Research Catalogue

Pagina para recopilar los textos y ejercicios del modulo, Sensilidades del lenguaje.

A silence lingers where words once stood, a fragile pause between what was said and what remains forever untold. I’m gonna build the cemetery of echoes, words suspended in time, each gaze a question, each absence a weight. Fragments of lives held in stillness, unfinished moments longing for release. Across the space, words rise like shadows. Memory dances with loss, the tangible and the fleeting entwined. It is not closure we seek, but the tender acknowledgment of incompleteness.

Transmutations seeks to redefine the term transformation through a staged concert — a concert conceived as a work of art in itself. The traditional concert format and conventional performance practices are showing signs of stagnation, thus calling for the emergence of a voice adapted to this transformation. The boundaries of music, especially within the classical realm, have gradually blurred in recent times. Increasingly, artists are exploring the concert as a form of expression that not only integrates other artistic disciplines but also embraces technological advancements. This approach challenges traditional aesthetic conventions and the notion of genre and musical style. The omnipresence of technology in contemporary society underlines the need for research that explores the many possibilities of the concert format. This staged concert aims to redefine the concept of transformation by avoiding any stylistic boundaries. The works of Richard Strauss, John Cage, and Alexander Schubert are included not only for their artistic value but also for their contribution to the very notion of transformation.

Autistic people have six senses: taste, smell, touch, hearing, sight, and then words. Words are a sense that cannot be compared to other senses but allows them to leak in. Words have taste and smell, they are tactile, scratch the skin, bulge in the kidneys, they look: the shape of the letters in different writing styles, they have sounds, sounds when they sound inside the brain and when they say themselves, they are a movement a dance. But all these qualities still cannot define the words. For the words are their own. Their own mind.

Taking back the museum -hankkeen tutkijoina tunnustelemme tässä vuorokeskustelukirjoituksessa, mitä olemme tulleet työpajojen aikana luoneeksi ja tutkineeksi yhdessä sekä mitä on kehkeytynyt tai kehkeytymässä. Kirjoitus lähtee epäilevistä ja itsekriittisistä kysymyksistä siitä, oliko yhteistyömme relevanttia/kyllin-hyvää/hedelmällistä/oikeutettua vai oliko kyse vain projektitapaistuneesta valtameriä ylittävästä matkustelusta. Tässä artikkelissa keskustellaan ja kosketellaan tai sivutaan erityisesti seuraavia teemoja: taiteellinen tutkimus, taiteen etiikka, yhteisötaide, alkuperäiskansojen taide, alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansojen pedagogia, alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus, tiedon omistajuus, yhteiskirjoittaminen ja silleen jättäminen.

Meksikossa asuvat wirrarikat kehittivät 1950-luvulla perinteisten uhriesineiden pohjalta lankamaalauksen, nierikan, tekniikan: villalangasta muotoiltiin kuvioita mehiläisvahalla käsitellyille puulevyille. Nierika esittää usein uhraamisen tilannetta ikään kuin ajassa pysäytettynä ja näyttää tilanteen vapaaehtoisen uhrin näkökulmasta. Antropologit, taiteilijat, keräilijät ja valtiolliset turismin kehittäjät edistivät nierika-genreä innokkaasti, ja se tuotteistettiin yksilölähtöiseksi taidemuodoksi, jota alettiin luoda ja esittää useammin kaupunkikeskuksissa kuin wirrarikojen yhteisöissä. Tämän eksposition kirjoittajat ovat yhdessä toisten tutkijoiden ja wirrarikataiteilijoiden kanssa järjestäneet yhteisöllisiä nierika-maalauksen työpajoja, joissa wirrarikataiteilijat ohjaavat osallistujia tarkastelemaan ja ymmärtämään maailmaa wirrarikojen tavoin vastavuoroisuuden ja uhrin näkökulmasta. Nierika-maalaus otetaan näin takaisin yhteisöjen haltuun.