Research Catalogue

This exposition documents my explorations of pondering with pine trees. Tämä ekspositio dokumentoi yritykseni miettiä mäntyjen kanssa. Den här ekspositionen dokumenterar mina försök att fundera med furor.

The overall purpose of this thesis is to perform and propose diffractive methodology as a means for exploring, reading, learning, and understanding systematic theological discourses beyond binary and oppositional thinking. This methodology is based on performative strategies and feminist new materialist theory, with a specific focus on Karen Barad’s ethico-onto-epistemological agential realism theory; it can also be considered an alternative to a more traditional academic reflexive methodological approach, thus allowing for an infinite number of explorative methods to be developed within its umbrella definition of diffractive methodology. The diffractive analysis in this study is shaped as an intra-active entangled reading of Graham Ward’s Engaged Theology, through Erika Fischer-Lichte’s Performance Aesthetics, and the method I call Voicing-as-Performative-Theology. This thesis is divided into three parts. Part I unfolds relevant terminology. Part II performs the actual diffractive reading analysis. Part III consists of a concluding essay summarizing the outcome of this study’s diffractive reading, as well as opening up suggestions for how diffractive methodology can be applied for developing more performative and diffractive methods as part of future theological research. The thesis will be presented at University College Stockholm (EHS), in January 8 2024.

In this work, I want to show some excerpts from my grandmother's patriarchal resistance. The narrative and the photographs will be at the center. They will clarify Esters Lindberg's attempt to negotiate and renegotiate her position within the usual norm. The narratives and photographs will hopefully give an expanded understanding of what it could be like to live as a woman with a desire for freedom in Sweden during the early 20th century.

Autistic people have six senses: taste, smell, touch, hearing, sight, and then words. Words are a sense that cannot be compared to other senses but allows them to leak in. Words have taste and smell, they are tactile, scratch the skin, bulge in the kidneys, they look: the shape of the letters in different writing styles, they have sounds, sounds when they sound inside the brain and when they say themselves, they are a movement a dance. But all these qualities still cannot define the words. For the words are their own. Their own mind.

Taking back the museum -hankkeen tutkijoina tunnustelemme tässä vuorokeskustelukirjoituksessa, mitä olemme tulleet työpajojen aikana luoneeksi ja tutkineeksi yhdessä sekä mitä on kehkeytynyt tai kehkeytymässä. Kirjoitus lähtee epäilevistä ja itsekriittisistä kysymyksistä siitä, oliko yhteistyömme relevanttia/kyllin-hyvää/hedelmällistä/oikeutettua vai oliko kyse vain projektitapaistuneesta valtameriä ylittävästä matkustelusta. Tässä artikkelissa keskustellaan ja kosketellaan tai sivutaan erityisesti seuraavia teemoja: taiteellinen tutkimus, taiteen etiikka, yhteisötaide, alkuperäiskansojen taide, alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansojen pedagogia, alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus, tiedon omistajuus, yhteiskirjoittaminen ja silleen jättäminen.

Meksikossa asuvat wirrarikat kehittivät 1950-luvulla perinteisten uhriesineiden pohjalta lankamaalauksen, nierikan, tekniikan: villalangasta muotoiltiin kuvioita mehiläisvahalla käsitellyille puulevyille. Nierika esittää usein uhraamisen tilannetta ikään kuin ajassa pysäytettynä ja näyttää tilanteen vapaaehtoisen uhrin näkökulmasta. Antropologit, taiteilijat, keräilijät ja valtiolliset turismin kehittäjät edistivät nierika-genreä innokkaasti, ja se tuotteistettiin yksilölähtöiseksi taidemuodoksi, jota alettiin luoda ja esittää useammin kaupunkikeskuksissa kuin wirrarikojen yhteisöissä. Tämän eksposition kirjoittajat ovat yhdessä toisten tutkijoiden ja wirrarikataiteilijoiden kanssa järjestäneet yhteisöllisiä nierika-maalauksen työpajoja, joissa wirrarikataiteilijat ohjaavat osallistujia tarkastelemaan ja ymmärtämään maailmaa wirrarikojen tavoin vastavuoroisuuden ja uhrin näkökulmasta. Nierika-maalaus otetaan näin takaisin yhteisöjen haltuun.