Research Catalogue

In this work, I want to show some excerpts from my grandmother's patriarchal resistance. The narrative and the photographs will be at the center. They will clarify Esters Lindberg's attempt to negotiate and renegotiate her position within the usual norm. The narratives and photographs will hopefully give an expanded understanding of what it could be like to live as a woman with a desire for freedom in Sweden during the early 20th century.

With Operative Fiction, we introduce a practice of spatial storytelling driven by the dynamics of prepositions rather than verb-centric narratives. Here, the textual body becomes embedded in the medial spatiality of a printed book, digital interface, or performance space. The physical or virtual site of the text thus becomes integral to the storytelling process. Spatial production methods merge into the texture of the text itself; simultaneously, the text reshapes the unfolding of space, place, and site. The material and procedural qualities of the text actively engage and activate the digital interface as a site of narrative unfolding, intertwining textual and spatial experiences. We begin our first exercise in Operative Fiction with Thomas Ballhausen’s What the Probes Report, transposing the text from the printed page (FLORA, 2020) into the digital interface of a Research Catalogue exposition. The non-human protagonist – emerging through and evolving within the text – disrupts subject-centred narration. It becomes entangled in the linguistic and scenic fabric of its own development, thus, through its procedural logic and function, becoming an active agent in its own staging. A line, speculatively re-enacting the machine's operations, simultaneously traces the topographic texture of the digital landscape. Using a drawing technique typically applied in performance design drafts, we explore the friction between staging and spacing by deploying minimally visible images and textual cues of direction. The operational plasticity of these technical images enables dramaturgical intensities to gather (staging), while also allowing the story to disperse through the digital architecture of the exposition into hyperlinked virtual spaces (spacing). Alongside a linear reading mode, which follows the story’s original chronology, we propose a contingent reading mode activated via time codes. These time codes function both as compositional elements within the drawing and as hypertextual links. They suggest the duration and shape of a staged terrain, occasionally layering multiple time zones within a single topographic entity. In this way, the timelines act as more-than-texts, generating a multiplicity of positions and proximities, and intertwining temporal aspects of space with the speculative grammar of the story.

Excerpt from my forthcoming research project How to be a medium? including the script of How (not) to be a puppet and its first act as audio play.

AMASS–AMAS–WEIRD oli Utsjoella vuonna 2021 toteutunut yhteisötaideprojekti osana Euroopan Union rahoittamaa Acting on the Margins: Arts as Social Sculpture -tutkimushanketta (2020–2023). Euroopan reuna-alueiden vuorovaikutusta ja yhteistyötä lisäävä taideperustainen toimintatutkimus sisälsi yhteisötaiteen, sosiaalisesti sitoutuneen taiteen ja taidekasvatuksen kehittämistä paikallisyhteisöissä. AMASS–AMAS–WEIRD -toteutettiin Lapin yliopiston yhtenä vastuualueena ja osana delokolonisoivan arktisen taiteen viitekehystä, vaikkakin eurooppalaisessa hankejärjestelmässä, johon sisältyy Euroopan yhtenäisyyden taustatavoitteita. Tässä ekspositiossa tarkastelemme taidekäsityksen arktista dekolonisaatiota, yhteisötaidetta, kuvataidekasvatusta ja hankkeen tutkimusprosessia dekolonisaation näkökulmista. AMASS–AMAS–WEIRD vahvisti kulttuurisen moninaisuuden kunnioitusta ja tuki vuorovaikutusta saamelais- ja suomalaiskulttuurien sisällä ja niiden välillä. Jännitteitä ilmeni niin sanottuun tutkimusähkyyn, marginaalisuuden olettamaan sekä rahoitusinstrumenttiin liittyen. Johtopäätöksenä korostamme taiteen ja tutkimuksen kolonialististen rakenteiden ja eettisten periaatteiden kriittisen tarkastelun merkitystä kulttuurien dialogista kohtaamista tukevan ja yhteyksiä luovan toiminnan kehittämisessä.

Autistic people have six senses: taste, smell, touch, hearing, sight, and then words. Words are a sense that cannot be compared to other senses but allows them to leak in. Words have taste and smell, they are tactile, scratch the skin, bulge in the kidneys, they look: the shape of the letters in different writing styles, they have sounds, sounds when they sound inside the brain and when they say themselves, they are a movement a dance. But all these qualities still cannot define the words. For the words are their own. Their own mind.

Taking back the museum -hankkeen tutkijoina tunnustelemme tässä vuorokeskustelukirjoituksessa, mitä olemme tulleet työpajojen aikana luoneeksi ja tutkineeksi yhdessä sekä mitä on kehkeytynyt tai kehkeytymässä. Kirjoitus lähtee epäilevistä ja itsekriittisistä kysymyksistä siitä, oliko yhteistyömme relevanttia/kyllin-hyvää/hedelmällistä/oikeutettua vai oliko kyse vain projektitapaistuneesta valtameriä ylittävästä matkustelusta. Tässä artikkelissa keskustellaan ja kosketellaan tai sivutaan erityisesti seuraavia teemoja: taiteellinen tutkimus, taiteen etiikka, yhteisötaide, alkuperäiskansojen taide, alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansojen pedagogia, alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus, tiedon omistajuus, yhteiskirjoittaminen ja silleen jättäminen.