Research Catalogue

Simple page for presentation on 13/12/2023

The article unfolds how the combination of qualitative research and immersive performance has given Inga Gerner Nielsen insight into her audience's aesthetic perception and imaginary realm in a performance installation. It sets out by stating that to ask an audience open questions about a performance only provides testimony of the after-rationalizations of their experience. The author introduces a phenomenological interview method, which draws on sense-memory techniques directing the interviewee to produce thick descriptions; actualizing the lived experience in the interview instead. In response to Norman K. Denzin's call for a performative dialogical social science, she argues why interview material should be conceptualized as performance and how working artistically with the interview setup can serve to highlight the inherent power dynamics. The article ends with examples showing how the interview was turned into a central immersive element of Inga Gerner Nielsen ́s artworks.

This study examines the relationship between the narratives in audio-visual artwork and the temporality of historical preservation within sociocultural contexts of destruction and re-construction, and rusting, through the concept of Sankofa. The series of photographic artworks titled “Patches of Time” delves into the socio-cultural fabric of memory, historical sites, forest, and the contemporary reconstruction of the past. Together with the written content, I show various forms of media such as photos, sound files and videos that reveal different aspects of the audio-visual practice. The photos and sound compositions are discussed here as ways of doing and making, exposing the experiences that hold aesthetic qualities and a sense of the sublime. The materiality of the photos and soundscapes mirrors an archaeological process, where remnants of the past are not only recovered but also recontextualized within contemporary sociocultural frameworks. Specifically, I investigate the integration of destruction and re-construction which aligns with Walter Benjamin’s notion that reproduction destabilizes traditional narratives, offering opportunities for reimagining history, and reshapes the aura of cultural artifacts. The destruction and re-construction of these photos impacts the narrative gestures of going back and starting anew (Sankofa). The study aims to observe the interconnectedness of art, memory and the mind as historical sites and explore the potential for re-imaging the nature of audio-photographic art.

Taking back the museum -hankkeen tutkijoina tunnustelemme tässä vuorokeskustelukirjoituksessa, mitä olemme tulleet työpajojen aikana luoneeksi ja tutkineeksi yhdessä sekä mitä on kehkeytynyt tai kehkeytymässä. Kirjoitus lähtee epäilevistä ja itsekriittisistä kysymyksistä siitä, oliko yhteistyömme relevanttia/kyllin-hyvää/hedelmällistä/oikeutettua vai oliko kyse vain projektitapaistuneesta valtameriä ylittävästä matkustelusta. Tässä artikkelissa keskustellaan ja kosketellaan tai sivutaan erityisesti seuraavia teemoja: taiteellinen tutkimus, taiteen etiikka, yhteisötaide, alkuperäiskansojen taide, alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansojen pedagogia, alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus, tiedon omistajuus, yhteiskirjoittaminen ja silleen jättäminen.

Meksikossa asuvat wirrarikat kehittivät 1950-luvulla perinteisten uhriesineiden pohjalta lankamaalauksen, nierikan, tekniikan: villalangasta muotoiltiin kuvioita mehiläisvahalla käsitellyille puulevyille. Nierika esittää usein uhraamisen tilannetta ikään kuin ajassa pysäytettynä ja näyttää tilanteen vapaaehtoisen uhrin näkökulmasta. Antropologit, taiteilijat, keräilijät ja valtiolliset turismin kehittäjät edistivät nierika-genreä innokkaasti, ja se tuotteistettiin yksilölähtöiseksi taidemuodoksi, jota alettiin luoda ja esittää useammin kaupunkikeskuksissa kuin wirrarikojen yhteisöissä. Tämän eksposition kirjoittajat ovat yhdessä toisten tutkijoiden ja wirrarikataiteilijoiden kanssa järjestäneet yhteisöllisiä nierika-maalauksen työpajoja, joissa wirrarikataiteilijat ohjaavat osallistujia tarkastelemaan ja ymmärtämään maailmaa wirrarikojen tavoin vastavuoroisuuden ja uhrin näkökulmasta. Nierika-maalaus otetaan näin takaisin yhteisöjen haltuun.

The current research builds on exhibitions hosted by the Sámi Centre for Contemporary Art in Karasjok in 2023. These exhibitions featured Indigenous Sámi artists, involving both curators and non-Indigenous art managers and facilitators. Some projects showcased solo exhibitions by Sámi artists, while others adopted the format of exhibitions based on the RidduDuottar Museum Collection in Karasjok. The study aims to uncover the primary methods of facilitation and the application of love and care in creating spaces for interaction between artists, artworks, and audiences at the Sámi Centre for Contemporary Art. First, the cases are presented, followed by an analysis applying two keywords – facilitation and love. The research method employed is arts-based research. The data consist of visual data in the form of photo documentation and text-based data in the form of notes. The data are approached through reflexive analysis. The analysis of these cases delves into the concept of love, containing sub-concepts such as care, compassion, and empathy. The findings yield key recommendations that facilitators of artistic gatherings can implement in art galleries presenting Indigenous Sámi art.