Research Catalogue

This research explores the phenomenon of Cosplay as experienced by Cosplayers themselves through a subjective lens. A project that stems from specific personal attitudes and inclinations to the practice of Cosplay — コスプレ kosupure — in relation to japanese entertainment media. The focus of the analysis resides in individuals influenced to the point of bordering on obsession, surrounded by characters from works of Japanese animation, illustration and graphics — Anime, Manga and RPG — culminating in the practice of donating one’s body through the practice of interpretation, assimilation and appropriation. Consistencies and idiosyncrasies between assumptions and experience are addressed starting from Japanese imagery, cultivated by years of tactile and vivid experience of this practice as carried out in Italy. The impact and perceived impact of the journey facilitated a firsthand, lived experience through my month-long stay in Toshima, one of Tokyo’s twenty three special districts. The reiteration of this practice in the country accredited for the birth and export of Cosplay, put to test the skills and preconceptions developed over years of experience and virtual exploration. Analyzed the ideological presuppositions set forth by Luca Vanzella in Cosplay culture: fenomenologia dei costume players italiani, found within my personal experience in Italy, the same were used as a key to reading and interpreting the experience in Japan, analyzing points of contact and divergence. Through this paper I wish to document the vivid aspects of a research at a still embryonic state, without rushing to judgment. A vision that is not intended to be faithful to reality as a focused image, but rather as the perception of light imprinted in the first impact with the retina. It represents, in its essence, an investigation that reports testimonies and subjective experiences, exploring with individuals the value placed on their choice of character, the reasons for choosing to lend one’s body to such practice. The unambiguous presence of the self, versus, the assumptions of loss of identity and desire for escape in the link between Cosplayer, performance act and self-perception. Analyzing the relational dynamics between Cosplayers and those shared personas, with a focus on the figure of the otaku and the way it relates to this practice. This printed object consists of 2 main parts; the first visual and graphic and the second textual and theoretical. Bound together by the “japanese stab binding” technique, that has been appropriated in correlation to the practice of Cosplay. Becoming not only a physical link, but also a key conceptual and graphic element. Giving body and matter to the characters that make up the term Cosplay.

ES / EN Este artículo presenta la dimensión de mentoría creativa del Método LGP, una forma transdisciplinaria de soporte para artistas y profesionales multidisciplinarios que buscan integrar deseo, obra y proyecto vital. Este artículo fue escrito por L.C. en el marco del proceso performativo del método LGP. Algunas imágenes, mapas e intuiciones emergen del acompañamiento realizado con F.F., artista visual con background en medicina, cuya colaboración discreta y sensible nutrió el tejido emocional y estratégico del texto. A través de un acompañamiento performativo-emocional, el método ofrece herramientas para sostener procesos, tomar decisiones, y atravesar una nueva identidad sintética. This article introduces the creative mentorship dimension of the LGP Method —a transdisciplinary form of support for artists and multidisciplinary professionals seeking to integrate desire, artwork, and life projects. This article was written by L.C. within the performative process of the LGP method. Some images, maps, and insights emerge from the accompaniment shared with F.F., a visual artist with a medical background, whose discreet and sensitive collaboration nourished both the emotional and strategic layers of the text. Through performative-emotional guidance, the method offers tools to sustain processes, make decisions, and move through a new synthetic identity.

Voorlopige werktafel onderzoeksplan

Autistic people have six senses: taste, smell, touch, hearing, sight, and then words. Words are a sense that cannot be compared to other senses but allows them to leak in. Words have taste and smell, they are tactile, scratch the skin, bulge in the kidneys, they look: the shape of the letters in different writing styles, they have sounds, sounds when they sound inside the brain and when they say themselves, they are a movement a dance. But all these qualities still cannot define the words. For the words are their own. Their own mind.

Taking back the museum -hankkeen tutkijoina tunnustelemme tässä vuorokeskustelukirjoituksessa, mitä olemme tulleet työpajojen aikana luoneeksi ja tutkineeksi yhdessä sekä mitä on kehkeytynyt tai kehkeytymässä. Kirjoitus lähtee epäilevistä ja itsekriittisistä kysymyksistä siitä, oliko yhteistyömme relevanttia/kyllin-hyvää/hedelmällistä/oikeutettua vai oliko kyse vain projektitapaistuneesta valtameriä ylittävästä matkustelusta. Tässä artikkelissa keskustellaan ja kosketellaan tai sivutaan erityisesti seuraavia teemoja: taiteellinen tutkimus, taiteen etiikka, yhteisötaide, alkuperäiskansojen taide, alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansojen pedagogia, alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus, tiedon omistajuus, yhteiskirjoittaminen ja silleen jättäminen.

Meksikossa asuvat wirrarikat kehittivät 1950-luvulla perinteisten uhriesineiden pohjalta lankamaalauksen, nierikan, tekniikan: villalangasta muotoiltiin kuvioita mehiläisvahalla käsitellyille puulevyille. Nierika esittää usein uhraamisen tilannetta ikään kuin ajassa pysäytettynä ja näyttää tilanteen vapaaehtoisen uhrin näkökulmasta. Antropologit, taiteilijat, keräilijät ja valtiolliset turismin kehittäjät edistivät nierika-genreä innokkaasti, ja se tuotteistettiin yksilölähtöiseksi taidemuodoksi, jota alettiin luoda ja esittää useammin kaupunkikeskuksissa kuin wirrarikojen yhteisöissä. Tämän eksposition kirjoittajat ovat yhdessä toisten tutkijoiden ja wirrarikataiteilijoiden kanssa järjestäneet yhteisöllisiä nierika-maalauksen työpajoja, joissa wirrarikataiteilijat ohjaavat osallistujia tarkastelemaan ja ymmärtämään maailmaa wirrarikojen tavoin vastavuoroisuuden ja uhrin näkökulmasta. Nierika-maalaus otetaan näin takaisin yhteisöjen haltuun.