Research Catalogue

The aim of this PD project is to bring artists and citizens together with each other and their environment, and collectively explore how the wordless voice can be a means of communication. Artists leading this project bring understanding from the multiple fields in which they are working – music, theatre, visual arts, and circus. In addition to the collective exploration of connection, the objective is to propose a methodology (which combines and develops from a range of existing methods and is provisionally termed “Resonant Cycles”) and investigate if it can have a transformative impact on the subjectivities of the individual participants. The project involves interventions in the field of performing arts with the goal of modeling less language-dependent and more inclusive, sensory-rich experiences of cross-disciplinary creation and performance. It invites a holistic and immersive experience of performing arts that brings the physical voice to the forefront and prompts reflection on the essence and meaning of vocal sound regardless of language, and the way that sound itself functions as a means of communication.

The research subgroup SPACES OF ARTIST EDUCATION focuses on exploring the relationships between artists’ pedagogies, educational spaces, and learning environments in artist education. The key interest of the subgroup is to investigate how different spaces influence, facilitate and regulate interaction, communication and ways of teaching and learning both at art universities and in non-institutional settings. The subgroup aims to gather colleagues from diverse artistic disciplines and research backgrounds to discuss the spatial, material, bodily, performative and institutional aspects of teaching art practice, as well as their connections with educational policies, relations of power, traditions of artist education, and the very ideas about pedagogy and didactics, mastery, knowing, art, creativity, resources, accessibility, space and place.

"Wat heeft mijn leven nog voor zin?" In dit onderzoek neem ik je mee in mijn zoektocht naar hoe theater als kunstvorm én leermiddel studenten kan helpen om deze ontmoetingen met moed en empathie aan te gaan. Ik heb verhalen verzameld. Van studenten die zoeken, patiënten die worstelen, en van professionals die laveren tussen nabijheid en afstand. Die verhalen heb ik verweven tot een theatervoorstelling. Een levend leerlandschap waar zorg en kunst elkaar raken.

Taking back the museum -hankkeen tutkijoina tunnustelemme tässä vuorokeskustelukirjoituksessa, mitä olemme tulleet työpajojen aikana luoneeksi ja tutkineeksi yhdessä sekä mitä on kehkeytynyt tai kehkeytymässä. Kirjoitus lähtee epäilevistä ja itsekriittisistä kysymyksistä siitä, oliko yhteistyömme relevanttia/kyllin-hyvää/hedelmällistä/oikeutettua vai oliko kyse vain projektitapaistuneesta valtameriä ylittävästä matkustelusta. Tässä artikkelissa keskustellaan ja kosketellaan tai sivutaan erityisesti seuraavia teemoja: taiteellinen tutkimus, taiteen etiikka, yhteisötaide, alkuperäiskansojen taide, alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansojen pedagogia, alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus, tiedon omistajuus, yhteiskirjoittaminen ja silleen jättäminen.

Meksikossa asuvat wirrarikat kehittivät 1950-luvulla perinteisten uhriesineiden pohjalta lankamaalauksen, nierikan, tekniikan: villalangasta muotoiltiin kuvioita mehiläisvahalla käsitellyille puulevyille. Nierika esittää usein uhraamisen tilannetta ikään kuin ajassa pysäytettynä ja näyttää tilanteen vapaaehtoisen uhrin näkökulmasta. Antropologit, taiteilijat, keräilijät ja valtiolliset turismin kehittäjät edistivät nierika-genreä innokkaasti, ja se tuotteistettiin yksilölähtöiseksi taidemuodoksi, jota alettiin luoda ja esittää useammin kaupunkikeskuksissa kuin wirrarikojen yhteisöissä. Tämän eksposition kirjoittajat ovat yhdessä toisten tutkijoiden ja wirrarikataiteilijoiden kanssa järjestäneet yhteisöllisiä nierika-maalauksen työpajoja, joissa wirrarikataiteilijat ohjaavat osallistujia tarkastelemaan ja ymmärtämään maailmaa wirrarikojen tavoin vastavuoroisuuden ja uhrin näkökulmasta. Nierika-maalaus otetaan näin takaisin yhteisöjen haltuun.

The current research builds on exhibitions hosted by the Sámi Centre for Contemporary Art in Karasjok in 2023. These exhibitions featured Indigenous Sámi artists, involving both curators and non-Indigenous art managers and facilitators. Some projects showcased solo exhibitions by Sámi artists, while others adopted the format of exhibitions based on the RidduDuottar Museum Collection in Karasjok. The study aims to uncover the primary methods of facilitation and the application of love and care in creating spaces for interaction between artists, artworks, and audiences at the Sámi Centre for Contemporary Art. First, the cases are presented, followed by an analysis applying two keywords – facilitation and love. The research method employed is arts-based research. The data consist of visual data in the form of photo documentation and text-based data in the form of notes. The data are approached through reflexive analysis. The analysis of these cases delves into the concept of love, containing sub-concepts such as care, compassion, and empathy. The findings yield key recommendations that facilitators of artistic gatherings can implement in art galleries presenting Indigenous Sámi art.