Exposition

Life in Bytom: Plasticity and schizoanalytic performance practice / Plastisiteetti ja skitsoanalyyttinen esitystyöskentely (2013)

Tero Nauha, Daniel Franz (co-author)

About this exposition

en
The foundation of my research is my artistic practice in the field of performance art. It is a practice-based research including three artistic works. The context of this research is the capitalism in its contemporary form. What are the qualities demanded of subjectivity in the contemporary neoliberal context? What is the particular locus of artistic production or live art in this context? The focus of this exposition is my second artistic work Life in Bytom. Bytom is a former mining town in Upper Silesia, Poland. I visited this place several times during 2012. Each of these trips lasted around seven days. These visits were composed of workshops, interviews, field trips andsmall events, which produced source material for an affective interpretation of the situation. The final works, a scripted performance, an installation and a video piece were presented at the Kronika from the end of November 2012 to the end of January 2013.

fi
Tutkimukseni lähtökohtana on taiteellinen työskentelyni esitystaiteilijana. Tämä taiteellinen tutkimus pitää sisällään kolme taiteellista osiota. Tutkimukseni kontekstina on kapitalismi sen nykymuodossaan. Millaisia laatuja vaaditaan uusliberaalin talouden ja tietokapitalismin subjektilta? Mikä on se erityinen taiteen tuotannon paikka tai esitystaiteen paikka suhteessa tähän tuotantoon? Tämän esittelyn keskiössä on toinen taiteellinen teokseni Life in Bytom. Bytom on entinen kaivoskaupunki Sleesiassa, Puolassa. Vierailin noin vuoden aikana useita kertoja Bytomissa, noin viikon pituisissa jaksoissa. Vierailut koostuivat järjestämistäni työpajoista, haastatteluista, matkoista ja pienistä tapahtumista. Niiden kautta sain kerättyä itselleni materiaalia, jota lähestyin taiteellisen tutkimukseni metodein. Lopputulos oli esillä esityksen, videoteosten ja julisteiden muodossa Kronikassa marraskuun puolivälistä 2012 tammikuun puoliväliin 2013.
typeresearch exposition
date21/03/2013
statuspublished
affiliationTaideyliopisto, Teatterikorkeakoulu
urlhttps://www.researchcatalogue.net/view/42411/42437
published inRuukku

Ruukku portal comments: 2
Janne Vanhanen 08/12/2013 at 17:56

 

Janne Vanhanen

 

Tero Nauhan artikkeli omasta projektistaan kytkeytyy nähdäkseni erinomaisesti Ruukun numeron teemaan ja vastaa hyvin kirjoituskutsussa käsiteltyihin kysymyksiin. Nauha esittelee laajalti – joskin toisinaan turhan toteavasti – teoreettista aineistoaan, mutta tekstissä nousee lopulta pääosaan taiteilijan omakohtainen kuvaus taiteellisen tutkimuksen prosessista, haasteet kohdata tietty paikkakunta, Bytom, ja sen asukkaat ilman ennalta määriteltyjä malleja, sekä yritys luovia tähän päämäärään. Kirjoituskutsussa mainituista asioista puuttumaan jää ehkä seikkaperäinen tarkastelu siitä, miten käytetyn teoria-aineiston ja taiteellisen projektin välinen suhde lopulta muodostuu: mikä on johtanut Nauhan esimerkiksi valitsemaan juuri Félix Guattarin kirjoitukset tai Bytomin toteutuspaikaksi.

 

Parasta Tero Nauhan artikkelissa on edellä mainitsemani omakohtaisuus. Nauhan taiteellinen tutkimus sisältää paljon teoreettisia lähtökohtia (Catherine Malabou, Gilles Deleuze ja Félix Guattari, Jean-Luc Nancy ja Philippe Lacoue-Labarthe ja niin edelleen), ja tämänlaisessa asetelmassa on aina uhka siitä, että tietty yksittäinen taiteellinen esitys, tapahtuma tai interventio päätyy lopulta yleisen teorian yksittäiseksi esimerkiksi. Tähän vaaranpaikkaan viittaa mielestäni Nauhan tyyli esitellä käyttämiään malleja ja käsitteitä paikoitellen ikään kuin jo itsestään selvinä, maininnan omaisesti. Tämä saattaa kuitenkin johtua siitä, että teoriasisällön perusteellinen avaaminen vaatisi nykyistä laajempaa teoreettislähtöistä kirjoitelmaa.

 

Kaikkiaan projektia esittelevässä artikkelissa Nauha kääntää näkökulman lopulta onnistuneesti yksittäiseen ja lähtee liikkeelle projektilleen valitsemansa ympäristön erityislaadusta. Kiinnostavaa on lukea myös Nauhan kohtaamista kriiseistä projektin aikana. Nämä liittyvät juuri yleisen ja yksittäisen suhteeseen sekä siihen, miten yksittäinen taiteellinen teko voi hyödyttää tiettyä yhteisöä.

 

Teoreettisen taustan laajuudesta huolimatta katson, että artikkelissa esitelty työ on luonteeltaan taiteellista – tai ainakin lopuksi hellittää teoreettisista lähtökohdistaan ja etenee intuitiivisesti, uusiin tilanteisiin sopeutuen. Projektin ydinsisältö on taiteellisen vastineen tai reaktion luominen tiettyyn sosiopoliittiseen tilanteeseen, joka puolestaan hahmottuu Nauhan omaksuman teorian avulla. Toisaalta taiteellinen toiminta synnyttää tarpeen uusille käsitteille, joita ovat esimerkiksi muovailtavuus ja huokoisuus. Tätä voidaan pitää lähtökohtaisesti tutkimuksellisena asetelmana, jossa taiteellinen tuotanto on etusijalla.

 

Mielestäni artikkeli puhuttelee sekä taiteellisen tutkimuksen yleisestä problematiikasta kiinnostuneita että nykyiseen materialistiseen tai affektiiviseen kulttuuriteoriaan perehtyneitä. Artikkelin suurin merkitys lienee kuitenkin taiteellisen tutkimuksen kontekstissa, sillä teoriapainotuksestaan huolimatta se ei esittele varsinaisesti uusia teoreettisia luomuksia, vaan on ennemminkin soveltava.

 

Artikkeli perustuu vahvaan alkuasetelmaan: elämme tietyssä yhteiskunnallisessa tilanteessa, ”semiokapitalismissa”, jonka voimme hahmottaa tietynlaisen teoreettisen mallin kautta (pääosin Guattarin [ja Deleuzen] poliittisen ja esteettisen filosofian avulla). Tämän lähtökohdan jakavat monet nykyhetken ajattelijat. Nauhan artikkelissa vähemmälle huomiolle jää kuitenkin tämän alkuasetelman motivointi: miksi hahmotamme nykyisen yhteiskunnallisen tilan juuri tämänlaisen teorian kautta? Seurauksena myös vastaus siihen, miksi tietty taiteellinen (vastarinta)toiminta tuntuu välttämättömältä, jää hieman hämäräksi.

 

Vaikka artikkeli edustaa taiteellisen tutkimuksen esittelyä, olisin toivonut sille hieman ”perinteisempää” tutkimuksellista rakennetta – selvemmin perusteltua motivaatiota juuri tietynlaisen taiteellisen toiminnan kehittelylle. Tässä tapauksessa kaivatut lisäperustelut painottuisivat teoreettiseen osuuteen. On tosin huomattava, että Nauha viittaa artikkelissa toiseen kirjoitukseensa (”Schizoanalysis as a Method in Artistic Research”), joka tarjoaa yksityiskohtaisempia teoreettisia tarkasteluja ja käy läpi jonkin verran samaa aineistoa kuin arvioitava teksti. Viitattu artikkeli valistaa lukijaa huomattavasti perusteellisemmin Nauhan teoreettisista lähtökohdista ja on näin tärkeä viite. On toki mainittava, että kirjoittaja on reagoinut arvioijien ehdotukseen ja lisännyt tekstin alkuosuuteen tärkeitä käsitteitä avaavaa aineistoa, erityisesti Catherine Malaboun plastisiteetin käsitettä selventäviä kappaleita.

 

Nauha kontekstualisoi projektinsa – varsin lyhyesti, mutta kuitenkin siten, että lukija ymmärtää, mihin hanketta voi verrata. Vahvinta aineistoa, joka tuottaa nähdäkseni myös uutta tietoa, on taiteilijan kuvaus projektin etenemisestä. Tässä Nauha osoittaa kykyä itsekritiikkiin: hyödyttävätkö taiteelliset interventiot aina lopulta eniten itse taiteilijaa, ja miten teoreettiset lähtökohdat soveltuvat hyvin konkreettisiin käytännön menetelmiin? Lukijalle jää tunne siitä, että kirjoittajalle taiteellinen työskentely on ollut myös oppimisprosessi, josta lukijakin voi oppia. Affektiivisen tason tavoittelu Bytomin työpajoissa ja haastatteluissa osoittautuu vuorovaikutusta ja kokeilua vaativaksi toiminnaksi, taiteilija-tutkijankin täytyy kartoittaa itselleen vieraita alueita. Tästä toiminnasta on kiinnostava lukea (ja nähdä muuta tarjolla ollutta dokumentaatiota).

 

Nauhan artikkeli on kiinnostava kuvaus hänen taiteellisesta projektistaan. Sen teoreettiset lähtökohdat muodostavat runsaan ja monisyisen perustan, jota on artikkelitekstin mittakaavassa vaikea avata asiaa vähemmän tunteville lukijoille – ja tässä kontekstissa tuollainenkin yleisö tulisi ottaa huomioon. Nauhan teoreettinen aineisto on aiheen ja nykykeskustelun kannalta kuitenkin hyvin relevanttia ja taiteellisten ja affektiivisten toimintatapojen kehittely sen pohjalta tuntuu mielekkäältä. Tämä tuo projektiin sen taiteellisen tutkimuksen ydinsisällön, kyseessä on aidosti kokeellinen hanke.

 

Helena Erkkilä 08/12/2013 at 17:57

 

Helena Erkkilä

 

Tero Nauhan ekspositio on aiheeltaan, menetelmiltään ja analyysin osalta erittäin kiinnostava. Se on kytketty sekä uusliberalistiseen yhteiskuntakontekstiin että historiallisiin suhteisiin erityisessä ja paikallisessa jälkiteollisessa tilanteessa puolalaisessa Bytomin kaupungissa. Tekijä lähestyy aihetta monista tutkimuksellisista näkökulmista ja pyrkii lähentämään toisiinsa taiteellisen tutkimuksen lisäksi esitystutkimusta, kriittistä teoriaa, tietotalouden kritiikkiä ja visuaalisen kulttuurin tutkimusta. Nauha käyttää skitsoanalyysin ja neuropsykoanalyysin käsitteellisiä välineitä tarkasti ja luovasti – ”pesusienisubjekti” on perusteltu uusi käsite.  Menetelmien ja näkökulmien soveltaminen ei ole mekaanista vaan elää tutkimuksen edetessä. Myös teorian ja empirian kohtaaminen ja kohtaamattomuus ovat pohdinnan kohteena. Taiteellisen tutkimuksen ja esitystutkimuksen kannalta tutkivan ja esittävän subjektin kokemuksen kriittinen reflektio on erityisen ansiokasta.

 

Comments are only available for registered users.


i have forgotten my password
join the research catalogue
Portals The research catalogue serves:
Journal for Artistic Research
a peer-reviewed international journal for all art disciplines
KC Research Portal
Research Portal of the Royal Conservatoire, The Hague
Norwegian Artistic Research Programme
The portal of the Norwegian Artistic Research Programme
Ruukku
Taiteellisen tutkimuksen kausijulkaisu / Studies in Artistic Research
University of Applied Arts Vienna
RC portal of the University of Applied Arts Vienna
Journal of Sonic Studies
A peer-reviewed, international journal on sound studies and auditory culture
Academy of Creative and Performing Arts
Portal of the Academy of Creative and Performing Arts, Leiden University
SHAPE - Artistic Research and Institutional Impact
SHAPE aims to describe the impact of artistic research within specific frameworks.
Faculty of Fine Art, Music and Design, University of Bergen
Portal of Faculty of Fine Art, Music and Design
Polifonia
Polifonia
Codarts
Portal of Codarts, University of the Arts, Rotterdam
Stockholm University of the Arts
Stockholm University of the Arts (Uniarts) provides education and conducts research in the fields of choreography, film & media, opera and performing arts.
University of the Arts Helsinki
University of the Arts Helsinki was launched in 2013 upon the merging of the Finnish Academy of Fine Arts, Sibelius Academy, and Theatre Academy Helsinki.
Norwegian Academy of Music
A leading artistic and academic university college with over 600 students