The Grammar School, ensimmäinen jatkotutkintokonsertti
Tutkin ensimmäisessä konsertissani rumpalin roolia kommunikoijana rumpali Philly Joe Jonesin jazzmusiikillista sanavarastoa hyödyntäen. Jones on oleellisesti vaikuttanut rumpalin roolin muutokseen yhtyeen taustalla vaikuttavasta säestäjästä kohti reagoivaa säestäjää. Soittaessaan 1950-luvulla mm. Miles Davisin Quintetissa sekä useilla vuosikymmenen merkittävimmillä jazzlevytyksillä Jones kykeni kommunikaation kautta vastaamaan muiden muusikoiden ilmaisun rumpalille asettamiin vaatimuksiin. Jones seurasi harmonian rytmiä, ts. harmoniassa tapahtuvia jännitteitä ja purkauksia ja osasi reagoida tähän soitollaan.
Jones on myös merkittävä solistisen jazzmusiikillisen sanavaraston luojana. Hän yhdisteli rudimentteja rumpusoolojen soittoon taidokkaasti ja svengaavasti, luoden näin uutta jazzmusiikillista sanavarastoa. Tämä Jonesin 1950-luvulla luoma sanavarasto toimii ikään kuin vedenjakajana aiemman rytmisesti hieman kulmikkaan ja 1960-luvulta alkaneen, horisontaalista ja jopa hyvin rytmisesti vapaatakin soittoa sisältäneen solistisen kehityksen välillä.
Ensimmäisessä konsertissa tavoitteenani on luoda pohja omalle jazzmusiikilliselle sanavarastolle Philly Joe Jonesin ilmaisun tutkimisen avulla. Tätä sanavarastoa lähden laajentamaan seuraavissa konserteissa. Konsertin ohjelmisto koostuu jazzstandardeista ja standardirakenteille luoduista uusista melodioista. Voidakseni soveltaa jazzperinteeseen liittyvää jazzmusiikillista sanavarastoa, tulee esitettävän materiaalin pohjautua standardimateriaaliin.
Tutkiessani Philly Joe Jonesin jazzmusiikillista ilmaisua lähestyn sitä:
· Perinteen tutkimuksen kannalta:
- valikoiduin soolotranskriptioin, opettelemalla ne alkuperäislevytysten avulla
- neljään peruslyöntiin perustuvalla soolojen lyöntianalyysillä.
· Materiaalin soveltamisen kannalta:
- Rhythmic Elasticity - metodilla[1], jossa yhden tai kahden tahdin fraaseja supistetaan ja lavennetaan rytmisesti, luoden näin rytmistä jännitettä.
- Solismia kehittävällä metodilla, jossa transkriboin itseäni, selvittääkseni omaa sanavarastoani ja musiikillisia maneereja. Transkriboinnin kohteena ovat jazzmusiikissa yleiset neljän tai kahdeksan tahdin mittaiset yhtyeen muiden solistien ja rumpalin välillä vuorottelevat solistiset osuudet. Tehtyäni transkription sekoitan omia fraasejani käyttäen ABCD - metodia, jossa jokainen kirjain vastaa yhtä tahtia. Kirjaimia sekoittaen pääsen irti omista maneereistani ja opin kuulemaan omaa jazzmusiikillista melodiakieltäni uusin tavoin. Samalla joudun luomaan itselleni uusia käsijärjestyksiä sekä pohtimaan soiton sujuvuutta neljän peruslyönnin kannalta.