Research Catalogue

SWEAT - YoNoSudoBrillo Two weeks workshop held in Benidorm, Spain, in August 2024. In the context of EASA, European Architecture Students Assembly 2024 event. Tutored by Diana Ferro and Angelo Ciccaglione. 𝐼𝓉’𝓈 𝒶𝓁𝓁 𝒶𝒷𝑜𝓊𝓉 𝑒𝓂𝒷𝓇𝒶𝒸𝒾𝓃𝑔 𝓇𝑒𝓁𝒶𝓍𝒶𝓉𝒾𝑜𝓃. 𝐿𝑒𝓉'𝓈 𝑒𝓂𝒷𝒶𝓇𝓀 𝑜𝓃 𝓉𝒽𝒾𝓈 𝒿𝑜𝓊𝓇𝓃𝑒𝓎 𝑜𝒻 𝓌𝑒𝓁𝓁𝓃𝑒𝓈𝓈 𝓉𝑜𝑔𝑒𝓉𝒽𝑒𝓇. In a sauna, people meet strangers and exchange stories while absorbing heat being naked and sweaty. In this workshop we brought the sauna to a step further: we absorbed heat, stories, gestures, words, objects, skills, dreams and sweat them out to other people, re-enacting what we have learned. Also naked, why not. We learnt how to live, how to breathe, how to make a kebab, how to embody old wisdom, how to tie shoes the proper way. All you need is a fan, a towel and a body. A kebab stick, a drink, some snackies. Participants developed a deeper perspective on what it means to operate within a complex identity such as the city and gained skills to open their own kebab shop.

This exposition emerged from my participation in the second interval of the Simultaneous Arrivals (Simularr) Artistic Research Project—a research project inviting international artist-researchers to explore relational, situated, and process-based inquiries in dialogue with core researchers. Core researchers: Nayari Castillo, Hanns Holger Rutz, Franziska Hederer, and Daniele Pozzi. For the second interval, the visual artist and researcher Elena Radaelli and I were invited as visiting artist-researchers. (More information on Simultaneous Arrivals: https://simularr.net/about/) The exposition presents my process during the residency, i.e. my Traces and Paths Towards a Singularly-Plural Companionships. The eight-week residency (3 March-30 April 2024) took place across three sites: Graz (Austria); Lecce, San Cesario (Italy); and Klagenfurt (Austria). The exposition traces this journey through various mediums, including texts, graphics, video and audio material experiments, field encounters, and theoretical companions. My processes, are informed and shaped by my companion collaborators—human (research-creation companions), more-than-human, textual, and material—who co-inform and co-create the unfolding of the research.

Supplement to the presentation proposal 'Anatomy of a (Musical) Ethics Lab'

Taking back the museum -hankkeen tutkijoina tunnustelemme tässä vuorokeskustelukirjoituksessa, mitä olemme tulleet työpajojen aikana luoneeksi ja tutkineeksi yhdessä sekä mitä on kehkeytynyt tai kehkeytymässä. Kirjoitus lähtee epäilevistä ja itsekriittisistä kysymyksistä siitä, oliko yhteistyömme relevanttia/kyllin-hyvää/hedelmällistä/oikeutettua vai oliko kyse vain projektitapaistuneesta valtameriä ylittävästä matkustelusta. Tässä artikkelissa keskustellaan ja kosketellaan tai sivutaan erityisesti seuraavia teemoja: taiteellinen tutkimus, taiteen etiikka, yhteisötaide, alkuperäiskansojen taide, alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansojen pedagogia, alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus, tiedon omistajuus, yhteiskirjoittaminen ja silleen jättäminen.

Meksikossa asuvat wirrarikat kehittivät 1950-luvulla perinteisten uhriesineiden pohjalta lankamaalauksen, nierikan, tekniikan: villalangasta muotoiltiin kuvioita mehiläisvahalla käsitellyille puulevyille. Nierika esittää usein uhraamisen tilannetta ikään kuin ajassa pysäytettynä ja näyttää tilanteen vapaaehtoisen uhrin näkökulmasta. Antropologit, taiteilijat, keräilijät ja valtiolliset turismin kehittäjät edistivät nierika-genreä innokkaasti, ja se tuotteistettiin yksilölähtöiseksi taidemuodoksi, jota alettiin luoda ja esittää useammin kaupunkikeskuksissa kuin wirrarikojen yhteisöissä. Tämän eksposition kirjoittajat ovat yhdessä toisten tutkijoiden ja wirrarikataiteilijoiden kanssa järjestäneet yhteisöllisiä nierika-maalauksen työpajoja, joissa wirrarikataiteilijat ohjaavat osallistujia tarkastelemaan ja ymmärtämään maailmaa wirrarikojen tavoin vastavuoroisuuden ja uhrin näkökulmasta. Nierika-maalaus otetaan näin takaisin yhteisöjen haltuun.

The current research builds on exhibitions hosted by the Sámi Centre for Contemporary Art in Karasjok in 2023. These exhibitions featured Indigenous Sámi artists, involving both curators and non-Indigenous art managers and facilitators. Some projects showcased solo exhibitions by Sámi artists, while others adopted the format of exhibitions based on the RidduDuottar Museum Collection in Karasjok. The study aims to uncover the primary methods of facilitation and the application of love and care in creating spaces for interaction between artists, artworks, and audiences at the Sámi Centre for Contemporary Art. First, the cases are presented, followed by an analysis applying two keywords – facilitation and love. The research method employed is arts-based research. The data consist of visual data in the form of photo documentation and text-based data in the form of notes. The data are approached through reflexive analysis. The analysis of these cases delves into the concept of love, containing sub-concepts such as care, compassion, and empathy. The findings yield key recommendations that facilitators of artistic gatherings can implement in art galleries presenting Indigenous Sámi art.