Exposition

Kuvitelmassa ei ole mitään kuvitteellista (2017)

Otso Kautto

About this exposition

Otso Kautto Kuvitelmassa ei ole mitään kuvitteellista Istuin junassa matkalla teatteriharjoituksiin, ja aloin mielessäni kirjoittaa abstraktia artikkeliin, joka kuvaa harjoitteita, harjoittelua ja niiden suhdetta rituaalin käsitteeseen. Kuvittelin lauseita jotka tuovat esiin oman moninaisen kokemukseni harjoittelusta ja harjoitteista, ensin huippu-urheilijana, sitten teatterintekijänä, ja kuljetin siinä rinnalla rituaalien monia teorioita. Halusin jo abstraktissa ilmaista sen, että tämä artikkeli ei pelkästään käsittele harjoittelua, harjoitteita ja rituaalia, vaan on itsessään harjoitusta, harjoite ja rituaali. Harjoitus koska sen avulla opettelen sellaista kirjoittamista joka ammentaa omasta praktiikastani ja keskustelee teorioiden kanssa, niitä kumminkaan kuvittamatta. Harjoite koska etsin kirjoittamalla omaa tapaani olla kirjoittava taiteellinen tutkija, ja rituaali koska artikkelin kirjoittaminen on myös akateeminen rituaali. Katselin sulavia peltoja, ja paketoin muutamalla lauseella käsitykseni, jonka mukaan harjoitus lähtee päämäärästä, ja harjoite on itsessään päämäärä. Kokemukseni harjoittelusta ja harjoitteista ovat kuitenkin hyvin ristiriitaisia, ja kirjoitin mielessäni kokonaisen kappaleen siitä miten nämä käsitteet ovat pohjimmiltaan epätarkkoja. Kuitenkin me pystymme kommunikoimaan niiden avulla hyvinkin hienovaraisia asioita. Päädyin toteamaan, että sama teko voi olla harjoite tai harjoitus, tai jopa rituaali riippuen siitä mitä se tekijälle on. Jossain vaiheessa kävin hakemassa mukillisen kahvia, ja sitä hörppiessäni jatkoin mielessäni abstraktin kirjoittamista. Sivusin sanaa ”tunnelma”, ja sitä mikä on sen rooli harjoitteissa ja rituaaleissa. Pohdin rituaalin ja harjoitteen mahdollista samankaltaisuutta, ja nostin artikkelista muutaman aika hauskan esimerkin siitä miten noita sanoja teattereissa käytetään: ei kuvaamaan sitä mitä tehdään vaan suuntaamaan sitä miten tehdään. Pohdin artikkelissa myös harjoitteen ritualisoitumista, mutta asia on niin laaja, ja olisi vaatinut siinä määrin syvempää rituaalin käsitteen ristiriitaisuuksien avaamista, että se ei tuntunut mahtuvan abstraktiin. Olin aika hyvissä tunnelmissa, abstraktista oli tulossa houkutteleva, itsessään mukava lukea, ja silti se avasi keskeisiä artikkelin teemoja riittävästi, niitä kuitenkaan kokonaan paljastamatta. Artikkeli alkaa sanoilla ”Kuvitellaan artikkeli joka käsittelee…” Ja teemalle uskollisena olin nyt kuvitellut abstraktin. Juna tuli asemalle, ja kiirehdin hotelliin kirjoittamaan abstraktia, mutta en muistanut mitään mielessä kirjoittamastani. Muistin vain tunnelman jonka vallassa olin kuvitellut, ja mielessäni se oli muuttunut abstraktin tunnelmaksi. Mielikuviteltu teksti oli harjoite, ja sen mieleen palauttaminen oli kuin harjoitteen purkamista. En tiedä minne se abstrakti katosi, mutta tällä kirjoittamisen aktilla koitan kutsua sitä takaisin, koitan kutsua tunnelmaa joka teki kuvittelun mahdolliseksi, ja myös syntyi kuvittelusta. Minä kutsun niitä lauseita jotka paljastivat sen miten harjoitteet eivät ole yhdentekeviä, koska niiden avulla saadaan aikaan, koska ne muuttavat meitä, koska niissä on tietoa. Koitan kutsua niitä lauseita ja ajatusketjuja, joiden avulla saatan sanoa, että harjoitus lähtee siitä että tekijä oppii, ja harjoite siitä että tekijä muuttuu, ja siksi harjoitteet ovat identiteettirituaaleja, mutta rituaalit eivät välttämättä harjoitteita… Ja minä kutsun taiteen ja tieteen henkiä sanojani todistamaan. Otso Kautto
typeresearch exposition
date12/01/2017
statuspublished
affiliationTheatre Academy
urlhttps://www.researchcatalogue.net/view/325610/325611
doihttps://doi.org/10.22501/ruu.325610
published inRuukku

Ruukku portal comments: 2
Marianna Keisalo 23/05/2017 at 20:05

Teema on harjoittaminen ja harjoittelu taiteessa. Otso Kauton ekspositio kytkeytyy teemaan vahvasti ja pohtii erilaisia harjoitteita ja harjoittelua monipuolisesti suhteessa teatteritaiteeseen. Teoreettisesti Kautto pohtii harjoitetta ja harjoittelua suhteessa rituaalin ja ritualisaation käsitteisiin. Teksti on jaettu kappaleisiin ja eripituisiin lukuihin, kulkien lämmittelystä ja alkusanoista mahdollisen tutkimussuunnan pohtimiseen ja lopetukseen. Teksti on kehystetty kuvitelmaksi tekstistä, mikä sallii myös reflektion ja tavallaan asettaa itse eksposition harjoitteen asemaan. Esimerkkeinä on harjoitteita ja harjoituksia urheilusta, teatterista, muistamisesta, hahmottamisesta. Esimerkit kuvaavat omakohtaisia kokemuksia sekä itse suunnitelluista että muiden ohjauksessa tehdyistä harjoitteista ja harjoituksista.

 

Harjoite/harjoittelu ovat keskeisiä ekspositiossa. Kautto päätyy erottelemaan nämä siten, että harjoitteella on itseisarvoa, harjoite kohdistuu kokonaisvaltaisesti harjoitteen tekijään ja tämän identiteettiin ja voi myös muuttaa tekijää. Harjoittelu taas tuo jo olevassa olevalle minälle lisää taitoja. Rituaali näyttäytyy vaikeammin määriteltävänä, mutta vertailu eri käsitteiden välillä tuo esiin eroja. Kautto pohtii harjoitteen ritualisoitumista, jolloin se muuttuu osaksi tekijän henkistä identiteettiä, osoittaen tämän paikkaa maailmassa. Omakohtainen kokemus, intentio ja yksilön identiteetti ovat ekspositiossa keskiössä ja Kautto toteaakin, että ulkoisesti samalta näyttävä toiminta voi toimijan intentiosta ja näkemyksestä riippuen olla harjoite tai harjoitus, rituaali tai ei. Tämä soveltuu hyvin Kauton valitsemaan tutkimukselliseen näkökulmaan ja rajaukseen, mutta antropologina jäin miettimään, että toiminnan merkityksen palauttamista yksilön intentioon voisi ehkä seuraavaksi myös problematisoida ja kysyä milloin, miksi ja kenelle intentiolla on enemmän väliä kuin toiminnan havaittavalla muodolla? Jos harjoitteet ja rituaalinen tai ritualisoitu toiminta muokkaa identiteettiä, tilannetta tai maailmaa, onko toiminnan merkitys ja vaikutus intentiolle alisteista vai tulisiko näiden suhdetta tarkastella interaktiivisena? 

 

Eksposition teemat ja niiden käsittely osoittavat omaperäisyyttä, Kautto yhdistää hyvin kertomusta, omaelämäkerrallisuutta, ja teorioiden kuvausta sekä soveltamista. Ekspositio kytkeytyy rituaalintutkimukseen ja tähän liittyvään keskusteluun. Teorioista on poimittu keskeisiä esimerkkejä ja lainauksia ja keskustelu tulee näin esiteltyä laajasti, joskaan minkään yksittäisen tutkijan ajatuksiin ei perehdytä erityisen syvällisesti. Eri teorioista esiin nostetut lainaukset asettuvat ekspositiossa suhteeseen pikemminkin toistensa kanssa kuin osaksi tietyn tutkijan laajempa ajattelua. Tämä toimii hyvin kyseisessä ekspositiossa. Mahdollinen suunta eteenpäin voisi kuitenkin olla eri näkökulmien laajempi vertailu ja niiden kontekstualisoiminen samalla tavoin kuin Kautto kontekstualisoi itsensä ja ajattelunsa historiaa.

 

Tämä on kauniisti kirjoitettu ekspositio, jossa on useita kiinnostavia esimerkkejä ja selkeästi osoitettuja yhteyksiä teorioihin. Ekspositiossa kuvaillaan konkreettisia esimerkkejä harjoitteista ja niitä käytetään myös tekstin rakentamiseen ja edistämiseen, tämä toimii sekä havainnollistavana että itse tekstiä eteenpäinvievänä keinona. Harjoitteita myös kuvataan menetelminä, teorian testaamisena. Konkreettiset esimerkit ja tarinat on kuvattu elävästi ja ne ovat kiinnostavan erilaisia keskenään. Kuvittelu on hauska ja kiinnostava keino kehystää teksti ja tarjoaa myös mahdollisuuksia reflektioon ja metakommentteihin, joista erittäin kiinnostavana mainittakoon pohdinta erään lainauksen elämästä useiden eri käännösten läpi. Aiheena olevat harjoitteet sekä rituaaliteoria liitetään selkeästi sekä taiteeseen että tutkimukseen ja niitä tarkastellaan kiinnostavasti eri näkökulmista. Ekspositio muodostaa eheän kokonaisuuden. 

Matti Tainio 04/06/2017 at 23:20

Harjoittelu, harjoite, rituaali. Teatteri ja urheilu. Kaikki nämä pyörivät tiiviissä kierteessä Otso Kauton harjoittelua käsittelevässä artikkelissa. Miten harjoitus eroaa harjoitteesta, mitä yhteyksiä ja eroja on teatteriesityksen harjoittelulla ja uintitreenillä? Milloin jostain tulee rituaali?

 

Kauton teksti kieppuu syöksykierteen rajoilla, mutta onnistuu välttämään sen. Omakohtaiset teatteri- ja urheilukokemukset luovat artikkelin perustan, jota tahdittavat lyhyet teoreettiset pohdinnat esitystaiteesta, sekä harjoittelun, harjoitteen ja rituaalin eroista. Tiukempia mutkia matkaan tulee muutamista äkkipysäyksistä, joissa kirjoittaja hylkää kehittelemänsä ajatuksen ja suuntaa yhtäkkiä muualle. Ensilukemalla tämä tekniikka turhautti, mutta uusintakierroksilla aloin pitää siitä että kirjoittajan kulkema tie on näkyvillä.

 

Suoraa etenemistä välttelee myös Kauton valitsema tulokulma – aihetta lähestytään kuvitelman kautta, jolloin artikkeli tuntuu olevan silkkaa kuvitelmaa. Kuvitteellinen rakennelma tulee kuitenkin konkreettiseksi, kun kirjoittaja tekstin loppupuolella pohtii harjoitteen tuottamaa tiedon olemusta: vaikeasti selitettävä kokemuksellinen tieto on todellista jopa silloin, kun se on kuviteltua eli ”kuvittelussa ei ole mitään kuvitteellista”.

 

Näkemykseni mukaan Kautto pyrkii luomaan selvyyttä usein limittäin käytettyihin käsitteisiin, mitä oikeastaan tarkoitetaan, kun puhutaan harjoittelusta, mikä on harjoite ja onko näillä yhteyksiä rituaaliin? Käsitteitä selvitetään eri suunnista, kunnes niiden väliset erot alkavat löytyä. Kauton rakentamassa mallissa harjoitus pyrkii selvään päämäärään, kun taas harjoite ja rituaali eivät ole samalla tavoitteellisia. Niiden tavoitteena on muuttaa osallistujaa tavalla, joka ei ennen harjoitteeseen tai rituaaliin ryhtymistä ole selvillä. Rituaalin ja harjoitteen ero löytyy intentiosta, vaikka Kauton mukaan raja niiden välillä on liukuva. Minulle raja on Kauttoa selvempi: rituaali vaatii edes alustavaa sitoutumista johonkin maailmanjärjestykseen, mutta harjoitteeseen voi heittäytyä ilman uskoa sen tehoon. Näkökulma muuttuu, jos on muuttuakseen.

 

Erityistä vakuuttavuutta Kauton tekstiin tuovat hänen kokemuksensa, jotka on sanallistettu ja analysoitu ansiokkaasti. Kautto kuvaa teatteriesitysten harjoittelua ja ilmaisun kehittämiseen tarkoitettuja harjoitteita tarkkakatseisesti ja elävästi. Yhtä lailla Kauton kokemus kilpauinnin maailmasta piirtyy tarkkana. Erilaisten harjoitusten ja harjoitteiden ruumiillinen kokemus tulee suorastaan lihaksi, vaikka omaa kokemusta juuri näistä ei olisi. Kokemusten kautta esitettynä taiteen ja urheilun yhteydet paljastuvat vankoiksi, varsinkin kun unohdetaan tekemisen erilaiset päämäärät ja keskitytään harjoitteluun ja siinä käytettyihin menetelmiin. Mukaan valikoituneet teoreettiset, enemmän tai vähemmän akateemiset lähteet peilaavat kirjoittajan lähtökohtia antaen kiinnostuneelle lukijalle avauksia aiheen syvempään ymmärrykseen.

 

Taiteellisen tutkimuksen hengessä artikkelin aihe näkyy sen muodossa. En usko Kauton pitävän tekstiään taitoja kehittävänä harjoituksena, vaan pikemminkin tekijää muuttavana harjoitteena, joka voi vaikuttaa myös lukijaan. Alkukankeuden jälkeen minäkin lähdin mukaan harjoitteeseen, jossa ei loppujen lopuksi ollut mitään kuvitteellista. 

Comments are only available for registered users.


i have forgotten my password
join the research catalogue
Portals The research catalogue serves:
Journal for Artistic Research
a peer-reviewed international journal for all art disciplines
KC Research Portal
Research Portal of the Royal Conservatoire, The Hague
Norwegian Artistic Research Programme
The portal of the Norwegian Artistic Research Programme
Ruukku
Taiteellisen tutkimuksen kausijulkaisu / Studies in Artistic Research
University of Applied Arts Vienna
RC portal of the University of Applied Arts Vienna
Journal of Sonic Studies
A peer-reviewed, international journal on sound studies and auditory culture
Academy of Creative and Performing Arts
Portal of the Academy of Creative and Performing Arts, Leiden University
SHAPE - Artistic Research and Institutional Impact
SHAPE aims to describe the impact of artistic research within specific frameworks.
Faculty of Fine Art, Music and Design, University of Bergen
Portal of Faculty of Fine Art, Music and Design
Polifonia
Polifonia
Codarts
Portal of Codarts, University of the Arts, Rotterdam
Stockholm University of the Arts
Stockholm University of the Arts (Uniarts) provides education and conducts research in the fields of choreography, film & media, opera and performing arts.
University of the Arts Helsinki
University of the Arts Helsinki was launched in 2013 upon the merging of the Finnish Academy of Fine Arts, Sibelius Academy, and Theatre Academy Helsinki.
The Norwegian Film School
The Norwegian Film School
Norwegian Academy of Music
A leading artistic and academic university college with over 600 students