The Pine on the Shore on Harakka Island

(Harakan mänty heinäkuussa)

1 July 2020


Tuulee lounaasta, ja lujaa. Kankaalla päällystetty painava kettinki kelpaa jalustan painoksi. Kamera tärisee, näen sen kuvasta jälkikäteen, mutta pysyy pystyssä. Olen tutustunut rantakallion pörrömäntyyn jo ennakkoon, mutta onko se sittenkään oikea valinta. Kierrän sen luokse länsirantaa, pusken kallioilla vastatuuleen ja annan puuskien tuulettaa keuhkoni kauttaaltaan. Nyt on vain rajattava kuva ja sitten se alkaa, heinäkuuni männyn kanssa...

2 July 2020


Kevyt leuhu lounaasta, sama suunta kuin eilen, mutta toinen tunnelma, ja aiemmin päivällä, yhden ja kahden välillä. Kuva näyttää samalta, vaikka koko maailma on muuttunut. Kuollut lokki tosin makaa kalliolla edelleen. Kuka sen on tappanut kun ei ole syönyt, minkkikö? Meriharakka kimittää hermostuksissaan, ehkä sillä on vielä poikaset lähistöllä. Mänty on ihanan vaitonainen, minun korvilleni. 

3 July 2020


 

Tuulee taas, ja lokit kirkuvat kahta kauheammin – pelkäävätkö ne, etten näe niiden poikasia, vai säikkyvätkö kamarajalustan varjoa kallioilla. Pörrömänty, ystäväni, on hyvä tuulensuoja. Kuva on vain hetki hengitystä, tasapainoilua, aaltoja – kolme minuuttia nauhalla (joka ei nykyään ole nauha vaan pieni muistikortti). Matka rantaan ja takaisin on se varsinainen ”urakka” ja nautinto…

4 July 2020


Kohta sataa, tai sitten ei, ei ainakaan vielä. Pilvipeite on ohut. Meriharakan ääni on kimeä, pistävä. Se varoittaa poikasiaan tai minua poikasistaan. Näen yhden kipittämässä kiireen vilkkaa kallionhalkeamaan. Se on pörröinen untuvikko, mustavalkoinen ja punakoipinen, ei mitään lokin poikasten tai pikkuhanhien  harmaanruskehtavaa täplikästä suojaväriä. Minun suojavärini on musta, mutta suojaako se miltään - ehkä vaihtelulta. 

5 July 2020

 

Sammal on märkää, lätäköt suurempia, lokkien ja hanhien jätökset osin huuhtoutuneet kallioilta. Lempeä tuuli ja iltapäivän aurinko hetkittäin, silti sateen odotus ilmassa. Saaressa liikkuu sunnuntaiperheitä. Männyn vieressä on tänään helppo seistä. Jostakin siihen oli ilmestynyt kirkkaanvihreä muovikiekko, jota luulin ensin tutiksi. Jätin sen paikalleen, vaikka olisi kai pitänyt siivota pois.

 

6 July 2020

 

Navakka tuuli, melkein myrsky, ellei aurinko paistaisi. Pörrömänty ja pikkulepät, pajut ja pihlajantaimi sen takana tarjoavat ihmeellisen tuulensuojan keskellä tuiverrusta, paitsi kun puuska tulee suoremmin etelästä. Kallioilla nuoret lokit harjoittelevat heittäytymistä tuulta päin. Joku istuu kalliolla matalana, siivet supussa ja ”murjottaa”, tai ehkä odottaa, paiskooko aallokko syötävää rantakiville?

7 July 2020

 

Vauhdikas pikavisiitti, kolmen lautalla saareen, puoli neljän lautalla pois. Mutta matka kävelymatka kallioilla ja hetki männyn vieressä kestivät juuri sen verran kuin ennenkin. Vain nämä muistiinpanot kirjaan myöhemmin. Lyhin reitti saaren halki on edelleen suljettu lintujen pesimisen vuoksi, eli polulla ja portaissa on kieltokyltit, vaikka poikaset ovat jo isoja. Mikään ei varinaisesti estä kulkemasta sitä kautta, mutta tuulessa kallioilla on hauska kompuroida, aivot tuulettuvat.

8 July 2020


Sadekuuro, melkein, pisaroita harvakseltaan. Kallion alapuolella haahkapesue, pieniä tummia poikasia tiiviinä rykelmänä, pyrähtää yhdessä veteen, ui lähellä toisiaan rantavedessä. Kun saavun männyn luo, ihmettelen oranssin ruosteen punaisena loimottavaa mätästä ylempänä rinteessä. Menen lähemmäs ja tunnistan kasvin, vaikken muista nimeä. Hohtava väri syntyy kuivuneista lehdistä ja varsista, kukat ovat pienen pienet vaalean lilan sävyiset, tuskin havaittavat. 

9 July 2020

 

Iltavuoro sateen jälkeen, vasta seitsemältä saareen. Lämminsävyinen viistosti paistava aurinko ei tullut kuvaan mukaan, koska pilviä oli vielä sitä peittämässä, ainakin sillä hetkellä, kun vietin aikaa männyn luona. Tällä kertaa palasin lyhintä tietä kallioiden poikki ja huomasin, että reitti olikin jo avattu. Ja sormustinkukat, vanhasta puutarhasta villiintyneet, ovat tänä vuonna erityisen valtavia.

10 July 2020

 

Hieno hellepäivä, meri kimaltelee ja kuhisee kaikenkokoisia veneitä. Saarellakin on turisteja, perheitä retkeilemässä siellä täällä. Yksi aivan lähellä kuvauspaikkaani, mutta kallion kumpareen takana. Kuulin äänet, ja seistessäni männyn vieressä näin heistä osan, toisin kuin kamera taaempana. Löysin uuden reitin männyn luokse, suoraan kallioiden yli, vain yksi pieni kosteikkokohta. Syyskesän kukat rehottavat täysillä, kaikki kukkii yhä aikaisemmin.

11 July 2020

 

Tyyntä myrskyn edellä vai sateen jälkeen, tai ehkä sekä että. Kalliot ovat märkiä ja liukkaita. Uhkaavan näköiset pilvet liikkuvat taivaalla kaakkoon päin, olisiko tuuli kääntymässä lännestä pohjoiseen. Yhtäkkiä näen Harmajan majakan suoraan edessäni, kun seison männyn vieressä, se näyttää olevan lähempänä kuin ennen. Sääolosuhteet muuttavat etäisyyksiä…

12 July 2020

 

Sunnuntai-ilta, aurinkoista, kevyt purjehdustuuli – vesi virtaa vielä kallioilla sateen jäljiltä. Vietän hetken aikaa männyn kanssa ja huomaan, että tasapainoni on kehittynyt – pysyn helpommin varpaillani, oikeastaan päkiöilläni. Illan sivuvalossa ihastelen toisiinsa kietoutuneina kasvavia pensaita männyn ympärillä. Vasemmalla kuvassa leppä, pihlaja ja pieni paju kasvata sulassa sovussa (tai mistä minä sen tiedän?) vieri vieressä, melkein sikin sokin…

13 July 2020

 

Lämmintä ja aurinkoista, välillä sadekuuroja, ohimeneviä. Lähdin männyn luokse kesken näyttelyn ripustuksen, ja otin jalustapainon mukaan varmuuden vuoksi – ei sitä oikeastaan olisi tarvittu, tuuli ei ollut rajua eikä puuskittaista. Jostakin syystä tänään männyn pienet vihreät kävyt osuivat silmiini, niitä ei tosin ole kuin muutama.  

14 July 2020


Tuuli tuo pilviä, mutta vie ne myös. Aallokko näyttää hurjemmalta, kun se on harmaa, auringon kimallus keventää senkin. Huoltomies leikkaa nokkosia taidetalon päätytasanteella, pärinä kuuluu rantaan, varmaan mantereellekin. Kauan sitten kenttä oli hiekkaa, mutta hanhet muuttivat maaston lannoittamalla sen itselleen otolliseksi. En tosin usko, että ne syövät nokkosia.

15 July 2020

 

Lempeä tuuli ja iltapäivän lämmin aurinko, keskikesän keskikohta. Kaikki kukkii vielä mutta suuri osa väriloistosta on jo ohi. Tällä kertaa kyse ei ole veden puutteesta, viime viikon sateet tuntuvat vielä kosteikoissa, vaan siitä, että on jo kukittu, kaikki on jo kukoistanut ja kasvattaa nyt siemeniä. Vielä riittää silti keltaista mäkikuismaa ja kultapiiskua, sinistä tädykettä ja pinkkiä maitohorsmaa – maksaruohoja ja keto-orvokkeja.

16 July 2020

 

Hetki kun tuuli kääntyy, on melkein tyyntä, pelkkä odotus. Pilvet kerääntyvät, tummenevat, mutta mihin suuntaan ne lähtevät? Kallioilla ei ole ketään, ei edes lokin poikasia. Kuuluu vain loiva laineiden loiskunta. Ja pörrömänty seisoo rannalla hievahtamatta, en ole vielä kertaakaan nähnyt sen neulasia niin liikkumattomina. Palatessa tuulenvire alkaa, pohjoisesta. Tuoko tuuli nyt viileämpää, vaikka hellettä luvattiin?


17 July 2020

 

Lämmintä ja leuto tuuli, aaltojen lempeä loiske, jos sen vain kuulisi. Moottoriveneiden pärinä, jyrinä, surina ja sätkätys täyttävät ilman. Helikopterin tai lentokoneen jylinä sai selityksensä, kun luin että hävittäjälentäjän siunaustilaisuutta kunnioitettiin lentämällä matalalta. Mutta entä lasinsirpaleet polulla? Tänään sää on niin täydellinen, että ihmisten törky on ainoa harmin aihe.

18 July 2020

 

Kohtalainen tuuli vilvoittaa, kun aurinko paahtaa. Heinäkuun lauantaina liikkeellä ei ole väkeä, saari on melkein tyhjä. Luontotalon pihalla lapsiperhe leikkii isoilla linnunsiivillä. Rantakallioilla joku ottaa aurinkoa, paossa Uunisaaren tungosta. Taiteilijatkin ovat lomalla, tai ehkä rantakalliolla. Tuulensuojassa aurinko on liian lämmin, kallioilla niiden yhdistelmä, auringon lämpö ja vilvoittava tuuli on lähes täydellinen.

19 July 2020


Helle jatkuu ja muuttuu jokapäiväiseksi, näinhän asioiden kuuluukin olla – mutta ensi viikoksi on luvattu sadetta. Kun tulin rantaan kalliolla istui äiti punaisessa mekossa ja pikkulapset leikkivät rantakivikossa, mutta hän poistui heti. Hiukan edempänä käveli pariskunta valtavien putkikameroiden kanssa, teleobjektiivit kai lintujen kuvaamista varten. Männyn juurella kasvaa paatsama, tunnistin vasta marjoista, vaikka lehdetkin ovat omanlaisensa.

20 July 2020

 

Outo ilma, ohut harmaa pilvipeite, tyyntä, lämmintä. Meri on rauhallinen, harmaa. Horisonttia ei erota. Rantaan tullessani kuulen ihmisääniä, ja luulen ensin, että kuvittelen. Ei, perhe bunkkerin luona keskustelee näkemästään ja pian lapset kipittävät rantakallioilla edessäni. Kamera tuskin huomaa niitä. Sitten laivan sumutorvi, tyynellä säällä äänet korostuvat. Liikenne vesillä on rauhoittunut, viikonloppuveneilijät ovat poissa.

21 July 2020

 

Aurinkoa aina vaan, aamulla pieni sadekuuro, sateet siirtyvät loppuviikkoon, sanotaan säätiedotteissa. Tuuli on navakka, mutta silti lämmin. Horjahdin tänään ennen aikojani, ja niin sessiosta tuli tavallista lyhyempi. Sain päähäni kokeilla makaamista kallioilla, jalat taivasta kohden, kuten Utön katajan kanssa viime kesänä. Kallio oli epätasainen ja asetuin väärään kohtaan suhteessa mäntyyn, mutta tulipahan testattua. Yllättävää kyllä, siinä asennossa olisi tuskin yhtään sen helpompaa pysyä pitkään…

22 July 2020


Lännen ja luoteen välistä tuulta, puuskittaista, välillä selkäpuolelta, kun seison männyn luona. Välillä pieniä sadekuuroja, mutta enimmäkseen poutaa, säätiedotuskieltä käyttääkseni. Pilvet ovat synkkiä, mutta niiden välissä on paljon sinistä, ja ne vilistävät lujaa. Koko ajan luvataan sadetta, mutta aurinko se vaan paistaa. Toisin sanoen, sateet ovat vasta edessä, huomenna ja ylihuomenna… Heinäkuusta on kulunut jo yli kaksi kolmannesta.

23 July 2020


Sadepilviä tulee ja menee, katsoin ennustetta, ja tälle päivälle ei luvattu sadetta. Kun lähdin rantaan, tunsin ensimmäiset sadepisarat ja katsoin taivaalle, sadepilvi peitti vain puolet saaresta. Kallioilla kuivuudessa kasvaville tämä oli vain pieni virkistyssuihke. Kun pääsin männyn luo, olin jo märkä, ja pisarat pilkuttivat kameran linssin valkoisilla tahroilla. Palatessa vielä pisaroi, mutta aurinko paistoi pilvien lävitse. Nyt sadekuuro on ohi, mutta tummat pilvet lupaavat jo seuraavaa.

24 July 2020

 

Aamun ukkossateen jälkeen kallioilla on lätäköitä, muttei mitään virtaavia vesimääriä kuten olin kuvitellut. Myrsky oli kaatanut Kaivopuiston rannan benji-tornin mereen, mutta saaressa ei näkynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Kallio männyn vieressä oli jo niin kuiva, että saatoin hyvin maata siinä jalat ilmassa hetken. Kolea harmaus ja viileä ilma tekevät syksyisen tunnelman, mutta vielä on kesää jäljellä. Tänään vietetään vasta Kristinan nimipäivää.

25 July 2020

 

Hetki hellettä ukkoskuurojen välissä, pistävä auringonpaiste varoittaa tulevasta. Kun lähden rantaan tummat pilvet kerääntyvät luoteessa, kun pääsen männyn luo ne peittävät jo auringon ja puolet taivaasta. Palatessa ne ovat levinneet, mutta ukkosta ei kuulu eikä näy, eikä salamointiakaan. Ehkä kuuro kiertää toisaalle. Aamun sateen jälkeen vettä riittää lätäköissä ja kallioilla, ehkä jotkut kasvit ottavat nyt vauhtia uuteen kukintaan.

26 July 2020


Aurinkoinen sunnuntai ja saari täynnä väkeä, NSU:n (Nordic Summer University) seminaari ja ympäristökeskuksen luontoretki. Lounastauolla vaihdan vaatteet ja kiiruhdan rantaan männyn luokse, ehdin hyvin. Helle tuntuu hullulta ja ylelliseltä sateisten ja koleiden päivien jälkeen, nyt haluaisi vain maata kalliolla ja hengittää kesän katoavaa lämpöä talven varalle, varastoon…

27 July 2020

 

Itätuuli ja illansuun viistävä aurinko, uudenlainen valo. Rannassa pariskunta kaikkosi, kun viritin kameran. Palatessa otin kengät pois kosteikon ja lasinsirujen jälkeen ja kuljin paljain jaloin kallioilla, väistelin hanhenjätöksiä, tunnustelin kiveystä ja puisia portaita, uutta tuntumaa tai tulokulmaa tuttuun maisemaan. Pian aurinko peittyi pilviin, ihmeellinen valo katosi.

28 July 2020


Sadepäivä, tyyntä, harmaata – juuri nyt ei sada. Lähden männyn luokse puhelin mukanani, lauantaina esiinnymme yhdessä verkkotapahtumassa tunnin ajan. Haluan kokeilla minkälaisen kuvan voin saada aikaan puhelimella. En tajunnut, että se näkyy videolla, oikeassa alakulmassa. Kokeilin useampaa paikkaa, ja otin myös ison kameran jalustan avuksi. Onnistuin kaiken kukkuraksi kaatamaan kameran lätäkköön – onneksi se ei ollut merivettä.

29 July 2020


Vesi valuu kallioilla aamupäivän sateen jälkeen, kosteikkopaikat ovat nyt lätäköitä. Navakka tuuli ajaa vaahtopäitä lännestä, viisto valo katoaa välillä pilvien taakse, ilta tummenee. Seison männyn vierellä kahteen kertaan, sillä ensimmäisellä kerralla tuuli tönäisee kameraa sivusuunnassa ja muuttaa kuvan rajauksen. Kun palatessa astun paljain jaloin kalliolle, se tuntuu kylmältä.

30 July 2020

 

Leuto tuuli kaakosta, aurinko lämmittää pilvien välistä, kalliot ovat vielä kosteita, mättäät märkiä, kasvit kivenkoloissa nauttivat veden runsaudesta. Heinäkuu on kohta ohi, huomenna käyn männyn luona viimeistä kertaa. Tai oikeastaan toiseksi viimeistä kertaa, sillä lauantaina vietämme vielä yhdessä kokonaisen tunnin… Olenko viettänyt aikaa männyn kanssa, vai pikemminkin tuulen?

31 July 2020


Männyn luona ranta on tyyni, tuuli koillisesta osuu länsirannalle vain hetkittäin. Helettä heinäkuun viimeisen päivän kunniaksi, melkein: aurinkoa ja pilviä vuorotellen. Kalliot ovat lämpimiä, vaikka kultapiiskujen siementupsut muistuttavat syksystä. Kolmannes kesää on vielä edessä, mutta kasvillisuutta katsellessa sitä ei uskoisi. Mänty on entisensä, aina samanlainen, ainakin harjaantumattoman ihmisen silmissä. Mutta sehän kasvaa koko ajan…