Research Catalogue

This video essay explores the sacred landscapes of Delphi and Delos, studying their historical significance as a centres of female knowledge, through embodied, intuitive, and affective engagement. Thinking about Ada Lovelace’s notion of poetical science, the site visits seek to trace the contextual and geographical roots of this concept. The film approaches knowledge as a sensuous, relational and embodied process, one that resists dominant rationalist and technocentric paradigms. The voiceover, recorded in Greece, threads reflections from Hélène Cixous’s The Laugh of the Medusa (1976), Karen Barad’s Diffracting Diffraction (2014), and Sasha Biro’s The Oracle as Intermediary (2022) from Otherwise Than Binary, New Feminist Readings in Ancient Philosophy and Culture Decker, J.E., Layne, D.A. and Vilhauer, M. (2022). Through these situated readings, the film proposes curating research and thinking through place as not merely interpretive but performative: an intra-active practice between self, site, and matter. The work explores myth and reverie, positioning the body in context as instrument. It proposes an expanded curatorial methodology rooted in presence, sensual attention, and poetic science - where intuition is included, and the landscape is approached as co-creator.

Documentación sobre la investigación artística de ConCuerpos en el 2023 en torno a la Accesibilidad Universal en Danza, llamada Cancionero para la Ausencia.

Die Idee des Projekts war es, mit den Gegebenheiten vor Ort zu arbeiten und diesen als Inspirationsquelle sowohl inhaltlich als auch materiell zu nutzen. Was die Materialauswahl &-organisation betrifft nutzten wir Gebrauchtes aus lokalen Quellen und integrierten die Geschichten in Bezug auf die vorherige Nutzung der Materialien in das Stück. Neben den Darsteller*innen, die aus der Näheren Umgebung stammten, bekamen auch die Materialien eine „Stimme“. Ein wesentlicher inhaltlicher & materieller Bestandteil der Inszenierung war Erde, die als nicht-menschliche Akteur*in auf der Bühne behandelt wurde. Den Dialog zwischen Mensch und Hummus haben wir verfolgt, indem im Probenprozess Bewegungs-Material durch die Interaktion mit der Erde entwickelt wurde. Die dabei entstandenen Fragen müssen zukünftig sowohl vor als auch hinter der Bühne verhandelt werden: Wie können wir für unsere Umgebung Sorge tragen? Wie können wir neue Rituale in alten und vertrauten, gesellschaftlich konstruierten Lebensrealitäten finden, die für zukunftsfähiges Denken und Handeln nützlich sind? Franziska Wenning, Anja Gast, Rémy Bocquillon

Autistic people have six senses: taste, smell, touch, hearing, sight, and then words. Words are a sense that cannot be compared to other senses but allows them to leak in. Words have taste and smell, they are tactile, scratch the skin, bulge in the kidneys, they look: the shape of the letters in different writing styles, they have sounds, sounds when they sound inside the brain and when they say themselves, they are a movement a dance. But all these qualities still cannot define the words. For the words are their own. Their own mind.

Taking back the museum -hankkeen tutkijoina tunnustelemme tässä vuorokeskustelukirjoituksessa, mitä olemme tulleet työpajojen aikana luoneeksi ja tutkineeksi yhdessä sekä mitä on kehkeytynyt tai kehkeytymässä. Kirjoitus lähtee epäilevistä ja itsekriittisistä kysymyksistä siitä, oliko yhteistyömme relevanttia/kyllin-hyvää/hedelmällistä/oikeutettua vai oliko kyse vain projektitapaistuneesta valtameriä ylittävästä matkustelusta. Tässä artikkelissa keskustellaan ja kosketellaan tai sivutaan erityisesti seuraavia teemoja: taiteellinen tutkimus, taiteen etiikka, yhteisötaide, alkuperäiskansojen taide, alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansojen pedagogia, alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus, tiedon omistajuus, yhteiskirjoittaminen ja silleen jättäminen.

Meksikossa asuvat wirrarikat kehittivät 1950-luvulla perinteisten uhriesineiden pohjalta lankamaalauksen, nierikan, tekniikan: villalangasta muotoiltiin kuvioita mehiläisvahalla käsitellyille puulevyille. Nierika esittää usein uhraamisen tilannetta ikään kuin ajassa pysäytettynä ja näyttää tilanteen vapaaehtoisen uhrin näkökulmasta. Antropologit, taiteilijat, keräilijät ja valtiolliset turismin kehittäjät edistivät nierika-genreä innokkaasti, ja se tuotteistettiin yksilölähtöiseksi taidemuodoksi, jota alettiin luoda ja esittää useammin kaupunkikeskuksissa kuin wirrarikojen yhteisöissä. Tämän eksposition kirjoittajat ovat yhdessä toisten tutkijoiden ja wirrarikataiteilijoiden kanssa järjestäneet yhteisöllisiä nierika-maalauksen työpajoja, joissa wirrarikataiteilijat ohjaavat osallistujia tarkastelemaan ja ymmärtämään maailmaa wirrarikojen tavoin vastavuoroisuuden ja uhrin näkökulmasta. Nierika-maalaus otetaan näin takaisin yhteisöjen haltuun.