Research Catalogue

Tutustuminen koillisen Siperian alkuperäiskansojen musiikkiin on ollut koko musiikillisen ajatteluni käännekohta. Se ei ole ainoastaan vaikuttanut kuulemiseeni vaan myös kyseenalaistanut ymmärrystäni musiikista. Muutos ajattelussani alkoi kenttämatkoilla koilliseen Siperiaan, Sahaliniin, Kamtšatkaan ja Tšukotkaan vuosina 2004–2019, jolloin tutustuin paleosiperialaisten alkuperäiskansojen lauluperinteeseen, musiikkiin, jollaista en koskaan aikaisemmin ollut kuullut, mutta joka outoudestaan huolimatta lumosi minut. Mielenkiintoni herätti erityisesti tšuktšien henkilölaulu, joka kuuluu arktisten alkuperäiskansojen kulttuuriperinteeseen. Siinä musiikki ei ole vain ihmisen aikaansaama tuotos vaan osa hänen identiteettiään. Tohtorintutkintoni Kuulokulmia koillisen Siperian alkuperäiskansojen musiikkiin koostuu viidestä taiteellisesta osiosta ja kirjallisesta osiosta. Kirjallinen osio Kuulokulmia tšuktšien henkilölauluun – Säveltämällä kuuleminen taiteellisen tutkimuksen menetelmänä on musiikillinen tutkimusmatka tšuktšien henkilölauluun. Taiteellisen tutkimukseni peruskysymyksenä on, mikä tässä musiikissa koskettaa minua niin voimakkaasti, etten voi sitä sivuuttaa. Kuulokulmat tutkimukseni otsikossa eivät merkitse vain kuuntelemista, vaan häilyväisen ja usein hyvin ristiriitaisen kuulemisen ja musiikin tekemisen vuorovaikutuksessa syntyvää ymmärrystä. Kuulokulmat on tutkimusprosessi, jossa säveltäminen on toiminut tutkimukseni menetelmänä. Sen avulla olen taiteellisia osioita työstäessäni pyrkinyt ymmärtämään, kuinka tšuktšien musiikki käyttäytyy. Taiteellinen tutkimukseni on kuin kalastusretki. Viitekehys on kalaverkkoni, jonka punoslankana on muusikon hiljainen, kokemuksellinen tieto. Siitä on kudottu verkon solmut: kenttämatkojen kokemukset ja kohtaamiset tšuktšien kanssa. Näihin yhdistyvät aiempi etnomusikologinen tutkimus, fenomenologia, musiikin perusolemuksen filosofia ja luonnon äänimaailma. Tutkimus jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa tutustutaan tšuktšeihin ja heidän kulttuuriinsa, josta he itse kertovat äänitettyjen keskustelujen ja matkapäiväkirjojen muistiinpanojen välityksellä. Toinen osa keskittyy tšuktšien laulukulttuurin ominaispiirteisiin, joka ovat avautuneet kuuntelemisen, muistiinkirjoittamisen ja musiikin tekemisen kautta. Esittelen niitä runsaan 30 nuotinnoksen ja niihin liitettyjen äänitysten avulla. Kolmas osa kertoo säveltämällä kuulemisen prosessista työstäessäni taiteellisia osioita Ulitan kävely, Ääni vastaa ääneen, Musiikin virta, Henkilölaulua etsimässä ja Polar Voices. Jupik-vanhimman Asikongaun laulun sanoin olen usein ihmetellyt: Kuinka saan kalan vedettyä ylös vedestä? Saaliiksi on tullut paljon kaloja, joita monet muut jo ennen minua ovat kalastaneet. Mutta myös muutama uusi kala on tarttunut verkkoon. Niitä ovat horisontaalinen harmonia, sattumanvaraisuus ja hiljaisuus musiikkina, tai kun ihminen on musiikin kanssa kahden. Ne ovat uusia kuulokulmia siihen, mitä musiikki minulle on. Getting to know the music of the indigenous people of north-eastern Siberia has been a turning point in my perception of music. It has not only influenced my hearing but has also made me question my understanding of what music is. The change in my thought process began with the fieldtrips that I carried out in north-eastern Siberia, specifically in Sakhalin, Kamchatka and Chukotka between 2004–2019, when I became acquainted with the musical traditions of the Paleo-Siberian indigenous peoples. Never before had I encountered music like this, yet despite its strangeness it enchanted me. My interest was particularly awakened by the Chukchi Personal Song, which belongs to the cultural traditions of the indigenous people of the Arctic. Music is not just an outcome of human activity but is part of their identity. My Doctoral degree, Aspects of hearing the music of north-eastern Siberia consists of five artistic components as well as a thesis. The thesis, Aspects of hearing the Chukchi Personal Song – Hearing through composing as an artistic research method is a musical expedition into the Chukchi Personal Song. The question at the root of my artistic research is: What in this music touches me so strongly that I cannot pass over it? The title of my research – Aspects of hearing – does not only mean listening, but rather the understanding created by the interaction of ambiguous and often contradictory hearing and music making. Aspects of hearing is a research process in which composing is used as a research method. Through composing I have tried to understand how the music of the Chukchi behaves. I would compare my artistic research to a fishing trip. The theoretical framework is my fishing net, which has been woven from the thread the tacit knowledge and the experience of a musician. From this fibre the knots of the fishing net have been woven. These are my experiences from field trips when I lived with the Chukchi and from earlier ethnomusicological research, phenomenology, the philosophy of the essence of music and the soundscape of nature. The thesis is divided into three parts: Part one introduces the Chukchi and their culture, as they speak themselves in recorded conversations and through the notes in my travel diaries. The second part concentrates on the characteristics of the Chukchi singing tradition that have revealed themselves through my listening, notation and composing. These have been presented by over 30 notations and their attached recordings. The third part concentrates on the process of hearing as I composed the artistic components: Ulita’s Walk, Sound answers Voice, The Flow of Music, Seeking the Personal Song and Polar Voices. In the words of the song of the Yupik Elder, Asikongaun, I have often wondered “how to pull the fish out of water”. I have caught a lot of fish, which are the same species that many fishermen before me caught. However, there are also new fish that have been have caught in my net, such as horizontal harmony, music that one hears randomly or in silence, or indeed when a human being is alone with music. These are the new aspects of hearing which reveal what music is for me.

This exposition contains the manuscript and artistic components of the doctoral research project "The poetics of autopoiesis: visual arts, autonomy and artificial intelligence." The project aimed to explore the limits of creative autonomy in face of recent developments in generative visual artificial intelligence.

Jaakko Ruuska: IRTIKYTKETYISSÄ TILOISSA – POISSAOLEVAN KOSKETUKSIA KATVEESSA Kuvataiteen tohtorin opinnäyte Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2024 © Taideyliopisto ja kirjoittaja ISBN 978-952-353-447-6 IRTIKYTKETYISSÄ TILOISSA – POISSAOLEVAN KOSKETUKSIA KATVEESSA muodostuu kolmesta taiteellisesta tutkimuksesta. Niissä tutkin kuljeskeluun perustuvien kokeellisten tutkimusmenetelmien avulla sitä, miten tilan kokemuksellisuuteen vaikuttaa sen taustalla olleen järjestyksen hajoaminen. DISCONNECTED SPACE – CONTACTS WITH THE ABSENT IN THE BLIND SPOT is a doctoral thesis in Fine Arts, written in Finnish. The thesis is about the experiential phenomenon of space, which could be referred to as an off-connection in English. The thesis consists of three essays. The introduction in English is also included in the first page of the Thesis. I FRIKOPPLADE RUM – DET FRÅNVARANDES BERÖRING I SKUGGAN Temat för det finskspråkiga lärdomsprov för doktorsexamen i bildkonst är en upplevelse av rumsliga fenomen, som på svenska kunde kallas frikoppling. Avhandlingen omfattar tre studier som observerar hur det det frånvarande och frånvaron ingår i en förnimbar upplevelse.Inledning på svenska finns också på uppsatsens första sida.

IRTIKYTKETTY KAUPUNKI (2020–2023) -tutkielma on osa Jaakko Ruuskan kuvataiteen tohtorin opinnäytettä (2017-2024). Linkki tohtorin opinnäytteen johdantoon löytyy tämän julkaisun ensimmäiseltä sivulta.

ELISENVAARA–PIEKSÄMÄKI –HAJONNUT KONE (2017–2021) -tutkielma on osa Jaakko Ruuskan kuvataiteen tohtorin opinnäytettä (2017-2024). Linkki tohtorin opinnäytteen johdanto-lukuun löytyy tämän julkaisun ensimmäiseltä sivulta.

KADONNUT ISOÄITI (2017–2023) -tutkielma on osa Jaakko Ruuskan kuvataiteen tohtorin opinnäytettä (2017–2024). Linkki tohtorin opinnäytteen johdantoon löytyy tämän julkaisun ensimmäiseltä sivulta.

Opinnäytteeni on taiteellinen tutkielma, joka tarkastelee puutteen luomista äänisuunnittelun menetelmänä. Puute avaa näkökulman, jolla lähestyn äänisuunnittelun kysymyksiä siitä, miten ääntä voi asettaa erilaisia esittävien taiteiden avaamia konteksteja vasten. Opinnäyte on julkaistu Research Catalogue -tietokannassa (RC) ekspositiona, joka sisältää johdannon, kolme päälukua, äänikoeaineiston, sisällysluettelon ja lähdeluettelon. Tutkielmasta ei ole pdf-tiedostoa, joten ekspositio on ainoa tapa lukea opinnäyte. Puutteen teoria on saanut innoituksensa sellaisen nauttimisesta, joka tuntuu aukolliselta ja vajaalta. Muodostan teoreettista pohjaa puuttuvalle äänelle vertailemalla puutteen ja puuttumisen käsitettä taideteoriassa jo vakiintuneempaa poissaolon käsitettä vasten. Teoreettinen viitekehykseni ei perustu yhdelle suuntaukselle tai teorialle. Sen sijaan puute on teorioita toisiinsa sitova ilmiö, jota tarkastelen rinnakkain esimerkiksi Simone de Beauvoirin eksistentialismin sisäisen puutteen, Luce Irigarayn ilman käsitteen ja Jacques Derridan dekonstruktion hengessä. Lisäksi teoriakirjallisuutta muodostaa Tanja Tiekson fenomenologisesta kehyksestä tutkima kokeellinen musiikki ja Seth Kim-Cohenin jälkistrukturalistisessa kehyksessä käsittelemä ei-kuultava äänitaide. Lisäksi käytän viitekehyksenä katsomiani puutteen ja taiteen välisiä klassikoita, kuten Lorenzo Sennin, Georges Perecin ja John Cagen tuotantoa ja tekstejä. Tutkimusmetodini on yhdistelmä kirjoittamista ja äänikokeiden tekemistä. Prosessin päävaiheessa pyrin luomaan puuttuvia tai puutteellisia ääniä. Asetan näitä vierekkäin tuodakseni esille puutteen raja-alueita. Kokeet ovat kuunneltavissa äänitiedostoina tekstin rinnalla konkretisoidakseen puutteen ja äänen välisiä suhteita kuunneltavina ilmiöinä. Johtopäätösluvussa käsittelen puuttuvan äänen täydentymistä esityksen yhteydessä. Tarkastelen esityksen ja puuttuvan äänen välisiä mahdollisuuksia omista äänisuunnittelun kokemuksistani käsin. Koska täydentyminen voi tapahtua myös teoksen tullessa esitetyksi, tarkastelen puutteen jättämistä myös esityksen ”lopulliseen” esitettävään muotoon. Keskeisin havaintoni on vahvistus äänen puutteen ja kontekstin välisestä suhteesta. Puutteen reunoja pitkin kiertäen palautuu kysymys miltei aina kontekstin asettamien odotusten ja tottumusten äärelle. Koska äänisuunnittelija voi itse luoda odotuksia ja konteksteja omalle äänisuunnittelulleen, voi hän täten luoda myös puutetta itse asettamiensa odotusten kautta. Näin puutteen näyttäytyminen voi vaatia käsitteellistämistä kommunikaation tueksi. Yksi tämän tutkielman lopputulemista on puutteen ja äänen välisten suhteiden koonti ja kirkastaminen tekemisen sisältä käsin. Tarkoitus ei ole esittää absoluuttista puutteen teoriaa, käytäntöä tai tekniikkaa vaan tuoda ilmi puutteen mahdollisuuksien kirjoa ja kykyä järjestää tulemisen tilaa. Kuinka sillä voi olla esityksen eri vaiheiden kannalta uutta luova ja mahdollistava vaikutus.

More Than Meets the Eye: Capturing Invisible Flows and Processes: For my doctorate, I created four films and one photo-text installation that engage with invisibility in various ways. My research for the film "2°", which seeks the impact of human interaction with changing geographies, took me to an altitude of 3,500 meters above sea level. In my investigations, I traveled as far north as the 51st parallel to produce the film "In the Ice, Everything Leaves a Trace", and the photo series "The Other Side of Ice", examining the economic exploitation of the Arctic. My research also led me to a place where the wind is harnessed for filming, inspiring the creation of the film "Memories of a Past Future", and to a location where filming is no longer possible, yielding images used in the production of "Unlearning Flow". The decisive events of our time are often not visible. My research revolves around making this invisibility negotiable. These occurrences possess a fascinating duality, simultaneously feeling both familiar and foreign. While we are intimately connected to them, they represent global processes that escape complete comprehension. They are complex chains of causality that have become inscrutable to individual perception. Invisible events cannot be addressed through individual images or shots. Instead, it's the montage techniques of demontage, soft montage, and the productive gap that I employ. It is these working methods that allow me to approach the invisible, partially capture it, and make it negotiable. These forms of montage are also mirrored in the written part of my dissertation. The written section of the doctorate brings together various text elements that influence each other and create cross-references within the individual works. The the written part contains conversations with other artist researchers contextualize my work within my field but also to build a forum to negotioate my work.

In this artistic doctoral research I think of art as a language that both portrays a mythical worldview and participates in the activities it contains. Contemplating myths through the performing arts is one of the oldest functions of art. Myths have not only been presented, but a dialogical relationship has been sought with the mythical entities. Achieving this requires the ability to alter ones state of consciousness from the performer. The altered states can range in intensity from a mild mood change to a profound trance state in which the perception of self, time and place alters thoroughly. Through the altered states of consciousness, the musician either allows or directly initiates a dialogue between the more-than-human. In the thesis, I call this as mythical dialogue. Mythical dialogue has a reciprocal effect on the interpretation, alteration and improvisation produced by the musician at the time of performance. The thesis is an autoetnographic treatment of mythical dialogue from a musician's perspective, and shares this perspective for a broader study of tradition. My research included four field trips to Siberia, to the land of Khanty, Mansi and Forest-Nenets. The trips were mainly artistic collaborations in which I carried out data collection and did the thematic interview with Maria Kuzminitsna Voldina included in the thesis. My main fieldwork method was to first play Khanty folk songs on the violin for the Khanty themselves, after which I asked them to tell me more about the songs and to comment on the way I played my versions of them. Playing the songs to each other in turn created a genuinely interactive and egalitarian way of learning. The field trips were complemented by archival research of songs containing mythical dialogue, as well as performing these songs as a musician. The main archival materials were songs from the bear feast ceremonies of the Khanty, Mansi, Karelians and Finns. My artistic doctorate degree consists of five unique performances and this written thesis with video recordings. The first doctoral concert Shamanviolin (2013) was based on songs recorded by Kai Donner on wax cylinders during his travels in Siberia between 1912 and 1914. The second doctoral concert Shamanviolin with Ailloš (2014) explored the possibility of playing in trance state with an ensemble. The third artistic component was the Bear Feast performance (2016) which combined ceremony, music, poetry, theatre, social games and dances, and dining. The fourth artistic component was the documentary theatre play Arctic Odyssey (2017) produced by the theatre group Ruska Ensemble in collaboration with the Finnish National Theatre and Nunatta Isiginnaartitsisarfia in Greenland. The fifth artistic component was my solo album Bear Awakener (2022) based on the phonograph collection of Artturi Kannisto. The Bear Feast performance is treated as a case study in the thesis. The performance succeeded in creating meaningful experiences of mythical dialogue for both the performing ensemble and the audience. Working with mythical themes through art creates an opportunity to address the slowly changing mental patterns of our culture in a communal way. By engaging in mythical dialogue we can still create similar experiences to those our ancestors had in a very different society. Because myths represent a slowly changing collective tradition, they can strengthen the identity of individuals and communities with far-reaching effects on wellbeing. Keywords: Mythical dialogue, altered states of consciousness, trance, transcendence, myth, more-than-human, animism, bear feast ceremony