Research Catalogue

This exposition emerged from my participation in the second interval of the Simultaneous Arrivals (Simularr) Artistic Research Project—a research project inviting international artist-researchers to explore relational, situated, and process-based inquiries in dialogue with core researchers. Core researchers: Nayari Castillo, Hanns Holger Rutz, Franziska Hederer, and Daniele Pozzi. For the second interval, the visual artist and researcher Elena Radaelli and I were invited as visiting artist-researchers. (More information on Simultaneous Arrivals: https://simularr.net/about/) The exposition presents my process during the residency, i.e. my Traces and Paths Towards a Singularly-Plural Companionships. The eight-week residency (3 March-30 April 2024) took place across three sites: Graz (Austria); Lecce, San Cesario (Italy); and Klagenfurt (Austria). The exposition traces this journey through various mediums, including texts, graphics, video and audio material experiments, field encounters, and theoretical companions. My processes, are informed and shaped by my companion collaborators—human (research-creation companions), more-than-human, textual, and material—who co-inform and co-create the unfolding of the research.

Supplement to the presentation proposal 'Anatomy of a (Musical) Ethics Lab'

'Diffracting the Copenhagen Interpretation: Toward non-local collaborative art practices' investigates the resonances of concepts from quantum theory in the realm of transdisciplinary practice-based artistic research. Throughout a series of protocols using diffractive methodologies, we intend to translate and embody concepts such as spacetime, entanglement, non-locality, uncertainty, indeterminacy, and superpositionality, and embed them as tools for our artistic practices. These concepts were chosen for their singularity in physics, but also for the ways in which they confront ontoepistemic pillars of ‘Modernity’, such as sequentiality, determinacy and separability. The research is carried out by a transdisciplinary non-local core ensemble formed by Søren Kjærgaard, Amilcar Packer, and Carla Zaccagnini. The cities we inhabit – Copenhagen, Sao Paulo and Malmö – have been our laboratories. Departing from tools and methods learned from each-other's disciplines, we have been creating scores that guide our simultaneous actions while walking on the street –interacting with public spaces and their characteristics– or while lying asleep –in the most private of spheres. On the one hand, in a practice we call ‘non-local walking’, scores conduct our collective experiencing of our cities, involving a diffractive methodology of reading and listening, and the entangled collecting of objects, words and other affections found in the urban terrain. On the other hand, the ‘entangling dream practice’ experiment is an attempt without aiming at success of meeting each other in our dreams. Both investigations are conceived as boundary-crossing transdisciplinary methodologies through which we create a relational, critical consciousness and sensing that stimulates unexpected outcomes, embracing failure. These scored performances have resulted in cartographies, drawings, moving sculptures, audio works and writings. Across these various materializations, unexpected connections, constellations, and coincidences e/merge, unveiling yet unheard polyphonies that give resonance to the urban and mental spaces, as potentized terrains awaiting (re)circuitry, and, as fields of forces that await to be (re)experienced.

Autistic people have six senses: taste, smell, touch, hearing, sight, and then words. Words are a sense that cannot be compared to other senses but allows them to leak in. Words have taste and smell, they are tactile, scratch the skin, bulge in the kidneys, they look: the shape of the letters in different writing styles, they have sounds, sounds when they sound inside the brain and when they say themselves, they are a movement a dance. But all these qualities still cannot define the words. For the words are their own. Their own mind.

Taking back the museum -hankkeen tutkijoina tunnustelemme tässä vuorokeskustelukirjoituksessa, mitä olemme tulleet työpajojen aikana luoneeksi ja tutkineeksi yhdessä sekä mitä on kehkeytynyt tai kehkeytymässä. Kirjoitus lähtee epäilevistä ja itsekriittisistä kysymyksistä siitä, oliko yhteistyömme relevanttia/kyllin-hyvää/hedelmällistä/oikeutettua vai oliko kyse vain projektitapaistuneesta valtameriä ylittävästä matkustelusta. Tässä artikkelissa keskustellaan ja kosketellaan tai sivutaan erityisesti seuraavia teemoja: taiteellinen tutkimus, taiteen etiikka, yhteisötaide, alkuperäiskansojen taide, alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansojen pedagogia, alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus, tiedon omistajuus, yhteiskirjoittaminen ja silleen jättäminen.

Meksikossa asuvat wirrarikat kehittivät 1950-luvulla perinteisten uhriesineiden pohjalta lankamaalauksen, nierikan, tekniikan: villalangasta muotoiltiin kuvioita mehiläisvahalla käsitellyille puulevyille. Nierika esittää usein uhraamisen tilannetta ikään kuin ajassa pysäytettynä ja näyttää tilanteen vapaaehtoisen uhrin näkökulmasta. Antropologit, taiteilijat, keräilijät ja valtiolliset turismin kehittäjät edistivät nierika-genreä innokkaasti, ja se tuotteistettiin yksilölähtöiseksi taidemuodoksi, jota alettiin luoda ja esittää useammin kaupunkikeskuksissa kuin wirrarikojen yhteisöissä. Tämän eksposition kirjoittajat ovat yhdessä toisten tutkijoiden ja wirrarikataiteilijoiden kanssa järjestäneet yhteisöllisiä nierika-maalauksen työpajoja, joissa wirrarikataiteilijat ohjaavat osallistujia tarkastelemaan ja ymmärtämään maailmaa wirrarikojen tavoin vastavuoroisuuden ja uhrin näkökulmasta. Nierika-maalaus otetaan näin takaisin yhteisöjen haltuun.