Research Catalogue

ES / EN Este artículo presenta la dimensión de mentoría creativa del Método LGP, una forma transdisciplinaria de soporte para artistas y profesionales multidisciplinarios que buscan integrar deseo, obra y proyecto vital. Este artículo fue escrito por L.C. en el marco del proceso performativo del método LGP. Algunas imágenes, mapas e intuiciones emergen del acompañamiento realizado con F.F., artista visual con background en medicina, cuya colaboración discreta y sensible nutrió el tejido emocional y estratégico del texto. A través de un acompañamiento performativo-emocional, el método ofrece herramientas para sostener procesos, tomar decisiones, y atravesar una nueva identidad sintética. This article introduces the creative mentorship dimension of the LGP Method —a transdisciplinary form of support for artists and multidisciplinary professionals seeking to integrate desire, artwork, and life projects. This article was written by L.C. within the performative process of the LGP method. Some images, maps, and insights emerge from the accompaniment shared with F.F., a visual artist with a medical background, whose discreet and sensitive collaboration nourished both the emotional and strategic layers of the text. Through performative-emotional guidance, the method offers tools to sustain processes, make decisions, and move through a new synthetic identity.

Voorlopige werktafel onderzoeksplan

A visual, emotional & conceptual archive of performative installations that anticipated the LGP Method's integrative logic. This article presents a series of digital collages created through the daily reworking of personal archives—photos, performance records, and installations. These images are not final works but affective documents in motion. They explore the blurred boundaries between memory, artwork, and archive. This visual practice is part of the ongoing evolution of the LGP Method, showing how transformation and process are central to its structure. After the method's formalization, a new identity—New Art—emerged, emphasizing mobility, reinvention, and the spiritual-emotional dimension of creative work. This archive also acknowledges the valuable collaborations with artists, performers, and institutions who engaged with different stages of the process, activating the method from multiple perspectives.

Autistic people have six senses: taste, smell, touch, hearing, sight, and then words. Words are a sense that cannot be compared to other senses but allows them to leak in. Words have taste and smell, they are tactile, scratch the skin, bulge in the kidneys, they look: the shape of the letters in different writing styles, they have sounds, sounds when they sound inside the brain and when they say themselves, they are a movement a dance. But all these qualities still cannot define the words. For the words are their own. Their own mind.

Taking back the museum -hankkeen tutkijoina tunnustelemme tässä vuorokeskustelukirjoituksessa, mitä olemme tulleet työpajojen aikana luoneeksi ja tutkineeksi yhdessä sekä mitä on kehkeytynyt tai kehkeytymässä. Kirjoitus lähtee epäilevistä ja itsekriittisistä kysymyksistä siitä, oliko yhteistyömme relevanttia/kyllin-hyvää/hedelmällistä/oikeutettua vai oliko kyse vain projektitapaistuneesta valtameriä ylittävästä matkustelusta. Tässä artikkelissa keskustellaan ja kosketellaan tai sivutaan erityisesti seuraavia teemoja: taiteellinen tutkimus, taiteen etiikka, yhteisötaide, alkuperäiskansojen taide, alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansojen pedagogia, alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus, tiedon omistajuus, yhteiskirjoittaminen ja silleen jättäminen.

Meksikossa asuvat wirrarikat kehittivät 1950-luvulla perinteisten uhriesineiden pohjalta lankamaalauksen, nierikan, tekniikan: villalangasta muotoiltiin kuvioita mehiläisvahalla käsitellyille puulevyille. Nierika esittää usein uhraamisen tilannetta ikään kuin ajassa pysäytettynä ja näyttää tilanteen vapaaehtoisen uhrin näkökulmasta. Antropologit, taiteilijat, keräilijät ja valtiolliset turismin kehittäjät edistivät nierika-genreä innokkaasti, ja se tuotteistettiin yksilölähtöiseksi taidemuodoksi, jota alettiin luoda ja esittää useammin kaupunkikeskuksissa kuin wirrarikojen yhteisöissä. Tämän eksposition kirjoittajat ovat yhdessä toisten tutkijoiden ja wirrarikataiteilijoiden kanssa järjestäneet yhteisöllisiä nierika-maalauksen työpajoja, joissa wirrarikataiteilijat ohjaavat osallistujia tarkastelemaan ja ymmärtämään maailmaa wirrarikojen tavoin vastavuoroisuuden ja uhrin näkökulmasta. Nierika-maalaus otetaan näin takaisin yhteisöjen haltuun.