Tarja Pitkänen-Walter

comments

Exposition: Connection to materiality: Engaging with Ceramic practice (22/01/2014) by Priska Falin
Tarja Pitkänen-Walter 13/10/2014 at 15:20

Priska Falinin ekspositio Connection to materiality – Engaging with Ceramic practice käsittelee nimensä mukaisesti materiaalisuuden merkitystä taidekeramiikan työstämisen prosessissa. Ekspositio tuo erityisesti video- ja ääniesimerkkien kautta näkyväksi keramiikan työstämisen prosessissa esiin nousevaa ”materiaalin puhetta”. Konkreettiset esimerkit keramiikan työstöön liittyvästä materiaalin puheesta virittävät miettimään, millaista materiaalin puhe on muissa materiaaleissa ja välineissä, ja kuinka se voisi tulla esiin näytetyksi.

 

Ekspositioon valittu materiaali tuo esille Falinia kiinnostavan taiteellisen tutkimuksen alueen. Eksposition tekstiosuus toimii materiaalisen prosessin tarkastelun teoreettisia lähtökohtia hahmottavana kenttänä. Kysymykset, jotka ekspositio kokonaisuudessaan ja erityisesti video- ja äänitaltiointien välityksellä herättää, ovat ajankohtaisia ja kiinnostavia. Taiteelliseen työskentelyyn kietoutuvaa taiteilijan ja materiaalin dialogia ei ole ylipäätään laajasti teorisoitu. Priska Falinin taidekeramiikkaan keskittyvä ekspositio vastaa osaltaan tähän haasteeseen.


Kiinnostavinta Priska Falinin ekspositiossa on ”materiaalin puheen” näyttäminen ja sen nostaminen esteettisen kokemuksen alustaksi. Erityisesti videotaltioinneissa esiintulevat ilmiöt ja niiden tematisointi tuovat oman lisänsä ajankohtaiseen, kehollisen kokemuksen ja materiaalisuuden diskurssiin. Tyypillisesti lähes kaikessa taiteellisessa työskentelyssä taiteilija joutuu määrittämään (valta)suhdettaan työstämäänsä materiaaliin – onpa sitten kyse konkreettisesta tai aineettomasta (temaattisesta) materiaalista. Teoksen ilmiasu muotoutuu suurelta osin sen pohjalta, kuinka paljon taiteilija antaa käsillä olevan materiaalin paljastaa itseään; kuinka paljon materiaalin luonto kussakin rakennetussa olosuhteessa voi tuoda itseään ilmi. Yleisesti taideteoksen ilmaisun voima muodostuu nimenomaan taiteilijan ja materiaalin välisen vuoropuheen luonteesta.


Romantiikan taidenäkemyksen johdolla taiteellisessa ilmaisussa on viime vuosikymmeniin saakka painotettu ja arvostettu taiteilija-subjektin itseilmaisua. Materiaalin puhe sitä vastoin on jäänyt vähäiselle artikuloinnille. Vasta viime aikoina, ns. affektiivisen, kehollisen käänteen myötä esimerkiksi uusmaterialistinen teoria on antanut arvoa materiaalin elämälle; ja nykytaiteen suuntauksista erityisesti biotaide käyttää jopa materiaalinaan ”itsestään muotoutuvaa” orgaanista ainetta.
On kiinnostavaa, että Falin siirtää keraamikkona ja käsityöläisenä huomionsa nimenomaan materiaalin tarjoamiin reunaehtoihin. Falinhan käyttää keraamista materiaalia poikkeavasti, suorastaan “väärin”. Hän mainitsee tekstissään lyhyesti keramiikasta tekemänsä tuolin, joka materiaalinsa vuoksi miellettiin epänormaaliksi. Materiaalien anomalia on eräs nykytaiteen, yhtälailla kuin designinkin käyttämiä strategioita. Tavallaan Falinin työskentely on keraamisen praksiksen anomaliaa.

 

Kuvataiteilijana tarkastelen Falinin ekspositiota nykytaiteen (uudelleen)määrittelyn näkökulmasta. Falinin materiaalikokeilut voisivat viitata sellaiseen taidenäkemykseen ja maailmankuvaan, jossa ihminen tai orgaaninen aines ei ole etuoikeutetussa asemassa muihin olentoihin tai epäorgaaniseen nähden. Falin kiinnittää huomionsa juuri niihin ilmentymiin, piirtymiin, jälkiin, jotka eivät ole suoranaisesti taiteilijasubjektin luomia. Pikemminkin taiteilija Falin luo ilmentymän tapahtumiselle olosuhteet. Ilmentymäthän syntyvät materiaalin ja tietyn olosuhteen yhteentuomisesta. Tätä tapahtumaa hän sitten todistaa ja tarkastelee.


Taideobjektin asemesta ymmärrän koko prosessin ekspositioineen kaikkineen taideteoksena ja taiteellisena tutkimuksena. Kun kupit (esim. kuva 1) ovat esineitä ja herättävät katsojassa jonkinlaisen esteettisen elämyksen, materiaalisen prosessin ilmentymän näyttäminen ja esiin nostaminen paikantaa teoksen nimenomaan tapahtumaksi tai kokemukseksi esineen sijasta. Tuloksena ei ole pelkkä esteettinen elämys vaan moniulotteisempi merkityksellisyyden määrittymisen haaste.


Falinin ekspositio on sukua hollantilaisen taiteilijaparin Erwin Driessens & Maria Verstappenin teoksille. Driessens ja Verstappen ovat muunmuassa luoneet olosuhteet jääpuikkojen muovautumiselle, ja asteittaiselle avaimen olemattomiin syöpymisen prosesseille. Näiden prosessien vaiheista ja tuloksista he ovat työstäneet sitten teoksia, esimerkiksi veistokseksi luokiteltavia valoksia tai videoita. Driessens & Verstappenin työn keskiössä on yhtälailla subjekti- kuin objektikeskeisen taidekäsityksen murros. Heidän teoksensa syntyvät olennaisesti luonnon fyysisten ja kemiallisten prosessien seuraamisesta, konstruoinnista ja taltioinnista.


Falinin ekspositiosta löytyy myös toisenlainen yhteys hollantilaisen taiteilijaparin erääseen teokseen. Vastaavalla tavalla kuin Driessens ja Verstappen Morphotheque-sarjan teoksissa #8, #9 ja #15 ovat keränneet ja kopioineet kolmen eri kasviksen (paprika, porkkana, peruna) standardeihin sopimattomia epämuotoisia yksilöitä, Falin nostaa keraamisesta työstään esille oikeaoppisesta poikkeavan; sen, joka luiskahtaa keramiikan normista. Rikkoutuva lasitus ja muodottomaksi kiehuva värihän ovat käsittääkseni virheitä keraamisten objektien tuotannossa. Juuri nämä poikkeamat muodostuvat tärkeimmäksi osaksi Falinin työtä. Virhettä ei osoiteta virheen vuoksi, vaan siksi, että sen nähdään tarjoavan jotain erityistä. Ymmärtääkseni virheet paljastivat materiaalin puheesta jotain tuoretta, ja toimivat täten inspiroivana, vitalisoivana tekijänä.

 

Taiteellisen tutkimuksen tarve näyttää Falinille syntyneen tekemiseen liittyvän oivalluksen ja inspiroitumisen ympärille. Lähtökohta on luonteva käytännön materiaalin kanssa työskentelevälle keraamikolle. Parhaimmilleen tämä taiteellinen tutkimus tässä vaiheessa pääseekin olennaisten otosten valinnassa monivaiheisesta taiteellisesta prosessista. Kuvallisella ja äänellisellä eksposition osuudella Falin osoittaa suhteellisen tarkasti tutkimuksensa alueen. Teoreettinen tutkimuksen määrittely kaipaa vielä syventämistä.


Eksposition teksti sisältää useita eri suuntaisia, materiaalisuuteen liittyviä käsitteellisiä viittauksia, kuten process aesthetics, vital materiality, material offering. Tavallaan kaikki edellämainitut käsitteet kietoutuvat tapahtumaan, jonkinlaiseen muutoksen tilaan. Priska Falinin videot puolestaan näyttävät muutoksen. Kiinnostavaa niissä ei ole niinkään lopullinen tulos, taideobjekti, kuin nimenomaan nähtävillemme tuotu aineellisen olemuksen muutos.


Mikä näissä lyhyissä materiaalisen muutoksen otoksissa sitten kiehtoo? Materiaalin muutokset syntyvät silmiemme edessä, mutta emme näe kaikkia niitä voimia, jotka muutoksen aiheuttavat. Esimerkiksi lämpötila ei tyypillisesti paljastu ensisijaisesti näköaistimuksen välityksellä. Falinin videotaltioinnissa nimenomaan näköaistimus kuitenkin toimii muiden aistimuspiirien informaation välittäjänä. Materiaalin kuumuudesta kielii aavistuksen omaisesti höyry tai savu, materiaalin ilmiasun muutos. Myöskin prosessin lopuksi esineeseen näkyviin jäävä väriaineen kuplinut jälki viittaa kiehumiseen. Varsinaista kiehumisen hetkeä todistamatta, voimme tunnistaa sen jäljistä, havaintohistoriaamme ja kehollisen muistiimme nojaten. Näkeminen toimii tässä yhteydessä haptisesti. Kanadalaista mediateoreetikkoa Laura U. Marksia mukaillen, voisimme puhua haptisesta visuaalisuudesta, eri aistimuspiirien toisiinsa kietoutumisesta; siitä kuinka näköaisti välittää myös muiden aistimuspiirien kokemusta. Tässä mielessä Falinin kuvatekstin (video 1) väite siitä, että odottamattomasta värin kiehumisesta ylikuumentuneella pinnalla ei jäisi tunnistettavaa jälkeä, ei pidä paikkaansa. Sitä vastoin keramiikan tekemisen praktiikkaa tuntemattomina, emme pelkän kuvan perusteella osaa päätellä tarkkaa kiehumisen ääntä tai varsinkaan hajua. Nämä piirteet jäävät keramiikka-taiteilijan haltuun, ja kieltämättä riistävät osan (video)kuvan katselijan aistimuskokemuksen faktuaalisuudesta.


Falin ei työstä video- tai äänitaltiointejaan varsinaisiksi taideteoksiksi. Pikemminkin ne ovat “raakaotoksia” prosessista. Toisaalta taideteoksen määritelmät ja rajat ovat jatkuvassa liikkeessä, ja saattaisivat sisältää “raakaotoksiakin”. Falin ei kuitenkaan juurikaan puhu taideteoksista – tai edes taiteesta – vaan keramiikasta ja esteettisestä kokemisesta. Keramiikan praktiikasta hän nostaa esiin sellaisen näkökulman, joka irtoaa täysin käyttökeramiikan funktionaalisuuden vaatimuksista; tai vähintäänkin keramiikan käyttö tässä yhteydessä muuttuu fyysisestä henkiseksi, esteettisten mielikuvien kautta tapahtuvaksi psyykkiseksi toiminnaksi. Hän tarkastelee katsojan esteettistä kokemusta valmiin artefaktin äärellä, ja pohtii toisaalta katsojan ja toisaalta tekijän suhdetta ja yhteyttä materiaaliin.

 

Eksposition ehdoton vahvuus on täten kohdennetun materiaalisuuden esiin tuominen keramiikkataiteen prosessissa. Oletettavasti Falinin esiin nostamat keraamiseen praksikseen kuuluvat aistimukselliset kokemukset ovat perin tuttuja keraamikoille. En kuitenkaan tiedä juuri näitä materiaalin piirteitä, tai edes keraamisen prosessin aistimuksellista, vitalisoivaa ulottuvuutta sinänsä artikuloidun tai varsinkaan audiovisuaalisesti esitetyn kovinkaan laajasti.

 

Falin tarkastelee keramiikan materiaalisuutta yleisölle epätyypillisestä näkökulmasta, ja täten laajentaa keramiikkataiteen luentaa. Minua innostaa se, että Falin osoittaa huomionsa materiaalisen maailman tahdolle ja itseohjautuvuudelle - sille, että taiteellisen työskentelyn painopiste voi siirtyä taiteilijan itseilmaisusta luonnon ilmaisun esittämiseen.


Exposition: Rationality, Intuition and Emotion - Exploring an Artistic Process (01/01/2013) by Gert Germeraad
Tarja Pitkänen-Walter 18/06/2013 at 16:44

Artistic research - working in between the layers of anchoring and dissolving subjectivity

 

Gert Germeraad´s exposition includes a lucid description of an artistic process. Germeraad brings the proceedings of embodied mind [1]  into the focus of art making.This is an interesting subject and has the potential to benefit our understanding of not only art, but creative processes in general. The understanding about artistic processes is challenging, still widely uncharted area. Explorations of artistic processes by artists allow rare insights.

 

The methods Germeraad is using become evident through his text. Sculpture, drawing and writing each have crucial, intermediating and clearly defined roles in the artistic process. It is Germeraad´s text that reveals the specific relation between drawings and sculptures: drawings as vehicles of intuitive, emotional and “maternal” substance; sculptures as embodiment of a more rational- conceptual and “paternal” side.

 

The sculptures and drawings were displayed at the examination exhibition for the course Artistic Research Processes at Konstfack Stockholm. According to the attached images the installation was a highly professional artwork. In contemporary art scene it works well as such. The sculptures are very expressive. As artworks they are touching and would do well also without the drawings and the text.

 

The dark drawings are situated behind the sculptures. According to my interpretation they endow sculptures with a somehow threatening background. In a way the portrayed children seem to be in the midst of unfathomable powers. The pervasive character of the drawings (the continuing dark surface on the verge of a figure) alludes that the suffering and humiliation of children is not caused by and restricted to their personal family histories. The children are individual, anyhow they all are at the mercy of the same universal dark powers. Besides one of the children seems to be engulfed by the background powers: There are four backgrounds but only three children. 

 

The artistic research project is strongly positioned in between very controlled, technically skilled, rational process of sculpture making and on the other hand very intuitive process of nearly formless drawing alluding to a corporeal and complex emotional presence.

 

Even though War against War sculpture suite was not shown in the Konstfack exhibition, it is mentioned in the text as a “freer style” sculpture. War against War might be a crucial work considering the artistic aim of the research; the need to charge artwork emotionally in order to make it more powerful. “Freer style” sculpture alludes to the active negotiation between the aims in drawing and sculpture.

 

Germeraad´s writing reveals the exploratory character of the work. The writing is entirely based on the artistic work, especially on exploring the different roles and features of sculpture and drawing. On the other hand the journal texts themselves turn into a very important component of the artistic process. There the memories of the psychoses are conveyed in(to) a verbal form. While delineating the process the text does not merely explain but evidently formulates the process further.

 

The exposition text assigns a psychically important role especially for the drawing. It also defines the intermediating relations and meanings between sculpture, drawing and writing in an interesting way. Germeraad reveals the possibilities of accessing different layers of subjectivity and embodied mind by working with different mediums. Until now only a few research has been done on the interface of different artistic techniques / mediums and processes of embodied mind / subjectivity.

 

In his research Desiring bodies: Gilles Deleuze's Thinking in the Research of Artist's Subjectivity (2004) social scientist Atte Oksanen refers to Deleuze ́s thoughts of subjectivity as a continuous process of becoming. Considering the process of subjectivity he compares painting to printmaking, photography and new media art. He indicates that technically orientated phases of artistic processes keep subjectivity and creative process anchored, giving shelter against unbounded flow and dissolving of subjectivity. Less technical phases or mediums allow subjectivity to float and immerse, for example in painting into colours and materials sensuously.

 

For Germeraad especially drawing seems to function as a subjectivity dissolving medium. Through drawing he connects to emotions and even former phases of psychoses. Sculpture making provides him a tool for anchoring. Writing functions as anchoring, as well as dissolving, depending on the phase of the process (procrastinating, contemplating, reflecting...). Note that the mediums or techniques per se should not be categorized as solely anchoring or dissolving! In my view touching art pieces need to be fed by both. It seems to me that Germeraad has been diving well in between dissolving and anchoring also while making the exposition sculptures.

 

The submission is a credible exploration of the artistic process. The sculptures, the drawings and the text formulate a well-defined and articulated setting, including the first results of artistic research. Since the intention of the research is to open fresh interpretation and understanding about art, it´s relevant that the journal texts were part of the exhibition and available to the public in the form of a booklet. I assume that the submission excellently fulfills its potential in the context of the artistic research course in Konstfack.

 

At least the artistic research supports Germeraad in his artistic aims. Germeraad ́s artistic research fulfills the endeavor he assigns for himself: to charge his works emotionally in order to make them stronger. The face of little Jacques Wisznia encapsulates and expresses nearly tangible emotions of humiliation and shame. The powerful emotional charge has been transmitted to the sculpture.

 

The setting of Germeraad´s research exposition is a potential base for further, more profound artistic research. It opens curiosity and desire to bring the research further. Interesting questions arise from Germeraad´s artistic practice. I wonder, what would happen, if instead of black charcoal he would use colour pigments for drawing. Is blackness a prerequisite for the flow of affective emotions? How does the flow (dissolving of subjectivity) as experience differ when sculpture making and drawing?

 

Germeraad’s research is potentially interesting for a wide audience. Disciplines like psychology and (art) pedagogy might gain fruitful insights from Germeraad ́s research.

 

Considering the manifold aspects it implicitly touches upon, it has a great potential to be continued. Depending on the interests of the artist researcher, the further work should be appropriately contextualized with theories and possibly in dialogue with other artist’s practices.

 

[1] With embodied mind I do not refer to any specific theory here; but use it (in current common sense) to point to the union of mind and body.