Research Catalogue

It is a foundational human trait to long for miracles. We yearn for the unexpected, something new to transcend our everyday life. As anyone who has planted a seed might know, the world is already brimming with wonders. Why, then, is this not enough? Why does it sometimes feel like we have lost the connection to something larger than ourselves, something supernatural or more-than-human? In this text I am exploring the human need for miracles through a queer lens. Through my live performance “The Weeping Madonna” (2025) I am investigating alchemy as a method to acquire knowledge about the world, and whether it is possible to use our imagination as a starting point for collective rituals in order to call forth a new reality; a futurity.

Initiated in 2020, Dorsal Practices is a collaboration between choreographer Katrina Brown and writer-artist Emma Cocker, for exploring the notion of dorsality in relation to how we as moving bodies orient to self, others, world. How does the cultivation of a back-oriented awareness and attitude shape and inform our experience of being-in-the-world? A dorsal orientation foregrounds an active letting go, releasing, even de-privileging, of predominant social habits of uprightness and frontality — the head-oriented, sight-oriented, forward-facing, future-leaning tendencies of a culture intent on grasping a sense of the world through naming and control. Rather than a mode of withdrawal, of turning one’s back, how might a back-leaning orientation support a more open and receptive ethics of relation? How are experiences of listening, voicing, thinking, shaped differently through this tilt of awareness and attention towards the back?

What senses arise from sensing? How does sensing affect the processes of sense-making? How can the density of senses be navigated through writing? This exposition retraces a specific sequence of thinking-in-the-making designed to address such questions in a collective workshop setting, where writing and sensing alternate in an iterative process.

Taking back the museum -hankkeen tutkijoina tunnustelemme tässä vuorokeskustelukirjoituksessa, mitä olemme tulleet työpajojen aikana luoneeksi ja tutkineeksi yhdessä sekä mitä on kehkeytynyt tai kehkeytymässä. Kirjoitus lähtee epäilevistä ja itsekriittisistä kysymyksistä siitä, oliko yhteistyömme relevanttia/kyllin-hyvää/hedelmällistä/oikeutettua vai oliko kyse vain projektitapaistuneesta valtameriä ylittävästä matkustelusta. Tässä artikkelissa keskustellaan ja kosketellaan tai sivutaan erityisesti seuraavia teemoja: taiteellinen tutkimus, taiteen etiikka, yhteisötaide, alkuperäiskansojen taide, alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansojen pedagogia, alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus, tiedon omistajuus, yhteiskirjoittaminen ja silleen jättäminen.

Meksikossa asuvat wirrarikat kehittivät 1950-luvulla perinteisten uhriesineiden pohjalta lankamaalauksen, nierikan, tekniikan: villalangasta muotoiltiin kuvioita mehiläisvahalla käsitellyille puulevyille. Nierika esittää usein uhraamisen tilannetta ikään kuin ajassa pysäytettynä ja näyttää tilanteen vapaaehtoisen uhrin näkökulmasta. Antropologit, taiteilijat, keräilijät ja valtiolliset turismin kehittäjät edistivät nierika-genreä innokkaasti, ja se tuotteistettiin yksilölähtöiseksi taidemuodoksi, jota alettiin luoda ja esittää useammin kaupunkikeskuksissa kuin wirrarikojen yhteisöissä. Tämän eksposition kirjoittajat ovat yhdessä toisten tutkijoiden ja wirrarikataiteilijoiden kanssa järjestäneet yhteisöllisiä nierika-maalauksen työpajoja, joissa wirrarikataiteilijat ohjaavat osallistujia tarkastelemaan ja ymmärtämään maailmaa wirrarikojen tavoin vastavuoroisuuden ja uhrin näkökulmasta. Nierika-maalaus otetaan näin takaisin yhteisöjen haltuun.

The current research builds on exhibitions hosted by the Sámi Centre for Contemporary Art in Karasjok in 2023. These exhibitions featured Indigenous Sámi artists, involving both curators and non-Indigenous art managers and facilitators. Some projects showcased solo exhibitions by Sámi artists, while others adopted the format of exhibitions based on the RidduDuottar Museum Collection in Karasjok. The study aims to uncover the primary methods of facilitation and the application of love and care in creating spaces for interaction between artists, artworks, and audiences at the Sámi Centre for Contemporary Art. First, the cases are presented, followed by an analysis applying two keywords – facilitation and love. The research method employed is arts-based research. The data consist of visual data in the form of photo documentation and text-based data in the form of notes. The data are approached through reflexive analysis. The analysis of these cases delves into the concept of love, containing sub-concepts such as care, compassion, and empathy. The findings yield key recommendations that facilitators of artistic gatherings can implement in art galleries presenting Indigenous Sámi art.