Research Catalogue

CITY AS SPACE OF RULES AND DREAMING promotes emancipation and democratisation in urban space by cross-examination through artistic research, empirical urban research, political theory and legal theory. The study strengthens polyphony of urban space and thereby develops a more just city It asks: How is urban space formed and shared, and who has access to it? What normative and de facto instruments regulate, control and inhabit this space? What kinds of processes, structures and spaces of inclusion and marginalisation, as well as disagreement and controversy are there in the city? What kind of fractures, escape lines and dreams are hidden in the normativity of urban space? What kinds of spaces of shadow, noise, potentialities and dreams are there and how do they actualise? The study reaches beyond established art-science boundaries by bringing new and more inclusive means of “soft law” to urban decision-making and inviting different neighborhoods to dream of their own dwelling-regions through imaginary urban archaeology and fictionalising democracy combining different artistic mediums. The project is coordinated by the Academy of Fine Arts (Doctoral programme) at the University of the Arts Helsinki. Other partners are Helsinki University Faculty of Law, Helsinki University Faculty of Arts/ Aesthetics and Aalto University Department of Built Environment. In Memoriam Ari Hirvonen (1960–2021) The responsible leader (PI) of the project is Maiju Loukola at the Academy of Fine Arts / KuvA, Uniarts Helsinki. The other research group members and co-initiators are Aino Hirvola (Dept. of built environment, Aalto University), Tanja Tiekso (Faculty of Arts/Aesthetics, Helsinki University Faculty of Arts/ Aesthetics) and Paul Tiensuu (Helsinki University Faculty of Law). Since 2023 Jaakko Ruuska (KuvA, Uniarts Helsinki), Henna-Riikka Halonen (KuvA, Uniarts Helsinki) and Niran Baibulat (KuvA/Uniarts Helsinki) have contributed as postdoc artist-researchers for shorter periods. Other collaborators include Stefan Winter, Zen Marie, Brigitta Stone-Johnson, Anita Zsentesi, Chris Butler, Jan Schacher, Josue Moreno, Denise Ziegler, Simon Critchley, Antti Nyyssölä, Gabi Schillig and Kristina Sedlerova. Villanen We dedicate this project to Ari, and to Stargazing

In this work, I want to show some excerpts from my grandmother's patriarchal resistance. The narrative and the photographs will be at the center. They will clarify Esters Lindberg's attempt to negotiate and renegotiate her position within the usual norm. The narratives and photographs will hopefully give an expanded understanding of what it could be like to live as a woman with a desire for freedom in Sweden during the early 20th century.

I dedicate this work to Robin Wall Kimmerer’s call for acts of restoration for our damaged planet. I choose song composition and performance as a way to find pathways for personal and collective restoration. Through the methods of artistic research I write Songs inspired by my experience of ecological grief, academic reading, interviews to song composers, and journaling. As a contribution from my work, I present a new compositional methodology, Sonic Geographies of Hope. This methodology calls for song composers to write songs grounded in personal and collective grief of our damaged planet. I suggest that this type of songs can become an act of restoration and create collective resonance for more hopeful ways of existing and experiencing the world. This methodology is heavily influenced by the work of A. Hazelwood and her methodology Geographies of Hope in Praxis. While it is inspired by it, it focuses mainly on emotional geographies. This work represents a starting point to explore Song methodologies to nurture immaterial geographies for concrete, structural ecological restoration. It is an exploration to find ways to restore yourself to continue to fight for the dignity of the places, more-than human life and people we love.

Autistic people have six senses: taste, smell, touch, hearing, sight, and then words. Words are a sense that cannot be compared to other senses but allows them to leak in. Words have taste and smell, they are tactile, scratch the skin, bulge in the kidneys, they look: the shape of the letters in different writing styles, they have sounds, sounds when they sound inside the brain and when they say themselves, they are a movement a dance. But all these qualities still cannot define the words. For the words are their own. Their own mind.

Taking back the museum -hankkeen tutkijoina tunnustelemme tässä vuorokeskustelukirjoituksessa, mitä olemme tulleet työpajojen aikana luoneeksi ja tutkineeksi yhdessä sekä mitä on kehkeytynyt tai kehkeytymässä. Kirjoitus lähtee epäilevistä ja itsekriittisistä kysymyksistä siitä, oliko yhteistyömme relevanttia/kyllin-hyvää/hedelmällistä/oikeutettua vai oliko kyse vain projektitapaistuneesta valtameriä ylittävästä matkustelusta. Tässä artikkelissa keskustellaan ja kosketellaan tai sivutaan erityisesti seuraavia teemoja: taiteellinen tutkimus, taiteen etiikka, yhteisötaide, alkuperäiskansojen taide, alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansojen pedagogia, alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus, tiedon omistajuus, yhteiskirjoittaminen ja silleen jättäminen.

Meksikossa asuvat wirrarikat kehittivät 1950-luvulla perinteisten uhriesineiden pohjalta lankamaalauksen, nierikan, tekniikan: villalangasta muotoiltiin kuvioita mehiläisvahalla käsitellyille puulevyille. Nierika esittää usein uhraamisen tilannetta ikään kuin ajassa pysäytettynä ja näyttää tilanteen vapaaehtoisen uhrin näkökulmasta. Antropologit, taiteilijat, keräilijät ja valtiolliset turismin kehittäjät edistivät nierika-genreä innokkaasti, ja se tuotteistettiin yksilölähtöiseksi taidemuodoksi, jota alettiin luoda ja esittää useammin kaupunkikeskuksissa kuin wirrarikojen yhteisöissä. Tämän eksposition kirjoittajat ovat yhdessä toisten tutkijoiden ja wirrarikataiteilijoiden kanssa järjestäneet yhteisöllisiä nierika-maalauksen työpajoja, joissa wirrarikataiteilijat ohjaavat osallistujia tarkastelemaan ja ymmärtämään maailmaa wirrarikojen tavoin vastavuoroisuuden ja uhrin näkökulmasta. Nierika-maalaus otetaan näin takaisin yhteisöjen haltuun.