunen | All rights reserved |
| 420930 | Sofia sings | Assi Karttunen | All rights reserved |
| 421584 | Dancer Yoldia van Gemert | Assi Karttunen | All rights reserved |
RUUKKU portal comments: 1
anonymous 08/10/2018 at 14:05
Sekä tutkimuskysymys että tutkijan positio (klassisen musiikin kontekstissa, niin kutsutun vanhan musiikin alalla toimiva muusikko-tutkija) on erittäin spesifi, ja myös siihen vastaamisen tavat ovat spesifejä. Tästä hyvin erityisestä tilanteesta käsin kirjoittaja kuitenkin avaa laajemmin jaettavissa olevia näkymiä muun muassa musiikkiin, muusikon taitoon ja musiikin aistimiseen esitystilanteessa. Tilanteessa, jossa musiikin kontekstissa taiteellista tutkimusta ei ole määritelty tai ehkä haluttukaan määritellä, on vaikea ottaa kantaa siihen, missä määrin tämä ekspositio on taiteellista tutkimusta. Jos taiteellinen tutkimus kuitenkin ajatellaan vaikkapa taiteilijan omasta prosessistaan tekemäksi tutkimukseksi, silloin tämä ilman muuta on sitä. Samalla teksti, kuvat ja musiikkiotteet todennäköisesti puhuttelevat musiikin taiteellisen tutkimuksen yhteisöä laajempaa yleisöä, mm. barokkimusiikin tai antiikin tutkijoita, fenomenologiasta kiinnostuneita, muusikoita ja musiikkiyleisöjä. Mitä tulee kutsussa mainittuihin toisin tematisointeihin, sellaisten läsnäoloa en tässä artikkelissa havaitse. Pikemminkin voisi sanoa, että ekspositio koettelee tutkimuskirjoittamisen ja musiikin esittämisen rajoja tavalla, joka sekä saa lukijan vakuuttuneeksi kirjoittajan asiantuntemuksesta ja kokemuksesta että luo miellyttävän häiritsevän tunteen rajanylityksistä, jotka nimenomaan eivät ole provosoivia, ylimitoitettuja, eivätkä perustu absurdille argumentoinnille tms. – ja ovat ehkä juuri siksi vaikuttavia.
Kiinnostavinta ekspositiossa on tekstin lukemisen tuottama kokemus – myös ilman musiikkia tai muita ääniä. Teksti joka lähtee liikkeelle varsin tavanomaisesta kontekstin rakentamisesta (Arcadian, pastoraali-idylli, paimenten suru Daphisin haudalla), ajautuu varsin nopeasti maatuvan metsän, puun olomuotojen, elämän ja kuoleman sekä aineen ja muodon pohdintoihin. Äänetön teksti vie lukijan keskelle rapisevia lehtiä, kuivuneita risuja, luumuja, viikunoita, raunioita ja veden hiljaista liikettä. Kuvaus kävyn kädessä rutistumisen tuottamasta rapeasta äänestä, laulajan ja tanssijan juoksuaskelista, paahtokoneen rasahduksesta tuoksuvan leivän ponnahtaessa ulos tuo konserttikokemuksen läsnäolevaksi ja herkistää lukijan. Kirjoittaja myös avaa lukijalle herkullisesti préludes non-mesurés -sävellysten inspiroiman Graham Lynchin sävellyksen vuoroon mehevän hämäriä ja selkeämmin aistittavia sointeja, soittajan hallittua taitoa antautumisessa kappaleen vietäväksi, preludeista perittyä meditatiivista laatua, samana pysymisen ja muuttumisen suhdetta ja improvisaatioiden ennalta järjestetyn keskelle tipahtelevaa luonnetta.
Kirjoittajan oma, ammattimainen musiikin tekeminen on tämän eksposition keskiössä. Tarkastelun kohteena on taiteilijan prosessi ja klassisen musiikin konserttitilanteen kehittäminen, ja kysymystä on lähestytty keskellä taiteen tekemistä. Tällaisen tekstin kirjoittaminen on mahdollista ainoastaan sille, joka on ammattimuusikko ja lisäksi tuntee tarkasteltavana olevan musiikin ja sen kontekstin syvällisesti. Eksposition aiheen, menetelmien, ja loppupäätelmien tutkimuksellisuus on ilmeistä. Tutkiminen on ollut selkeästi läsnä niin konsertin suunnittelussa ja toteutuksessa kuin myös tutkimuksen raportoinnissa ekspositiona. Eksperimentointi konsertin tuottamisen eri vaiheissa on ollut systemaattista, monipuolista ja vanhan musiikin esittämisen käytäntöjä raikkaasti purkavaa.
Klassisen musiikin esittämisen käytännöt näyttävät ulospäin usein kangistuneilta, vanhanaikaisilta, seremoniallisilta. Tämä muoto saattaa pettää, sillä vaadittu ankaruus usein nimenomaan mahdollistaa kuulijassa/katsojassa suuret liikahdukset varsin pienin elein. Karttusen eksposition päätösjaksossa esitetyt klassisen musiikin resitaalin esittämiskäytännön muuntelun mahdollisuudet avaavat tätä liikkumavaraa ankarassa kehyksessä. Tämä lienee yksi produktion sanallistamatta jääneistä lähtökohdista, jonka tekijä pyrkii asettamaan kysymyksen alaiseksi konsertissaan ja ekspositiossaan. Toisaalta klassisen musiikin esittämistä koskevien stereotypioiden esittäminen taas kerran tavalla, joka todennäköisesti saisi lukijan kuvittelemaan tekijän asettuneen joko niiden puolelle tai niitä vastaan, ei mielestäni palvelisi tämän tekstin päämääriä. Tuon lähtökohdan sijaan tekijä positioi tarkastelunsa kokemuksen tutkimukseen. Vaikka 1600- ja 1700-lukujen pastoraali-idylliä avaava materiaali on melko runsasta, se onnistuu onneksi jäämään sivurooliin ainakin tämän lukijan kokemuksessa. Ei ole kysymys paimenista, lampaista, vihreistä niityistä ja huilunsoitosta vaan muusikon ja nykykuulijan/-katsojan kokemuksesta sekä teoskäsitteen ja musiikin esittämisen käytäntöjen purkamisesta. Taiteelliset ja teoreettiset kysymykset ovat vahvasti läsnä. Ekspositio osoittaa omaperäisyyttä ja uudistustahtoa vanhan musiikin esittämisen käytäntöjen suhteen. Tämä uudistustahto ei ilmene repimisenä eikä kaatamisena vaan yleisön ja lukijan joustavana suostutteluna asettua toiseen asentoon. Ekspositio herättää jopa kokeneen esittäjän aistimaan läsnäoloa, hiljaisuutta ja elävän äänen ainutkertaisuutta, joka tapahtuu kävyn rusentuessa ihmisen kädessä ja yksittäisten äänten tipahdellessa kuulijan korviin – yksi kerrallaan, jokainen rasahdus ja kilahdus merkityksellisenä. Näin se muistuttaa lukijaa siitä, että jokainen elämässä tapahtuva ääni tai hiljaisuus tai muu aistimus on potentiaalisesti merkittävä sille, joka sen kokee. Kysymys ei nähdäkseni olekaan siitä, mitä ekspositio tuottaa, vaan siitä, mitä se lukijalle ja musiikin kuulijalle tekee. Sikäli ensilukemalla vieroksumani abstraktin ”performative”-käsite onkin odottamatta melko kohdallinen käsite tässä ekspositiossa.
Kirjoittaja on rajannut tarkastelunsa siten, että yhtäältä kysymys on toki muusikon kaikista ratkaisuista valitsemansa aiheen ja ohjelmiston ääressä mutta toisaalta keskittyminen yhteen konserttiin rajaa ja konkretisoi tätä kaikkien ratkaisujen moninaisuutta. Aiheen ympärillä oleva tutkimus tulee riittävästi huomioiduksi eksposition tarjoamassa suppeassa tilassa, ja ihan alun esittelynomaista jaksoa lukuun ottamatta se niveltyy varsin luontevasti kirjoittajan omiin tarkasteluihin. Tätä musiikkia tuntevan kokemus tekstin lukemisesta on vahva. Muun muassa teoskäsitteen lähestyminen sen kautta, miten sitä voisi avata, on mukava poikkeus usein jyrkästi esitetystä jonkinlaisen vastustajan kuvauksesta, joka jähmettää muusikon. Kokonaisuuden osalta harkitsisin vakavasti muun muassa asioiden esittämisen järjestystä, musiikkiesimerkkien sijoittelua, tekstin esittämisen mediumia ja tekstin lineaarisuuden asettamaa haastetta asian esittämiselle.
Comments are only available for registered users.