Research Catalogue

Esitän tekstissäni, kuinka reaalisosialismin kuvasto, yhteiskuntatieteelliset metodit ja piirtäminen muodostavat monitieteisen tutkimuskokonaisuuden. Tutkimusprosessi etenee tutkimusaineistoa katsomalla ja piirtämällä. Myös aineistonanalyysi toteutuu piirtämällä. Verbalisoin tässä tekstissä tutkimusprosessin eri vaiheita, lähestymistavassani vaikuttavia tutkimusmetodeja ja aiheen kannalta olennaista poliittista historiaa lähinnä edesmenneiden sosialististen aikakauslehtien (DDR-Revue ja Neuvostoliitto) konteksteissa. Tuon piirrettyjen johtopäätösten rinnalle myös sanallisen loppukoonnin. Mutta ihan aluksi, palatkaamme aikaan, jolloin reaalisosialismi tuli tiensä päähän.

Onko instrumentaalisen muutosagendan toteuttaminen poliittisen ja yhteiskunnallisen taiteen ainoa mahdollinen muoto? Pohdin tekstissäni oman elokuvantekemiseni ja lajityyppini dokumentaarisen elokuvan reunaehtoja poliittisen ja poeettisen paradoksaalisessa kohtauspisteessä. Miten dokumentaariset esitykset voivat rikkoa lajin perinteestä nousevia asetelmallisia tehtäviä? Millaisen haasteen lajille ominaiselle uhrimotiiville asettaa Jacques Rançièrin ajattelussa keskiössä oleva radikaali tasa-arvoisuuden periaate? Miten voi luoda osallisuuden esityksiä, joissa äänet eivät ole uhrien vaan oman elämänsä täysvaltaisten toimijoiden?

In this text, I question the concepts of urban space and public art. Experimental artistic interventions are conducted using situational irony as a method for reflecting on the impact urban public space and its user can have. Instead of interrogating people and involving them in the process, the interventions put questions directly to public infrastructure, to walls, fences, buildings and pedestrian ways. In a post-Beuysian vein, an artist workshop is extended to public space in order to work with its mechanisms and possibilities. This is considered a political act. The research aims to contribute to the redefinition of concepts regarding how we look at and develop public urban space.

Väitöskirjaani Globalisaation varjoisat huoneet. Kuulumisen ja ulossulkemisen tilat rajanylityksiä käsittelevissä liikkuvan kuvan installaatioissa (Rainio 2015) pohjautuvassa artikkelissani pohdin miten taide – ja omat installaatiomme – osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun kansallisista järjestyksistä, muuttoliikkeistä, rajoista ja globaalista eriarvoisuudesta. Monikanavaiset liikkuvan kuvan installaatiot – jotka olen toteuttanut yhdessä kuvataiteilija Mark Robertsin kanssa – pohjautuvat perusteelliseen taustatutkimukseen ja käsittelevät prostituutioon kohdistuvaa naiskauppaa, pakolaisuutta, siirtolaisuutta ja monikulttuurista suomalaisuutta. Taideteokset ovat syntyneet pyrkimyksestä ymmärtää kansallisuuteen liittyviä kuulumisen ja ulossulkemisen prosesseja ja halusta tehdä näkyväksi ja kuuluvaksi tarinoita yhteiskunnan reunoilta, mitkä usein jäävät kertomatta ja kuulematta.

Tutkimukseni taustalla on moninaiset konfliktit, jotka liittyvät Lapin kaivoshankkeisiin, poronhoitoon, matkailuun ja muuhun luonnonvarojen käyttöön. Ne ovat seurausta luonnonkäytön moninaisista intresseistä ja erilaisista tavoista tulkita historiaa, jolla luonnonvarojen käyttöä oikeutetaan. Tutkimukseni on taideperustainen toimintatutkimus, jonka osana olen tehnyt taiteellisia produktioita ja reflektoinut niitä tutkimusartikkeleissa. Taideperustainen toimintatutkimus etenee sykleissä, jotka sisältävät suunnittelua, teoreettista taustatyötä, taiteellista työskentelyä tai vastaavia interventioita, reflektoivaa tarkastelua, käsitteellistämistä ja tavoitteiden täsmentämistä. Prosessin analyysin aineistoa ovat tuotetut taiteelliset produktiot sekä toiminnan ja kokemusten havainnot ja dokumentit. Särkyvää-näyttelyssä tavoitteenani oli yhteistyö biologien kanssa. Aiheena oli kysymys, joka liittyi luonnonsuojeluun ja vesivoiman rakentamiseen. Marjamatkat-ryhmänäyttely liittyi ulkomaalaisten marjanpoimijoiden ja paikallisten marjastajien ristiriitoihin, mihin tavoitteena oli avata dialogia. Kotipalkisilla-näyttelyssä käsittelin maankäytön ristiriitoja tutkimustietoa tulkiten ja visualisoiden. Tässä artikkelissa esittelen nämä taiteelliset produktiot suhteuttaen ne ympäristötutkimuksen viimeaikaisiin teemoihin. Tämä artikkeli perustuu väitöskirjani käsikirjoitukseen.

Sosiaalinen muotoilu “social design” on muutoksen muotoilua. Sosiaalisen muotoilun tavoitteena on käyttää taiteen ja muotoilun menetelmiä elämän laadun parantamiseen (Papanek 2006). Muutoksen tarve on sisäänkirjoitettu sosiaalisen muotoilun prosessiin. Tavoitteena on päätyä eri tilanteeseen mistä lähdettiin (Andrews 2011). Sosiaalista muotoilua toteutetaan kehittyvissä maissa tai yhteisöissä, jotka ovat syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa (Miettinen 2006). Tämä artikkeli pohtii sosiaalisen muotoilun aiheuttamaa muutosta taiteilijassa, tutkijassa ja paikallisessa yhteisössä. Artikkelin tavoitteena on nostaa esiin sosiaalisen muotoilun aiheuttama muutosprosessi ja sen vaikutukset yhteisöön (Miettinen 2007). Taiteilija tai tutkija elää muutoksessa mukana ja yrittää tuoda paikallisille ihmisille edellytyksiä tulla toimeen muutoksen keskellä Artikkeli nostaa esiin sekä moniäänisen kehittämis- ja tutkimustyön haasteet että dialogin, joka tuottaa taidetta, tunnetta, muistoja ja muutosta tekijöissään. Artikkeli kysyy miten sosiaalisesti vastuullisen taiteen ja sosiaalisen muotoilun tekemisen prosessi muuttaa tekijöitään ja miten sen kenttä muuttuu ja määrittyy yhä uudelleen? Artikkelin taustalla on taiteilija- ja tutkijaryhmän yli vuosikummenen kestänyt työskentely afrikkalaisten paikallisten yhteisöjen parissa. Tutkija- ja taitelijaryhmää on yhdistänyt pyrkimys ja mahdollisuus sosiaaliseen vastuullisuuteen. Projekteista viimeisin on ollut “My Dream World ” –hanke 2013-2015, jonka tavoitteena oli käyttää palvelumuotoilun menetelmiä etelä-afrikkalaisten ja namibialaisen työttömien nuorten palveluiden kehittämisessä ja osallistamisessa demokraattisemman ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan rakentamiseen (Miettinen et. al 2014). Hanke sai tunnustusta osana Wolrd Design Capital Cape Town 2014 vuoden virallista ohjelmaa. Artikkelin aineistona toimivat projektin aikana dokumentoidut ryhmäkeskustelut, hankkeeseen osallistuneiden nuorten kirjoittamat tarinalliset luotaimet ja kommentit projektista sekä osana projektia tuotetut videot, valokuvat ja tekstiiliteokset. Artikkeli keskittyy erityisesti kahden työpajan aineistojen analysointiin. Työpaja Namibian Keetmanshoopissa ja työpaja Etelä-Afrikan Kimberleyssä San –nuorten kanssa. Projektissa toteutettiin yhteensä neljä työpajaa Afrikassa ja yksi työpaja Suomessa. Osana projektia toteutettiin myös näyttelyiden ja flash mob –esitysten sarja Suomessa ja Etelä-Afrikassa. Artikkeli aukaisee “My Dream World” hankkeen kontekstia, johon sosiaalinen muotoilu sijoittuu ja sen haasteita ja mahdollisuuksia taiteilijalle tai tutkijalle. Taiteilija tai tutkija saa yhtä paljon tutkimuskohteeltaan kuin mitä itse pystyy sille antamaan. Artikkelissa pohditaan sosiaalisesti vastuullisen taiteen ja sosiaalisen muotoilun välistä keskustelua, toimintamalleja ja nimikkeitä, yhtymäkohtia ja eroavaisuuksia. Artikkeli nostaa esiin osallistavan ja yhteisöllisen taiteen nimike-runsauteen. Kenttä on niin elävä ja muutoksessa, että nimikeetkin syntyvät uudelleen. Artikkeli tuo esiin paikallisen yhteisön, nuorten äänet käyttämällä apuna heidän kirjoittamiaan tarinallisia luotaimia ja sankarin matka –videotyökalun avulla kulkemaansa tarinallista matkaa. Nuoret kertovat toiveistaan ja unelmistaan sekä muutoksen tarpeesta. Sosiaalinen muotoilu ja sosiaalisesti vastuullinen taide mahdollistavat moniäänisen dialogin. Tämän tuloksena syntyy kuvia unelmista ja muutoksesta sekä nuoriin että taiteilijoihin. Artikkeli nostaa esiin kuvia ja videoita, jotka liittyvät prosessiin.

Through the arts research project TransCoding (funded by the Austrian Science Fund as PEEK AR 259-G21) we wish to encourage participation in the development of a musical-multimedia show and an audiovisual installation by offering participatory culture via the web 2.0. Since February 2014, the TransCoding team has built a network of various social media channels around a main hub, the WordPress site what-ifblog.net. Here we introduce our topics of multimedia art and contemporary (art) music, community participation, and the ongoing creation of our show under the categories "Art we love", "You, us and the project", and "Making of", respectively. In a fourth category we choose "identity" as our main topic for the content of the show and the blog. The concept of identity offers a framework for the project that is universally relevant and unites our otherwise diverse international community members. The blog is our main contact point with our community, currently at more than 1000 members, and affords them the opportunity to participate in our project. Via calls for entries we encourage our visitors to contribute images, sounds, and texts that we incorporate in our artwork. Through our social media channels we invite to speak out, share discourse and take influence on the creation of our artwork, thus empowering our followers to express their own identities and participate in the creative process. We afford our community members authority in shaping our work and offer them a platform to meet and make their interest clear. As we invite contributors to exercise influence in the joint artwork, we look at change as viewed through the power relationship between artist and community. The (commonly) hierarchic relationship between the artist and audience/followers is being changed into one of permeability and mutual influence. Consequently we explore not only how the artist as researcher can engender social change, but also how the participating community can do so through their contributions to the project. By delving into the participants' motivations, we learn more about their interests as well as about their reasons for creating and for wanting to be a part of our participatory community. The romantic principle of the individual composer-genius working beyond established rules or external controls is obsolete for us; we investigate the role of the artist within this community and ask how granting creative influence to our community alters traditional (power) models of artist-audience relation and if the interaction consequently adds meaning to both. TransCoding is located at the University of Music and Performing Arts, Graz/Austria. Contents: 1. Introduction: Introduction to TransCoding-From 'Highbrow Art' to Participatory Culture: what is it about and who is involved? 2. Methodology: Positioning ourselves as researchers and artists in the respective fields and introducing the central artworks and the strategies employed in our research project. 3. Case studies: Detailed investigation on the level and the area in which we grant authority in decision-making to our community. Outline of areas of success and conflict our project yields. 4. Conclusion: Demonstration of how TransCoding engenders social and/or artistic change.

In this exposition, change is perceived as an essential part of the paradigm of immanent capitalism, where the transcending immanence articulates the world of capitalism. In other words, capitalism is a system of exchange and economy, where all arrangements within this system are determined by economic functions, such as exchange or constant flux of matter and meanings articulated by sufficient reason. The capital form of thought - that is to say the philosophy of capitalism - is economic, sufficient and productive. The transcending immanence of capitalism produces the world, the immanence of capitalism is a transcending immanence. This exposition is set to inquire how these forms affect the position of artistic practice. The focus will be on the possible limits of economic and sufficient forms of thought, or what is speculation in this context. In recent discourse on the paradigm of Anthropocene and speculation of nonhuman thought, the distinction between the human and the ‘world not for humans’, or the world in itself and the experience of the world, have instigated another perspective to regard the immanence of capitalism only as an arrangement or ‘pseudo-immanence’. However, due to space constraints, this exposition is a mere introduction to the ongoing research of mine subsequent to the examination of my doctoral research on schizoanalysis and artistic research held on January 2016. In short, I ask: how can we speculate on the limits of change from the perspective of artistic research including the different arrangements of nonhuman thought and the immanent capitalism?