Research Catalogue

A visual map of the RC. Hover over a screenshot to see the title and author. If you click you will see a gallery with a screenshot of each of its weaves. There is a form which allows you to filter based on title, author, keywords, abstract and date. For an exposition to appear in this map, it needs to be public (share -> public or published). The map is updated once every 24 hours. There is an alternative map that allows you to browse all research by keyword.

This exposition reflects on how machine learning can be integrated with algorithmic composition and live coding to expand digital music creation. The research examines how ML-driven sound analysis, training data, and interactive models reshape compositional workflows. By viewing machine learning as an interpretative and generative process rather than a mere tool, this project challenges conventional boundaries between data gathering, system design, and artistic practice. The discussion is framed through experimental approaches that merge sound synthesis, live coding, and model training, questioning how algorithmic systems can act as both agents of composition and reflective mirrors of musical intention. Through the interplay of structured data, generative models, and exploratory workflows, the study situates machine learning within a broader conversation about creativity, computation, and the evolving role of the composer-programmer.

Arts-based-philosophy is an emerging research concept at the cutting edge of the arts, philosophy and the Sciences in which cross-disciplinary research collectives align their research practices to finally stage their investigations in field-performances, shared with the public. Our research explores the significance of the HEART in artistic research and performance philosophy from a cross-cultural perspective, partially based on the concepts of the HEART in the works of two artist-philosophers, in which philosophy already became arts-based-philosophy: Nietzsche’s Thus Spoke Zarathustra and Aurobindo’s poetic opus magnum Savitri. We generally assume that the works of artist-philosophers are not only engaged in “creating concepts” (Deleuze), but their concepts are also meant to be staged artistically to let them bodily matter in fact. The role of the HEART in respect to this process of “bodily mattering” is the core objective under investigation: Firstly, because we hold that atmospheres trigger the HEART of a lived-body to taste the flavor of things it is environmentally engaged with basically in an aesthetic manner (Nietzsche). In this respect the analysis of the classical notion for the aesthete in Indian philosophy and aesthetics, sahṛdaya––which literally means, “somebody, with a HEART”––becomes crucial. Secondly, because the HEART is said to be not just reducible to one’s manifest Nature, but has access to one’s virtual Nature as well. The creation hymn in the oldest of all Vedas (Rgveda) for instance informs us that a HEART is capable of crossing being (sat) & non-being (asat), which makes it fluctuate among these two realms and even allows its aspirations to let virtual possibilities matter. Such concepts show striking similarities with contemporary concepts in philosophy-physics, e.g. the concepts of “virtual particles” and “quantum vacuum fluctuations” (Barad).

Autistic people have six senses: taste, smell, touch, hearing, sight, and then words. Words are a sense that cannot be compared to other senses but allows them to leak in. Words have taste and smell, they are tactile, scratch the skin, bulge in the kidneys, they look: the shape of the letters in different writing styles, they have sounds, sounds when they sound inside the brain and when they say themselves, they are a movement a dance. But all these qualities still cannot define the words. For the words are their own. Their own mind.

Taking back the museum -hankkeen tutkijoina tunnustelemme tässä vuorokeskustelukirjoituksessa, mitä olemme tulleet työpajojen aikana luoneeksi ja tutkineeksi yhdessä sekä mitä on kehkeytynyt tai kehkeytymässä. Kirjoitus lähtee epäilevistä ja itsekriittisistä kysymyksistä siitä, oliko yhteistyömme relevanttia/kyllin-hyvää/hedelmällistä/oikeutettua vai oliko kyse vain projektitapaistuneesta valtameriä ylittävästä matkustelusta. Tässä artikkelissa keskustellaan ja kosketellaan tai sivutaan erityisesti seuraavia teemoja: taiteellinen tutkimus, taiteen etiikka, yhteisötaide, alkuperäiskansojen taide, alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansojen pedagogia, alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus, tiedon omistajuus, yhteiskirjoittaminen ja silleen jättäminen.

Meksikossa asuvat wirrarikat kehittivät 1950-luvulla perinteisten uhriesineiden pohjalta lankamaalauksen, nierikan, tekniikan: villalangasta muotoiltiin kuvioita mehiläisvahalla käsitellyille puulevyille. Nierika esittää usein uhraamisen tilannetta ikään kuin ajassa pysäytettynä ja näyttää tilanteen vapaaehtoisen uhrin näkökulmasta. Antropologit, taiteilijat, keräilijät ja valtiolliset turismin kehittäjät edistivät nierika-genreä innokkaasti, ja se tuotteistettiin yksilölähtöiseksi taidemuodoksi, jota alettiin luoda ja esittää useammin kaupunkikeskuksissa kuin wirrarikojen yhteisöissä. Tämän eksposition kirjoittajat ovat yhdessä toisten tutkijoiden ja wirrarikataiteilijoiden kanssa järjestäneet yhteisöllisiä nierika-maalauksen työpajoja, joissa wirrarikataiteilijat ohjaavat osallistujia tarkastelemaan ja ymmärtämään maailmaa wirrarikojen tavoin vastavuoroisuuden ja uhrin näkökulmasta. Nierika-maalaus otetaan näin takaisin yhteisöjen haltuun.