Research Catalogue

This exposition contains documentation of the artistic result of Magnhild Øen Nordahls artistic research PhD project Unmaking Abstractions. The exposition also contains the artistic reflection for the same project. On the exposition's landing page the reader can access its different components by clicking different sides of the unfolded cube. The rotating cube in the upper right corner will bring the reader back to the landing page.

Conceived and co-organised by Emma Cocker, Alexander Damianisch, Cordula Daus and Lena Séraphin, this Society of Artistic Research Special Interest Group (SAR SIG) provides contexts for coming together via the exchange of language-based research. The intent is to support developments in the field of expanded language-based practices by inviting attention, time and space for enabling understanding of/and via these practices anew.

This research was conducted with a diverse group of dancers, varying in age, background, and dance experience, and was guided through somatic embodiment and artistic articulation. Through a somatic approach, the body was explored as both an archive of lived experience and an oracle for emergent knowledge, offering a strong gateway into authentic dance material. The creative process unfolded through four phases: somatic exploration and improvisation, composition, structuring, and refinement. Throughout, leadership shifted fluidly between an open, facilitative mode, amplifying the dancers’ voices, and a more directive mode, articulating the artistic vision. The methodology highlights how initial somatic explorations were gradually shaped into choreographic form, maintaining a dialogue between internal embodiment and external composition throughout the process. Key insights include that this process proved particularly effective within a diverse group context, demonstrating that, regardless of formal dance training, each individual, when guided somatically, can access embodied memory and, through compositional shaping, transform authentic movement into coherent choreographic structure. Both the research and the resulting performance, Equilibrium, do not seek to offer resolution, but rather to evoke recognition and the possibility of coexisting with tension.

Taking back the museum -hankkeen tutkijoina tunnustelemme tässä vuorokeskustelukirjoituksessa, mitä olemme tulleet työpajojen aikana luoneeksi ja tutkineeksi yhdessä sekä mitä on kehkeytynyt tai kehkeytymässä. Kirjoitus lähtee epäilevistä ja itsekriittisistä kysymyksistä siitä, oliko yhteistyömme relevanttia/kyllin-hyvää/hedelmällistä/oikeutettua vai oliko kyse vain projektitapaistuneesta valtameriä ylittävästä matkustelusta. Tässä artikkelissa keskustellaan ja kosketellaan tai sivutaan erityisesti seuraavia teemoja: taiteellinen tutkimus, taiteen etiikka, yhteisötaide, alkuperäiskansojen taide, alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansojen pedagogia, alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus, tiedon omistajuus, yhteiskirjoittaminen ja silleen jättäminen.

Meksikossa asuvat wirrarikat kehittivät 1950-luvulla perinteisten uhriesineiden pohjalta lankamaalauksen, nierikan, tekniikan: villalangasta muotoiltiin kuvioita mehiläisvahalla käsitellyille puulevyille. Nierika esittää usein uhraamisen tilannetta ikään kuin ajassa pysäytettynä ja näyttää tilanteen vapaaehtoisen uhrin näkökulmasta. Antropologit, taiteilijat, keräilijät ja valtiolliset turismin kehittäjät edistivät nierika-genreä innokkaasti, ja se tuotteistettiin yksilölähtöiseksi taidemuodoksi, jota alettiin luoda ja esittää useammin kaupunkikeskuksissa kuin wirrarikojen yhteisöissä. Tämän eksposition kirjoittajat ovat yhdessä toisten tutkijoiden ja wirrarikataiteilijoiden kanssa järjestäneet yhteisöllisiä nierika-maalauksen työpajoja, joissa wirrarikataiteilijat ohjaavat osallistujia tarkastelemaan ja ymmärtämään maailmaa wirrarikojen tavoin vastavuoroisuuden ja uhrin näkökulmasta. Nierika-maalaus otetaan näin takaisin yhteisöjen haltuun.

The current research builds on exhibitions hosted by the Sámi Centre for Contemporary Art in Karasjok in 2023. These exhibitions featured Indigenous Sámi artists, involving both curators and non-Indigenous art managers and facilitators. Some projects showcased solo exhibitions by Sámi artists, while others adopted the format of exhibitions based on the RidduDuottar Museum Collection in Karasjok. The study aims to uncover the primary methods of facilitation and the application of love and care in creating spaces for interaction between artists, artworks, and audiences at the Sámi Centre for Contemporary Art. First, the cases are presented, followed by an analysis applying two keywords – facilitation and love. The research method employed is arts-based research. The data consist of visual data in the form of photo documentation and text-based data in the form of notes. The data are approached through reflexive analysis. The analysis of these cases delves into the concept of love, containing sub-concepts such as care, compassion, and empathy. The findings yield key recommendations that facilitators of artistic gatherings can implement in art galleries presenting Indigenous Sámi art.