Research Catalogue

A visual, emotional & conceptual archive of performative installations that anticipated the LGP Method's integrative logic. This article presents a series of digital collages created through the daily reworking of personal archives—photos, performance records, and installations. These images are not final works but affective documents in motion. They explore the blurred boundaries between memory, artwork, and archive. This visual practice is part of the ongoing evolution of the LGP Method, showing how transformation and process are central to its structure. After the method's formalization, a new identity—New Art—emerged, emphasizing mobility, reinvention, and the spiritual-emotional dimension of creative work. This archive also acknowledges the valuable collaborations with artists, performers, and institutions who engaged with different stages of the process, activating the method from multiple perspectives.

This thesis explores the layered and often ambiguous relationship between place, memory, and history in the southwest region of Poland, with particular attention to the city of Wrocław. Combining site-specific observation with theoretical reflection, it examines how everyday encounters with neglected, transitional, or repurposed spaces contribute to a sense of familiarity and belonging in a region shaped by post-war displacement, political upheaval, and economic transformation. Through examples such as a stadium which kept on changing its role, remnants of wartime infrastructure, and viral online videos captured in forgotten environments, the research investigates how traces of the past persist outside institutional archives and dominant historical narratives. Drawing on thinkers including Yi-Fu Tuan, Paul Connerton, and Henri Lefebvre, the thesis emphasizes the importance of lived experience, spatial practice, and the subtle cues embedded in the landscape. Rather than presenting a fixed interpretation of history, the work advocates for a more nuanced, open-ended approach—one that recognizes the complexity of the past as it is revealed through the overlooked, the accidental, and the intimately familiar.

neither fish nor fowl is an act of refusal, witnessing the growth of a NO toward Western industrial design from the point of view of a graduating student. By claiming, “I don’t want to design and produce anymore”, the discipline - known for being a problem-solving and sense-making practice - is called into question. This decision stems from the urgency to pause the relentless capitalist cycle of production and consumption of which design is a part. Consequently, a paradox arises to provoke thought: can we stand still in the midst of constant hyperactivity? The research highlights the process of this growth as the main focus of the project - the negative space normally overlooked in favor of an alluring outcome. It branches out through theoretical studies and an exercise-based practice of unlearning. Concepts such as nothingness, stillness, unproductiveness, un-functionality and no-senseness are explored in a space of co-creation and ongoingness.

Autistic people have six senses: taste, smell, touch, hearing, sight, and then words. Words are a sense that cannot be compared to other senses but allows them to leak in. Words have taste and smell, they are tactile, scratch the skin, bulge in the kidneys, they look: the shape of the letters in different writing styles, they have sounds, sounds when they sound inside the brain and when they say themselves, they are a movement a dance. But all these qualities still cannot define the words. For the words are their own. Their own mind.

Taking back the museum -hankkeen tutkijoina tunnustelemme tässä vuorokeskustelukirjoituksessa, mitä olemme tulleet työpajojen aikana luoneeksi ja tutkineeksi yhdessä sekä mitä on kehkeytynyt tai kehkeytymässä. Kirjoitus lähtee epäilevistä ja itsekriittisistä kysymyksistä siitä, oliko yhteistyömme relevanttia/kyllin-hyvää/hedelmällistä/oikeutettua vai oliko kyse vain projektitapaistuneesta valtameriä ylittävästä matkustelusta. Tässä artikkelissa keskustellaan ja kosketellaan tai sivutaan erityisesti seuraavia teemoja: taiteellinen tutkimus, taiteen etiikka, yhteisötaide, alkuperäiskansojen taide, alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansojen pedagogia, alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus, tiedon omistajuus, yhteiskirjoittaminen ja silleen jättäminen.

Meksikossa asuvat wirrarikat kehittivät 1950-luvulla perinteisten uhriesineiden pohjalta lankamaalauksen, nierikan, tekniikan: villalangasta muotoiltiin kuvioita mehiläisvahalla käsitellyille puulevyille. Nierika esittää usein uhraamisen tilannetta ikään kuin ajassa pysäytettynä ja näyttää tilanteen vapaaehtoisen uhrin näkökulmasta. Antropologit, taiteilijat, keräilijät ja valtiolliset turismin kehittäjät edistivät nierika-genreä innokkaasti, ja se tuotteistettiin yksilölähtöiseksi taidemuodoksi, jota alettiin luoda ja esittää useammin kaupunkikeskuksissa kuin wirrarikojen yhteisöissä. Tämän eksposition kirjoittajat ovat yhdessä toisten tutkijoiden ja wirrarikataiteilijoiden kanssa järjestäneet yhteisöllisiä nierika-maalauksen työpajoja, joissa wirrarikataiteilijat ohjaavat osallistujia tarkastelemaan ja ymmärtämään maailmaa wirrarikojen tavoin vastavuoroisuuden ja uhrin näkökulmasta. Nierika-maalaus otetaan näin takaisin yhteisöjen haltuun.