Heideggerilaisesti taidetta ei voi arvostella ja myöskin taiteentutkimus useimmiten kadottaa hänen mukaansa taiteen, toisin sanoen objektina teos aina kuolee enemmän tai vähemmän. Kyseinen eskpositio vastustaa tällaista kuolemaa ja osoittaa ennemminkin Vattimolaista heikkenemistä, jossa taide saa uuden mahdollisuuden.
Ekspositio ylittää käytännön ja tutkimuksen liikkuen filosofian alueella. Heideggerin puheeseen on liitetty Benjamin ja Nancy. Näin ekspositio jää avauksiksi, kylläkin mielenkiintoisiksi. Tuomalla nämä kolme nimeä yhteen, ei luonnollisestikaan pysty mitään varsinaisesti uutta tuomaan esiin rajallisessa tilassa, mutta se ei sinänsä ole puute.
Käännös ei ole koskaan valmis, mutta tässä vaiheessa hyvä. Se on hyvin tehty ja tavoittaa Heideggerin ajattelua. Esitys on hyvin suunniteltu ja siinä on “hyvä liikkua”. Video ja käännös olisivat voineet olla pitempiäkin. Olisi ollut parempi, jos epilogue ja conversation olisivat olleet suomenkielisiä. Jos kansainväisyyttä haetaan, niin kuka muu kuin suomalaiset osaavat suomea, englantia ja saksaa?
Keskustelussa siirrytään hyvin vapaasti Walter Benjaminiin ja hänen ajatteluunsa kielestä ja kääntämisestä. Voisi tietenkin kysyä, että miksi ei Heideggerin radikaalimpaan kielifilosofiaan? Heideggerille kieli on yhtä kuin maailma. Tähän liittyvät myöskin eksposition Epiloguessa esitetyt ajatukset. Epiloguen aloituskappaleessa olevat kysymykset ovat jossain määrin liian johdattelevia ja hieman ärsyttäviä, ja koko aloituskappaleen voisi jopa jättää pois. Myöskin kysymys maailman rakenteesta Heideggerin kohdalla menee harhaan.
Kirjoittaja osoittaa omaksuneensa tietynlaisen tulkintalinjan Heideggerin filosofiaan, joka on lähellä ranskalaista ja hieman aikansa elänyttä antropologista linjaa, jossa on tiettyjä ongelmia. Ruumis ei kuulu olemiskysymykseen, jonka Heidegger esittää Sein und Zeitissa, koska Dasein ei ole ihminen (antropologisen tulkinnan virhe). Ruumista koskevat lauseet ovat ongelmallisia joten kirjoittajan tulisi tarkistaa mitä Heidegger sanoo ruumiista ja kehosta, esim. Zollikon-seminaareista ja Le Thorin luennoista.
Heideggerilaisesti taidetta ei voi arvostella ja myöskin taiteentutkimus useimmiten kadottaa hänen mukaansa taiteen, toisin sanoen objektina teos aina kuolee enemmän tai vähemmän. Kyseinen eskpositio vastustaa tällaista kuolemaa ja osoittaa ennemminkin Vattimolaista heikkenemistä, jossa taide saa uuden mahdollisuuden.
Ekspositio ylittää käytännön ja tutkimuksen liikkuen filosofian alueella. Heideggerin puheeseen on liitetty Benjamin ja Nancy. Näin ekspositio jää avauksiksi, kylläkin mielenkiintoisiksi. Tuomalla nämä kolme nimeä yhteen, ei luonnollisestikaan pysty mitään varsinaisesti uutta tuomaan esiin rajallisessa tilassa, mutta se ei sinänsä ole puute.
Käännös ei ole koskaan valmis, mutta tässä vaiheessa hyvä. Se on hyvin tehty ja tavoittaa Heideggerin ajattelua. Esitys on hyvin suunniteltu ja siinä on “hyvä liikkua”. Video ja käännös olisivat voineet olla pitempiäkin. Olisi ollut parempi, jos epilogue ja conversation olisivat olleet suomenkielisiä. Jos kansainväisyyttä haetaan, niin kuka muu kuin suomalaiset osaavat suomea, englantia ja saksaa?
Keskustelussa siirrytään hyvin vapaasti Walter Benjaminiin ja hänen ajatteluunsa kielestä ja kääntämisestä. Voisi tietenkin kysyä, että miksi ei Heideggerin radikaalimpaan kielifilosofiaan? Heideggerille kieli on yhtä kuin maailma. Tähän liittyvät myöskin eksposition Epiloguessa esitetyt ajatukset. Epiloguen aloituskappaleessa olevat kysymykset ovat jossain määrin liian johdattelevia ja hieman ärsyttäviä, ja koko aloituskappaleen voisi jopa jättää pois. Myöskin kysymys maailman rakenteesta Heideggerin kohdalla menee harhaan.
Kirjoittaja osoittaa omaksuneensa tietynlaisen tulkintalinjan Heideggerin filosofiaan, joka on lähellä ranskalaista ja hieman aikansa elänyttä antropologista linjaa, jossa on tiettyjä ongelmia. Ruumis ei kuulu olemiskysymykseen, jonka Heidegger esittää Sein und Zeitissa, koska Dasein ei ole ihminen (antropologisen tulkinnan virhe). Ruumista koskevat lauseet ovat ongelmallisia joten kirjoittajan tulisi tarkistaa mitä Heidegger sanoo ruumiista ja kehosta, esim. Zollikon-seminaareista ja Le Thorin luennoista.