Taideperustainen toimintatutkimus 

Koko AMASS-hanke seurasi taideperustaisen toimintatutkimuksen tutkimusstrategiaa (Jokela ym., 2015b; Jokela ym., 2019; Jokela & Huhmarniemi, 2020). Sekä taiteellisen tutkimuksen että toimintatutkimuksen hengen mukaisesti tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa käytännön muutosta sekä tämän muutoksen tuottamiseen liittyvää tietoa, ymmärrystä ja osaamista. Taideperustainen toimintatutkimus on aina tekijöille ja siihen osallistuville yksilöille, organisaatioille ja yhteisöille oppimisprosessi. Siinä on yhtäläisyyksiä transformatiiviseen toimintatutkimukseen, jossa tutkija on sekä muutoksen agentti että kohde (Bradbury, 2022).

Taideperustainen toimintatutkimus etenee syklisesti tutkittavaan ilmiöön perehtymisestä tavoitteiden ja tutkimustehtävien määrittelyyn, tutkimuksen organisointiin ja taiteelliseen työskentelyyn erilaisissa työryhmissä ja yhteisöissä (Jokela ym., 2015b; Jokela & Huhmarniemi, 2020). Toiminnasta kootaan tutkimusaineisto dokumentoimalla ja integroimalla toimintaan erilaisia laadullisia ja taideperustaisia tutkimusaineiston keräämisen tapoja. Tutkimusprosessi jatkuu aineiston reflektoivaan analyysiin, ilmiön käsitteellistämiseen ja uusien tavoitteiden asettamiseen. Toiminnan aikaiset ja sen tuloksena syntyneet taiteelliset produktiot dokumentoidaan ja näitä dokumentteja käytetään myös tutkimusaineistona. Tätä tutkimusstrategiaa sovelsimme myös nyt tarkastelun kohteena olevassa yhteisötaideprojektissa.

Taideperustainen toimintatutkimus on yleensä pitkäkestoista. Utsjoella tutkimus, jonka tavoitteena on ollut vahvistaa kulttuurisen moninaisuuden kunnioitusta ja tukea vuorovaikutusta saamelais- ja suomalaiskulttuurien sisällä ja niiden välillä, on jatkunut Hiltusen, kouluyhteisön, terveys- ja sosiaalitoimen sekä kyläyhdistyksen kanssa yhteistyössä vuosikymmenten ajan. Tätä pitkäaikaista kehittämistyötä on tarkasteltu useissa aiemmissa julkaisuissa (Hiltunen, 2007, 2009, 2010; Jokela ym. 2015a). Hiltusen jo 1990-luvun lopulta jatkunut yhteistyö Utsjoen koulujen ja kyläyhteisön kanssa on rakentanut luottamusta ja on nähtävissä yhteisön pitkäaikaisena suostumuksena ja sitoutumisena yhteistyöhön. Monet aikaisemmat yhteiset hankkeet ja ystävyydeksi syventyneet kokemukset ovat luoneet luottamuksen perustan. Vuorovaikutus on molemminsuuntaista. Utsjoen koulut toimivat myös kuvataidekasvatuksen opiskelijoiden harjoittelukouluina, mikä on antanut ainutlaatuisen mahdollisuuden tuleville kuvataideopettajille oppia Euroopan ainoasta alkuperäiskulttuurista kulttuurin sisältä käsin.

Taiteella on monta tehtävää taideperustaisessa toimintatutkimuksessa: taiteellinen työskentelytapa voi olla kehittämisen kohde tai tutkimuksen aineiston keruun ja analysoinnin väline (Jokela ym., 2015b; Jokela & Huhmarniemi, 2020). Taideperustainen tutkimus tarkoittaa yleensä taiteen soveltamista tutkimusmenetelmiin siten, että esimerkiksi yhteisön jäseniä, ilmiön asiantuntijoita tai kehitettävän kohteen käyttäjiä saadaan tutkimukseen osallisiksi ja heiltä saadaan kokemustietoa, joka ei välity perinteisillä puhuttuun tai kirjoitettuun kieleen perustuvilla tutkimusmenetelmillä. Taideperustaisilla menetelmillä voidaan tavoittaa esimerkiksi paikallisten yhteisöjen hiljaista tietoa tutkimusprosessiin ja -aineistoon, ja tutkimuksen dekolonisaatiota onkin 2000-luvulla tavoiteltu paitsi toimintatutkimuksellisesti myös taideperustaisilla menetelmillä (Seppälä ym. 2021).

Yleensä tutkimusta julkaistaan tutkimustekstien lisäksi taiteellisina produktioina osallistuvalle paikallisyhteisölle, tiedeyhteisölle, taidemaailmalle ja laajalle yleisölle. AMASS–AMAS–WEIRD-projektin dokumentteja ja syntyneitä teoksia on asetettu esiin osallistuvalle yhteisölle itselleen koulun juhlatilaan, AMASS-hankkeen kansainvälisiin ja kotimaisiin näyttelyihin sekä verkkoalustoille.

Tutkimuksen yhteissuunnittelu sekä tutkimusasetelma, joka perustuu monien erilaisten tietämisen tapojen tunnistamiseen ja kunnioittamiseen, reflektioon ja avoimiin dialogeihin, on tunnistettu keskeisiksi periaatteiksi dekolonisoivassa arktisessa tutkimuksessa (Herrmann et al., 2023). Tällaiseen asetelmaan myös nyt tarkasteltavana oleva AMASS–AMAS–WEIRD-yhteisötaideprojekti perustui. Yhteissuunnittelun käytäntö on linjassa arktisen kestävyyden edistämiseen ja tutkimukseen, jossa korostetaan, että pohjoisen kansojen äänille on annettava valta määritellä, mitä kulttuuri ja kestävyys tarkoittavat arktisissa yhteisöissä ja ympäristöissä (ks. Toivanen & Fabritius, 2020).

Myös kriittinen osallistava toimintatutkimus (Kemmis ym., 2014; Fine & Torre, 2021) mahdollistaa tutkimuksen tekemisen ja sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden haastamisen ja muuttamisen yhteisöjen kanssa. Sen lähtökohtana on, että kaikilla ihmisillä on oikeus tutkia, esittää kriittisiä kysymyksiä järjestelmistä ja käytännöistä, jotka muovaavat heidän elämäänsä, ja kuvitella tutkimuksen avulla, miten asiat voisivat olla toisin (Fine & Torre, 2021). Taideperustaisen toimintatutkimuksen tavoitteet ja toimintatavat yhtyvätkin kriittiseen osallistavaan toimintatutkimukseen, jonka tavoitteena on dekolonisoida tutkimusta eli haastaa perinteisiä käsityksiä siitä, kenen tieto on arvokasta ja kenen asiantuntemusta tunnustetaan (Fine & Torre, 2021).

Kriittinen osallistava toimintatutkimus muotoutuu kontekstuaalisessa dialogissa vallan ja erilaisuuden linjoja ylittäen (Fine & Torre, 2021). AMASS-hankkeessa tällainen tutkimuksellinen lähestymistapa oli samassa linjassa tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin, kuten yhteisölliseen taidekasvatukseen (Hiltunen, 2009), taiteen ja taidekasvatuksen oikeudenmukaisuuteen (Ilmola-Sheppard ym., 2021) ja kriittiseen vammaistutkimukseen taide- ja taidekasvatusalalla (Allen ym. 2022a, 2022b). Tutkimusmetodisena lähestymistapana kriittinen osallistava toimintatutkimus, kuten myös taideperustainen toimintatutkimus, on suunniteltu provosoimaan muutosta esimerkiksi vuorovaikutukseen, arvoihin ja asenteisiin, taide- ja tietokäsityksiin, kulttuuri- ja koulutuspolitiikkaan ja rahoitukseen. Koko AMASS-hankkeessa, samoin kuin AMASS–AMAS–WEIRD-yhteisötaideprojektissa, tällaiset muutostavoitteet liittyivät toisiinsa. Hankkeen tutkimukseen perustuvia kulttuuri- ja aluepoliittisia suosituksia sosiaalisesti sitoutuneen taiteen edistämiseen julkaistiin myös tiekarttana (Lindström ym., 2022; Sarantou ym., 2022) tulosten vaikuttavuuden lisäämiseksi.

Tutkimuseettiset kysymykset huomioitiin AMASS–AMAS–WEIRD-projektin kaikissa vaiheissa: työpajojen suunnittelussa, yhteisön jäsenten kanssa toimiessa, aineiston keruussa, tutkijoiden oikeuksien ja asemien huomioimisessa sekä tulosten julkaisussa. AMASS-hankkeen eettinen ennakkoarviointi tehtiin Lapin yliopistossa. Eettisen ennakkoarvioinnin yhteydessä laadittiin muun muassa englannin- ja suomenkieliset suostumussopimuslomakkeet tutkimukseen osallistumisesta. Sopimuslomakkeet sisälsivät yksityiskohtaista tietoa muun muassa tutkimusaineiston säilyttämisestä, anonymisoinnista ja avoimuudesta. Sopimus käännettiin pohjoissaameksi. Saamelaiskäräjiltä ennakkosuostumusta ei haettu: sitä suositetaan haettavaksi tutkimushankkeille, jotka koskevat saamelaista kulttuuriperintöä ja perinteistä tietoa (Saamelaiskäräjät, 2016), eikä AMASS-hanke kohdistunut tällaisiin teemoihin.

Kuvataidekasvatus on verrattain pieni tieteenala, jolloin alalla on vain vähän (tai ei lainkaan) saamelaistutkijoita Suomessa. AMASS-hankkeeseen ei osallistunut saamelaistutkijoita eivätkä osallistuneet kuvataidekasvatuksen opiskelijat olleet saamelaisia. Vain yksi opiskelijoista osasi saamen kielen alkeet. Saamenluokkien ja lukion omat opettajat olivat kuitenkin aktiivisesti mukana kokonaisuuden yhteissuunnittelussa, ja he olivat taidetoiminnassa läsnä myös osallistuen ryhmiensä ohjaukseen. Suunnittelu toteutettiin siten, että Lapin yliopiston projektitiimi osallistui koulun opettajien kokouksiin tuomalla esiin yhteisötaiteen toimintatapoja. Opettajien sosiokulttuurisen ympäristön asiantuntijuus oli puolestaan ensiarvoista koko hankkeen kannalta. Suunnittelussa ja toiminnassa toteutui Keskitalon ym. (2024) peräänkuuluttama opettajien keskeinen rooli saamelaiskulttuuriin perustuvan pedagogiikan kehittämisessä (Keskitalo ym., 2024).

Alkuperäiskansojen tutkimuksen eettiset periaatteet, erityisesti keskustelu saamelaisia käsittelevän tutkimuksen etiikasta, ohjasivat kuitenkin osaltaan tutkimuksen suunnittelua ja toteutusta. Lapin, Oulun ja Helsingin yliopistojen saamen- ja alkuperäiskansatutkimuksesta vastaavat professorit ja apulaisprofessorit sekä Saamelaiskäräjien, Saamelaismuseo Siidan ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksen edustajat ovat tehneet yhteistyötä saamelaisia koskevan tutkimuksen eettisten ohjeiden luomiseksi vuodesta 2018 alkaen (Laukkanen, 2023; Lapin yliopisto n.d.). Työryhmä on laatinut ohjeiden työversion, mutta sitä ei ole vielä tätä kirjoitettaessa julkaistu. Ohjeiden sisällöstä on kuitenkin viestitty: ohjeissa on lähtökohtana yhteisöulottuvuuden tuominen yksilön rinnalle ja tutkimuksen tulee osallistaa saamelaisia (Laukkanen, 2023). Vastavuoroinen kuuleminen, kunnioitus, yhteinen pohdinta ja tiedon palauttaminen yhteisölle sisältyvät ohjeisiin (Laukkanen, 2023). Euroopan unionin rahoittamaan dekolonisoivaan arktiseen tutkimukseen on julkaistu tiekartta (Herrmann ym., 2023) vuonna 2023 eli AMASS-hankkeen jo päättyessä.

Taideperustaiset aineistot, prosessin dokumentoinnit, taideteokset ja muu visuaalinen aineisto, osallistuva havainnointi, tutkimuspäiväkirjat ja fokusryhmähaastattelut loivat taideperustaiselle toimintatutkimukselle tyypillisen syklisen reflektioaineiston. Valittu osa aineistosta julkaistiin AMASS-hankkeen tuottamana avoimena tutkimusaineistona (Vella ym., 2022).

Tämän eksposition ensimmäinen kirjoittaja Hiltunen ohjasi AMASS–AMAS–WEIRD-yhteisötaideprojektiin osallistuneiden kuuden kuvataidekasvatuksen opiskelijan projektiopintoja sekä opinnäytetöiden laadintaa. Hän osallistui taideperustaisen toimintatutkimuksen jokaiseen vaiheeseen: sen yhteissuunnitteluun ja konstruointiin, toiminnan toteuttamiseen ja kehittämiseen Utsjoella sekä kertyneen reflektioaineiston analyysiin. Tämä ekspositio perustuu tähän laajaan ja jo analysoituun aineistoon, opiskelijoiden projektiraportteihin sekä hankkeen väli- ja loppuraportteihin, kotisivuille tehtyihin koonteihin (Hiltunen, n.d.) ja tutkimusjulkaisuihin (Hiltunen, 2023).