Denise Ziegler


research

research expositions

  • open exposition comments (1)

comments

Exposition: Experience of Resistance -The Potential of Materiality and Spatiality in Artistic Research (30/01/2015) by Riikka Makikoskela
Denise Ziegler 26/03/2015 at 13:25

Taiteelliseen tutkimukseen kuuluu edelleen kiinteästi – joskus miltei riippakiven kaltaisena – pohdinnat siitä, mitä taiteellinen tutkimus oikein on. Kysytään, miten oikeutetaan (itselleen ja muille), että tutkitaan taiteellisin keinoin. Kysytään, miten taiteellinen ajattelu voi tai saa ilmetä tutkimuksessa ja miten se suhtautuu akateemiseen tutkimiseen.

 

Harvoin sitä pohditaan kuitenkin niin perin pohjin ja syvällisesti kuin Riikka Mäkikoskelan ekspositiossa Kokemuksen vastus – Taiteellisen tutkimuksen materiaalinen ja tilallinen mahdollisuus. Tekstissä hän esittää oman tutkimusmenetelmänsä. Sen yhteydessä hän käyttää puheenvuoron myös yleisesti taiteellisen tutkimuksen ja sen menetelmien puolesta puhumiseen. Mäkikoskela ikään kuin virittää ei pelkästään lukijan vaan myös itsensä taiteen tekijänä taiteellisen tutkimuksen asteikolle.

 

Ensi lukemalla olin kärsimätön. Haluaisin jo saada tietää varsinaisesta aiheesta – taideteoksen materiaalisesta vastuksesta ajatuksen muodostuksessa. On kuitenkin mielestäni edelleen tarpeellista ja tärkeää – varsinkin kun se tehdään näin antaumuksellisesti – käydä läpi taiteellisen ja akateemisen tutkimisen kytkennät ja erot sekä sen, miten ”käsien kautta ajattelu” voi toimia ja missä arvossa sitä pidetään suhteessa ns. akateemiseen tutkimiseen. Olennaista on myös selventää miten taiteilija-tutkija tulkitsee produktio-osuutensa sanoiksi. Tarkoitan sitä että kuvataiteellinen tutkinto vaatii tekijältä tietämystä omasta kirjallisesta ulosannistaan ja tietämystä omasta suhtautumisestaan kirjalliseen ilmaisuun yleisemminkin.

 

Kun Mäkikoskela palaa aina uudestaan hieman eri näkökulmasta puolustamaan omaa menettelyään tai yleensä taiteellista tutkimista, haluaisin keskeyttää hänet: ”Taiteellinen tutkimus on olemassa, se on tärkeätä ja se on tarpeellista! Keskity omiin havaintoihisi ja juuri sinun tutkimuksesi kysymyksiin. Ne ovat relevantteja. Jätä puolustuspuheet taaksesi.”

 

Tässäkin asiassa minun pitää säilyttää malttini. On mielestäni edelleen myös tärkeä kuulla, miten kukin kuvataiteilija-tutkija omalla tavallaan miettii ja ratkaisee esimerkiksi tutkimisen ja samalla tutkimisen kohteena olemisen haasteen.

 

Pidän vahvana se että sekä tekstin teoreettisemmissa osioissa että työskentelyprosessin kuvauksissa Mäkikoskela puhuu samantyyppistä kieltä. Hän punnitsee sanoja ja lauseita tarkkaan suhtautuen kielelliseen ilmaisuun vakavasti, huolellisesti ja keskittyneesti. Mielestäni juuri sen vuoksi tekstistä muodostuu eheä kokonaisuus ja se on uskottava.

 

Tekstin vahvuus on myös siinä, että Mäkikoskela pukee oman taiteellisen työskentelyprosessinsa tarmokkaasti sanoiksi ikään kuin itsekin hämmästellen, mitä tapahtuu kun hän alkaa kirjoittamaan aiheesta. Näin kirjoittaminen tuo työskentelyyn uuden tason, se ei ole pelkästään taideteoksen teon seuraamista sivusta.

 

On mielestäni olennaista, että taiteilija-tutkija on tietoinen ja hyväksyy omaa kirjoittamistaan eikä esimerkiksi piilottaa ajatuksiaan lainausten ja lentävien lauseiden taakse. Tätä voisi kutsua – Mäkikoskelan aiheen mukaan –  kirjoittamisen vastukseksi. Mäkikoskela kirjoittaa: ”Työskentelymateriaalini joko vastustaa tai hyväksyy työstöni. Materiaalinen vastus rytmittää työskentelyäni joko hyväksymällä työstön, hankaloittamalla sitä tai pysäyttämällä sen kokonaan.”

 

Samalla tavalla voidaan mielestäni ajatella kirjoittamisesta. Kirjoittamisen vastus rytmittää työskentelyä, sen kanssa on tultava toimeen ja löydettävä tapa käyttää sitä oman tekstin tuottamisen ja ymmärtämisen hyväksi. Taiteilija-tutkijalle voisi olla hedelmällistä asettaa taiteellisen tutkimisen kielelliselle ilmaisulle samoja ehtoja kuin itse kuvataiteelliselle työskentelylle. Mielestäni taiteellisen tutkimuksen kieli saa ja pitää olla näissä puitteissa tekijänsä näköinen. Taiteellisen tutkimuksen kirjallisten tuotosten arvo on juuri siinä, että tekijää voidaan seurata suoraan – ilman välikäsiä – teon hetkellä. Mielestäni Mäkikoskelan

tekstissä on juuri tätä: rehellinen pyrkimys ymmärtää ja kommunikoida, mitä teoksen tekemisen aikana tapahtuu.

 

Mäkikoskela selvittää seikkaperäisesti, miten hän muodostaa ajatuksia veistäen. Hän luo eeppisellä tavallaan tutkimuspöydän, johon lukijan on helppo tulla seuraamaan kuvataiteilijan havaintojen tekemistä alusta asti.

 

Mäkikoskela kuvaa, miten hän ottaa työstettävän materiaalin käteen ja hän jatkaa kuvausta aina siihen asti kun hän astuu pari askelta taakse ja yllättäen tunnistaa ja hyväksyy tietyssä mielessä epätäydellisen mutta valmiin teoksen. Oma keho, materiaali, liike – ja niiden suhdanteiden sanallistaminen. Sitä nelikkoa kuunnellen hän tutkii.

 

Mäkikoskelan tekstin edetessä sen sujuvuus paranee huomattavasti, viittaukset toisiin teksteihin ja ajattelijoihin vähenevät ja ne sulautuvat luontevammin tekstiin.

 

Parhaat osat tekstissä ovat niin kirkkaasti kristallisoituja ajatuksia, että ydinajatus jää ensi lukemalta helposti huomaamatta. Näistä kannattaisi mielestäni kirjoittaa lisää niin, että lukijakin voi viipyä niiden äärellä pidempään. Taiteelliseen työskentelyyn liittyvät seikat saattavat olla tekijälle itsestäänselvyyksiä. Lukijalle ne eivät välttämättä ole sitä:

 

"Kun työstän kolmiulotteisia taideteoksia, liikun ja liikutan materiaaleja.”

 

Yllätyin, etten ole aiemmin miettinyt, miten paljon tekijä itse liikkuu tekeillä olevan teoksen ympärillä, kaartaa, ottaa etäisyyttä, lähestyy. Oman kehon massa liikkuu suhteessa keskeneräisen teoksen massaan. Mäkikoskela kuvaa mitä hienoimmalla tavalla kuinka teos syntyy toiminnasta. Hän jatkaa: "… asiat järjestäytyvät työskentelyssäni, kun annan keholle mahdollisuuden osallistua työskentelytapahtuman kaikkiin vaiheisiin…”

 

Mäkikoskela soveltaa (Varton) maailman vastus -käsitteen esittämällä materiaalin vastus -käsitteen. Mäkikoskela korostaa sen yhteydessä teoksen fyysisen työstämisen ja lopulta sen toteutuksen tärkeyttä. Hän osoittaa tekstissään, että on syvällisesti perehtynyt aiheeseen ja tuottaa uutta arvokasta tietoa taiteen tekijän näkökulmasta. Näen ekspositiossa myös pedagogisia arvoja, joita alan taiteilija -tutkijat voivat soveltaa omaan työskentelyynsä.

 

Helsinki 29.10.2014

Denise Ziegler




i have forgotten my password
join the research catalogue
Portals The research catalogue serves:
Journal for Artistic Research
a peer-reviewed international journal for all art disciplines
KC Research Portal
Research Portal of the Royal Conservatoire, The Hague
Norwegian Artistic Research Programme
The portal of the Norwegian Artistic Research Programme
Ruukku
Taiteellisen tutkimuksen kausijulkaisu / Studies in Artistic Research
University of Applied Arts Vienna
RC portal of the University of Applied Arts Vienna
Journal of Sonic Studies
A peer-reviewed, international journal on sound studies and auditory culture
Academy of Creative and Performing Arts
Portal of the Academy of Creative and Performing Arts, Leiden University
SHAPE - Artistic Research and Institutional Impact
SHAPE aims to describe the impact of artistic research within specific frameworks.
Faculty of Fine Art, Music and Design, University of Bergen
Portal of Faculty of Fine Art, Music and Design
Polifonia
Polifonia
Codarts
Portal of Codarts, University of the Arts, Rotterdam
Stockholm University of the Arts
Stockholm University of the Arts (Uniarts) provides education and conducts research in the fields of choreography, film & media, opera and performing arts.
University of the Arts Helsinki
University of the Arts Helsinki was launched in 2013 upon the merging of the Finnish Academy of Fine Arts, Sibelius Academy, and Theatre Academy Helsinki.
The Norwegian Film School
The Norwegian Film School
Norwegian Academy of Music
A leading artistic and academic university college with over 600 students. Located in Oslo, Norway.