Odd Meter, kolmas jatkotutkintokonsertti
Kolmannessa jatkotutkintokonsertissani, Odd Meter, tutkin, miten rumpali ilmentää parittomia tahtilajeja soitettaessa groovea ja horisontaalisuutta. Tahtilajien käyttö on yleistynyt jazzmusiikissa huomattavasti 2000-luvulle tultaessa. Kehityskulku on mielestäni toisinaan johtanut musiikin matemaattisuuteen ja sekvenssimäisyyteen, jolloin grooven tuntu jazzestetiikan ja afroamerikkalaisen perinteen näkökulmasta on muuttunut toisarvoiseksi.
Horisontaalisen, tahtiviivoja ylittävän rytmisen liikkeen avulla pyrin löytämään tapoja soittaa tahtilajeja niin, että soittoni ei muodosta yhden tai kahden tahdin mittaisia sekvenssejä ellen niin halua. Otan konserttiini yhdeksi tutkimuskohteeksi myös tahtilajien sisältämät clavet eli rytmiavaimet. Tahtilajit voidaan käytännössä jakaa kahteen tai kolmeen iskuun, jolloin muodostuu puolinuotteja, pisteellisiä 1/4-nuotteja ja 1/4-nuotteja sisältäviä iskusarjoja. Tahtilajien clavet muodostuvat näistä kahden ja kolmen iskun sarjoista. Claven ympärillä soittaminen ja sen rytminen laventaminen tai supistaminen edistää grooven tuntua, vapauttaen rumpalin matemaattisesta tarkkuudesta ja sekvenssimäisestä soitosta.
Tahtilajien sisältämien clave-rytmien lisäksi keskityn rytmisiin likiarvoihin, joilla tarkoitan tahtilajien sisälle luotavien metrisesti epätarkkojen iskusarjojen muodostamia rytmisiä illuusioita esimerkiksi päällekkäisistä tahtilajeista tai metrisistä modulaatioista.
Odd Meter -konsertissa esitän materiaalia, joka koostuu 2000-luvun sävellyksistä. Pyrin löytämään tähän konserttiin rytmisesti hyvin haastavaa materiaalia tunnettuilta rumpalisäveltäjiltä, kuten Jeff ”Tain” Watts, jota pidän tärkeänä jazzrumpalina konserttini aiheeseen liittyen.