Research Catalogue

This exposition presents a format designed for experiencing writing as a relational process in a workshop setting. It is based on implementations that have taken place in different contexts in the fields of higher education and research in the arts, and is intended as an invitation to further adopt and adapt the format in transversal settings.

Interviews about where artistic research is heading The work Paths of artistic research is a collection of interviews with artistic researchers - Andrea Buršová, assistant professor at the Nika Brettschneiderová Dramatic Acting Department, Faculty of Drama, JAMU, Jiří Honzírek, director, manager of the Feste Theatre and PhD student at the Theatre Faculty, JAMU, Barbora Klímová, head of the Studio of Environmental Design at the FFA BUT, Lenka Klodová, head of the Studio of Body Design at the FFA BUT, Lucia Repašská, researcher at the Cabinet for Theatre and Drama Research, Theatre Faculty, JAMU, Hana Slavíková, head of the Studio of Radio and Television Dramaturgy and Scriptwriting, Theatre Faculty, JAMU, Pavel Sterec, artist and former head of the Intermedia Studio at the FFA, BUT, and Lenka Veselová, researcher at the Department of Theory and History of Art at the FFA, BUT and PhD student at the FFA, BUT. These are artists who have been associated with art colleges in Brno, specifically with the Faculty of Fine Arts of the BUT and the Theatre Faculty of the JAMU. Through interviews with the artists, the reader will learn under what circumstances they began to engage in artistic research, how they perceive it, what meanings they attribute to it and the purpose it serves for them. The selected group of artists is very diverse and their creative and research strategies are different, as are the purposes for which they use artistic research. The work does not aim to provide an exhaustive overview of the methods used in artistic research, but it does aim to show that there are many approaches to artistic research and to present the paths that have brought particular artists to artistic research.

This thesis explores how late-diagnosed autistic individuals and their close circle can redesign their relationship after their diagnosis through communication that aligns with autistic ways of being. Grounded in the neurodiversity paradigm, the social model of disability, and the double empathy problem, the research combines interviews, co-creation sessions, and visual storytelling to uncover emotional and relational dynamics during post-diagnosis identity shifts. Through a neurodivergent lens—rooted in sensory awareness, pattern recognition, and visual thinking—this work challenges deficit-based narratives and proposes a compassionate, co-created communication framework. The goal is not assimilation but mutual understanding: enabling autistic individuals to embrace their authentic selves while guiding loved ones to meet them with compassion and openness. Ultimately, the project reimagines design as a tool for creating connection, not correction—honouring difference, restoring balance, and building inclusive systems where all ways of being are valid, visible, and valued.

Autistic people have six senses: taste, smell, touch, hearing, sight, and then words. Words are a sense that cannot be compared to other senses but allows them to leak in. Words have taste and smell, they are tactile, scratch the skin, bulge in the kidneys, they look: the shape of the letters in different writing styles, they have sounds, sounds when they sound inside the brain and when they say themselves, they are a movement a dance. But all these qualities still cannot define the words. For the words are their own. Their own mind.

Taking back the museum -hankkeen tutkijoina tunnustelemme tässä vuorokeskustelukirjoituksessa, mitä olemme tulleet työpajojen aikana luoneeksi ja tutkineeksi yhdessä sekä mitä on kehkeytynyt tai kehkeytymässä. Kirjoitus lähtee epäilevistä ja itsekriittisistä kysymyksistä siitä, oliko yhteistyömme relevanttia/kyllin-hyvää/hedelmällistä/oikeutettua vai oliko kyse vain projektitapaistuneesta valtameriä ylittävästä matkustelusta. Tässä artikkelissa keskustellaan ja kosketellaan tai sivutaan erityisesti seuraavia teemoja: taiteellinen tutkimus, taiteen etiikka, yhteisötaide, alkuperäiskansojen taide, alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansojen pedagogia, alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus, tiedon omistajuus, yhteiskirjoittaminen ja silleen jättäminen.

Meksikossa asuvat wirrarikat kehittivät 1950-luvulla perinteisten uhriesineiden pohjalta lankamaalauksen, nierikan, tekniikan: villalangasta muotoiltiin kuvioita mehiläisvahalla käsitellyille puulevyille. Nierika esittää usein uhraamisen tilannetta ikään kuin ajassa pysäytettynä ja näyttää tilanteen vapaaehtoisen uhrin näkökulmasta. Antropologit, taiteilijat, keräilijät ja valtiolliset turismin kehittäjät edistivät nierika-genreä innokkaasti, ja se tuotteistettiin yksilölähtöiseksi taidemuodoksi, jota alettiin luoda ja esittää useammin kaupunkikeskuksissa kuin wirrarikojen yhteisöissä. Tämän eksposition kirjoittajat ovat yhdessä toisten tutkijoiden ja wirrarikataiteilijoiden kanssa järjestäneet yhteisöllisiä nierika-maalauksen työpajoja, joissa wirrarikataiteilijat ohjaavat osallistujia tarkastelemaan ja ymmärtämään maailmaa wirrarikojen tavoin vastavuoroisuuden ja uhrin näkökulmasta. Nierika-maalaus otetaan näin takaisin yhteisöjen haltuun.