Exposition

Videoteos laatukuvana/ A videowork as a genre picture (2015)

Elina Saloranta

About this exposition

en
This exposition consists of a 22-minute video piece, Aamu (Morning, 2013), and an essay titled "Videoteos laatukuvana" ("A videowork as a genre picture"). The video shows a family at breakfast. The essay views the piece as a contemporary genre picture — an interior painting depicting everyday life. The whole process reflects the many different ways in which art history can serve as material for contemporary art. In the text the words, too, take on a special, tangible, material form.

fi
Ekspositio koostuu 22 minuutin pituisesta videoteoksesta Aamu (2013) ja siihen liittyvästä esseestä, jonka otsikko on "Videoteos laatukuvana". Videossa nähdään perhe aamupalalla. Esseessä teosta tarkastellaan eräänlaisena nykyajan laatukuvana eli arkista elämää esittävänä "interiöörimaalauksena". Kokonaisuus kertoo siitä, miten monin eri tavoin taidehistoria voi toimia materiaalina nykytaiteelle. Tekstissä myös sanat saavat erityisen materiaalisen, käsinkosketeltavan muodon.
typeresearch exposition
date01/01/2014
published13/03/2015
last modified13/03/2015
statuspublished
affiliationKuvataideakatemia (Finnish Academy of Fine Arts)
urlhttps://www.researchcatalogue.net/view/62917/62918
doihttps://doi.org/10.22501/ruu.62917
published inRuukku
portal issue2.
connected toRuukku

Ruukku portal comments: 1
Tutta Palin 13/10/2014 at 15:11

Eksposition aihe – videoteos laatukuvana – on kiinnostava. Klassiset lajityypit ovat viime aikoina tehneet paluuta taiteeseen samalla kun genrenäkökulma on palannut monialaiseen taiteentutkimukseen (ks. esim. tuoreehko Genreanalyysi. Tekstilajitutkimuksen käsikirja, toim. Vesa Heikkinen et al. 2012). Erityisen kiinnostavaa on, että lajityyppi voi ohjata näin vahvasti taiteellista työskentelyä ilman että tekijä on siitä tekoprosessin aikana tietoinen; tämän ilmiön dokumentointi tekee ekspositiosta kiinnostavan myös taiteentutkijoille eikä vain taiteellisen tutkimuksen tekijöille. Lajityypinomaisuus on hyvin ilmeistä eksposition kohteena olevassa teoksessa (Aamu, 2013), ja sikäli kysymyksenasettelu on mielekäs ja pohdinta perusteltu. Eksposition parhaisiin puoliin kuuluu myös nautittava kirjoitustapa, joka on sopusoinnussa laatukuvamaalauksen ”yläluokkaisempaa” ja pidättyvämpää varianttia (Vermeer, Metsu, Chardin) samoin kuin tekijän omaa videoteosta luonnehtivan kiireettömän tunnelman kanssa.

 

Ekspositiossa on enemmän kyse oman taiteellisen työskentelyn ja ajattelun kehittämisestä dialogissa muiden taiteilijoiden ja kirjoittajien kanssa kuin aineiston tutkimisesta missään systemaattisemmassa mielessä. Tätä prosessia adekvaatisti kuvaavan ja reflektoivan ja sen luonteelle oikeutta tekevän kirjallisen ilmaisun löytyminen on nähdäkseni eksposition tutkimuksellisesti arvokkain tulos; havainnot laatukuvasta ja siihen liitetystä idyllin käsitteestä eivät sinänsä ole tutkimuksellisesti kunnianhimoisia vaan pikemminkin melko ilmeisiä. Kirjoittajan omasta videoteoksesta ja hänen siitä käynnistämistään keskusteluista nousee esiin mielenkiintoisia sosiodynaamisia havaintoja, joissa olisi esimerkiksi sukupuolentutkimuksellista potentiaalia, mutta tätä ulottuvuutta ei kehitetä tutkimuksellisesti.

 

Lakonisen kristallisoivaan kirjoitustapaan kuuluu, että varsinaista tutkimusongelmaa ei artikuloida suoraan vaan se avautuu vähitellen. Pidin lukiessa tästä esitystavasta; teksti lähtee liikkeelle olennaisesta eli taideteoksesta eikä uuvuta teoreettisella johdannolla ennen varsinaiseen asiaan pääsemistä. Silti kirjoittaja osoittaa kohtuullista aihepiiriin liittyvän kirjallisuuden tuntemusta. Hengittävään esitystapaan sopii periaatteessa niukka viiteapparaatti, mutta ainakin idyllin käsitteestä olisin tutkimusartikkelissa kaivannut vielä kirjallisuusviittausta. Aiheesta on kirjoitettu varsinkin saksalaisella kielialueella (esim. Die Idylle. Eine Bildform im Wandel. Zwischen Hoffnung und Wirklichkeit 1750–1930, hrsg. Rolf Wedewer & Jens Christian Jensen 1986; Wirxel, Julia, Idyllen in der zeitgenössischen Kunst 2012).

 

Teksti on kaiken kaikkiaan melko esseemäinen – meikäläisistä perinteistä poikkeavaan anglosaksiseen tapaan. Totunnaisessa mielessä tieteelliseksi sitä ei oikein voi kutsua mutta vahvan itsereflektoivan otteen ansiosta tutkivaksi kyllä. Tässä tulee nyt vastaan tiedeyliopiston tutkijan sokea piste, kun ei käydä seikkaperäisesti läpi tutkimuskeskusteluja. En kuitenkaan halunnut suositella tekstin muuttamista kompromissiksi.

 

Ymmärrän, että eksposition muoto tavoittelee samaa konstailemattomuutta ja selvyyttä kuin kirjoitustapa ja tarkastelun kohteena oleva teos. Teknisen toteutuksen suhteen tämä ei osaltani kuitenkaan kokonaan toteutunut, sillä koin neljälle palstalle sommitellun tekstin hankalaksi lukea ja siirryin nopeasti tekstin tulostamisen ja tulosteesta lukemisen vaihtoehtoon.

comments: 1 (last entry by Susanna Helke - 13/10/2014 at 15:15)
Susanna Helke 13/10/2014 at 15:15

Taiteellisena tutkimuksena Elina Salorannan esseen kokonaisuus on kiinnostava. Kirjoittaja kuvaa teoksensa elävästi ja kiinnittää ajattelunsa taiteellisen teoksen konkretiaan. Kysymykset nousevat oikeasta suunnasta ja essee ilmaisee mielekkäällä tavalla taiteellisessa tutkimuksessa oleellista tarvetta asemoida kirjoittaja tekijäksi. Prosessi on auki erilaisille keskusteluille ja interventioille, joka hienolla tavalla rikkoo akateemisen kirjoittamisen perinnettä.

 

Tekijä-tutkija Saloranta kontekstoi itsensä sekä oman teoksensa kysymyksenasetteluun että taidehistorialliseen jatkumoon. Hän ottaa historiallisen kuvataiteen muodon, laatukuvan, rinnastuskohdaksi omalle teokselleen. Tämä on kiinnostava, vaikkakin hieman staattinen asetelma. Aloin vääjäämättä lukijana pohtia, minne laajemman taiteellisen tutkimuksen kysymyksenasettelu voi tekijä-tutkijaa lopulta viedä. Millaisin teoksin hän tulee asetelmaansa haastamaan, miten kirjoituksen muodon saava reflektointi tätä haastetta kuvaa? Millaista uutta tulkintaa tavastamme katsoa arkea, perhettä, idylliä, kuvaa perheestä – tai laatukuvaa perheestä - tutkimus voisi sysätä liikkeelle? Saloranta ehkä tietoisesti ylittää kaiken sen jännitteisen, ladatun ja – uskaltaisin sanoa yhteiskunnallisen ja poliittisen – jota asetelma kantaa mukanaan. Laatukuvan historiaa ja historiallista kontekstia voisi olla kiinnostava avata myös muusta kuin annetusta, taidehistoriallisen kaanonin ja esteettis-historiallisen luokittelun näkökulmasta. Mitä nämä laatukuvat olivat, kenen katsetta ja kenen katsottavaksi tätä hiljaisten naisten arkea tuotettiin? Niin sanotun “arjen”, “tavallisen”, “köyhän” , “naisen”, “villin” tai muilla tavoilla “toisen” ylevöittävä, estetisoiva tai romantisoiva kuvaus kun on taiteen historian tärkeä juonne muun muassa juuri laatukuvasta aina valokuvadokumentarismin kultakaudelle ja monissa muodoissa aina tämän päivän representaatioihin asti. 

 

Saloranta haluaa irroittaa itsensä “dokumentaarisuudesta”, mutta tämä edellyttäsi hieman tarkempaa avaamista siitä, mitä hän dokumentaarisuudella tässä yhteydessä tarkoittaa. Irtiotto tapahtuu jostakin, jota ei ole avattu ja ymmärretty muuna kuin tallenteena.  

 

Joissakin kohdissa interventioiden todellinen anti jäi tekstin kannalta hieman ohueksi. Esimerkiksi kesäkoulun keskustelut ja palaute tuntui ulkopuoliselle merkityksettömältä ja kommenttien raportoinnin merkitys tässä kyseisessä esseessä jäi minulle lukijana epäselväksi. 

 

Salorannan esseen vahvuus on tavassa, jolla kirjoittaja asemoi itsensä taitelijana. Kirjoittaja kuvaa teoksensa taidokkaasti, elävästi ja mieleenpainuvasti. Tekstin kokonaiskaari tuntuu lukijasta harmoniselta, lukiessa kokee pohtivansa kysymyksenasettelua taiteen kokemisen kontektissa, ei ulkopuolelta, kuten usein taiteen teoriaa lukiessaan. Tekstissä on esimerkillistä voimaa juuri taiteellisen tutkimuksen piirissä. 

 

Ongelmat liittyvät problematisoinnin varovaisuuteen. Olen kuvannut edellä jonkinasteisena ongelmana tutkimusasetelman staattisuuden. Tekijä-tutkija rinnastaa oman teoksensa historiallisen laatukuvan perinteeseen, ja antaa teoksessaan uuden muodon ja uuden merkityksen arjen idylleille oman aikamme kuvaston ja nykytaiteen kieliopin avulla. Lienee tutkimuksen jatkon ja laajemman avauksen mittainen asia pohtia, millaisiin muihin kuin esteettisiin merkityksiin laatukuvan ja arkisten idyllien tulkinta voisi avautua. Voisi kuitenkin olla mielekästä, että myös tässä esseessä ilmenisi uusi haaste kirjoittajalle. Mitä tekijä oikeastaan uudenlaisilla “laatukuvillaan” ja arjen idyllin tulkinnoillaan haluaa tehdä näkyväksi?

Comments are only available for registered users.


i have forgotten my password
join the research catalogue
Portals The research catalogue serves:
Journal for Artistic Research
a peer-reviewed international journal for all art disciplines
KC Research Portal
Research Portal of the Royal Conservatoire, The Hague
Norwegian Artistic Research Programme
The portal of the Norwegian Artistic Research Programme
Ruukku
Taiteellisen tutkimuksen kausijulkaisu / Studies in Artistic Research
University of Applied Arts Vienna
RC portal of the University of Applied Arts Vienna
Journal of Sonic Studies
A peer-reviewed, international journal on sound studies and auditory culture
Academy of Creative and Performing Arts
Portal of the Academy of Creative and Performing Arts, Leiden University
SHAPE - Artistic Research and Institutional Impact
SHAPE aims to describe the impact of artistic research within specific frameworks.
Faculty of Fine Art, Music and Design, University of Bergen
Portal of Faculty of Fine Art, Music and Design
Polifonia
Polifonia
Codarts
Portal of Codarts, University of the Arts, Rotterdam
Stockholm University of the Arts
Stockholm University of the Arts (Uniarts) provides education and conducts research in the fields of choreography, film & media, opera and performing arts.
University of the Arts Helsinki
University of the Arts Helsinki was launched in 2013 upon the merging of the Finnish Academy of Fine Arts, Sibelius Academy, and Theatre Academy Helsinki.
Norwegian Academy of Music
A leading artistic and academic university college with over 600 students. Located in Oslo, Norway.
The Danish National School of Performing Arts
This portal is a platform for distribution of knowledge produced through artistic research at the Danish National School of Performing Arts.
VIS – Nordic Journal for Artistic Research
VIS – Nordic Journal for Artistic Research