Dense Textures, toinen jatkotutkintokonsertti
Toisessa jatkotutkintokonsertissa, Dense Textures, tutkin keinoja, joilla rumpali luo ja ylläpitää musiikillista energiaa ja intensiteettiä. Rumpusetti on jazzmusiikissa yksi tärkeimmistä musiikillista energiaa tuottavista instrumenteista. Energian tuottaminen ja sen intensiivinen ylläpitäminen on rumpalille taiteellinen haaste, jota on mielenkiintoista tutkia yhtyesoitossa ilmenevien tiheiden tekstuurien kautta. Toisessa konsertissa tulevat tutkittavaksi myös tiheään tekstuureihin soveltuvat rummut ja symbaalit sekä viritykset. Miles Davisin 1960-luvun kvintetin up tempo -materiaali , sekä John Coltranen 1960-luvun ”Sheets Of Sound” -konsepti toimivat konsertissa esitettävän taiteellisen ohjelmiston lähtökohtana
Konsertin instrumentinhallinnallisena haasteena on rumpalin psykofyysinen kestävyys eli musiikillinen stamina. Stamina liittyy sekä soittajan itseluottamukseen että fysiikan kestävyyteen ja on yksi tekijöistä, joka vaikuttaa siihen, miksi Miles Davisin 1960-luvun kvintetissä soittanut jazzrumpali Tony Williamsia pidetään yleisesti kautta aikojen parhaana ja innovatiivisimpana jazzrumpalina.
Harjoitusmetodina syvennyn ajatukseen, jossa kaikki nopeasti soitettava tulisi harjoitella hitaasti. Liikeratoja harjoittaessaan rumpali harjoittaa samalla lihasmuistiaan, jonka kehittäminen vaatii hidasta harjoittelua. Hitaasti suoritettava harjoittelu liittyy myös erilaisten fraasien ja tekstuurien hahmottamiseen ja kuulemiseen. Voidakseen toteuttaa mitä tahansa pulssiin suhteessa olevaa tai pulssin ulkopuolella liikkuvaa tiheää tekstuuria se tulisi mielestäni sisäistää hitaasti.