Outoa
Pohjoissaameksi amas tarkoittaa outoa, mikä valikoitui koulun opettajien ehdotuksesta teemaksi Utsjoen koulujen ja AMASS-hankkeen yhteistyönä toteuttamalle monialaiselle työpajaviikolle. Työpajoista vastasivat Lapin yliopiston kuusi kuvataidekasvatuksen opiskelijaa ja heitä ohjannut professori Mirja Hiltunen. Pohdimme yhdessä koululaisten ja opettajien kanssa, miten toiselle vähän outo ja erikoinen voi olla toiselle hyvin tuttua ja arkista. Outo voi olla jännittävää, mutta tulla läheisemmäksi, kun siihen tutustuu. Teemat liittyivät oppiaineiden välisesti oman kulttuurin tarkasteluun, omiin paikkoihin, omassa yhteisössä toimimiseen ja muihin kulttuureihin kohdistuvaan kiinnostukseen. Taidetyöpajoissa tarkasteltiin ja tehtiin yhdessä näkyväksi ehdotuksia siitä, keitä olemme ja mistä tulemme. Lähtökohtanamme oli soveltaa nykytaiteen aktivistisia toimintamuotoja ja yhteisötaiteen toimintaperiaatteita tässä monikulttuurisessa kouluyhteisössä.
Toimintaviikon aikana toukokuussa 2021 mukaan sitoutui noin 100 osallistujaa, joista 80 oli koulun oppilaita ja opiskelijoita kaikilta kouluasteilta. Teemaa ja toimintoja oli alettu suunnitella koulun rehtorin, kuvataideopettajan, eri asteiden yhteysopettajien ja projektiopiskelijoiden yhteistyössä jo edellisenä syksynä. Vierailimme talven mittaan etäyhteyksillä useita kertoja opettajankokouksissa ja mietimme taiteellisen työskentelyn teemoja sekä koulun oppiaineiden ja -asteiden välistä yhteistyötä.
Työpajojen tavoitteena oli laajentaa koululaisten tapaa hahmottaa ympäristöään, /omia kulttuureitaan ja itseään niiden osana. Teemaviikko liittyi perusopetuksen opetussuunnitelman laaja-alaisiin tavoitteisiin, opetukseen, joka tukee oppilaiden oman kulttuuri-identiteetin rakentumista ja kasvua aktiivisiksi toimijoiksi omassa kulttuurissaan ja yhteisössään sekä kiinnostusta muita kulttuureita kohtaan (Opetushallitus, 2014). Nämä sisällöt olivat toimintaviikon yhteissuunnittelun innostavia lähtökohtia. Samalla pyrimme edistämään vuorovaikutusta kulttuurien sisällä ja niiden välillä keskustellen toiminnan äärellä kuvin ja sanoin ja antaen tilaa myös hiljaisuudelle.
Toteutimme yhteissuunnittelun pohjalta kolme erilaista työpajaa: karttatyöpajan, käsityöpajan ja mediapajan. Karttatyöpajassa tutkimme Utsjoen alueen erikoisia pinnanmuotoja ja hyödynsimme satelliittiteknologiaa oivaltavasti. Työpajan suunnittelivat ja ohjasivat kuvataidekasvatuksen opiskelijat Iida-Maria Karppinen ja Samuli Halen lähtökohtanaan koulun rehtorin esittelemät karttasovellukset, joiden kautta koululaiset pääsivät tarkastelemaan kotipaikkaansa ja siellä itselle merkityksellistä ympäristöä. Utsjokea tarkasteltiin eri näkökulmista ja kartoista etsittiin outoja pinnanmuotoja oman teoksen lähtökohdaksi. Olennaisessa osassa olivat oppilaiden omat käsitykset kartoista symbolisesti mielikuvina, mutta myös konkreettisina ympäristön karttoina.
Karppinen ja Halen tuovat raportissaan esille, että heidän tavoitteenaan oli luoda oppilaille rauhallinen työympäristö, jossa kunkin oppilaan omaa työskentelyä, tarinoita ja keskustelua tuetaan opettajalähtöisesti, mutta oppilailla on laajat vapaudet teostensa sisällöstä ja visuaalisesta ilmeestä. Työpajassa turvallinen ja vuoropuheleva ilmapiiri oli arvo, jonka he halusivat nostaa erityisesti kehittämiskohteeksi. Suunnittelussa ja toteutuksessa kiinnitettiin huomioita ennen kaikkea dialogiin ja neuvotteluita kannustettiin käymään niin pareittain, pienryhmissä kuin työpajaryhmittäin kartografisen työskentelyn äärellä. Oppilaat saivat visualisoida ja sanallistaa sekä pohtia omia ja muiden paikkakokemuksia yhteistä teosta rakentaessaan ja tarkastellessaan.
Oppilaat sommittelivat isoille kartongeille oman ympäristönsä, ja kokonaisuuteen sommiteltiin mukaan yksilöllisiä ja yhteisöllisiä elementtejä erilaisia piirtimiä käyttäen. Oppilaita kannustettiin keskusteluun, mielipiteiden esilletuomiseen ja kompromisseihin, joita syntyi työskentelyn ohessa. Tärkeään rooliin nousi paitsi omasta paikasta kertominen myös toisten kuunteleminen. Kokonaisuus rakentui yhteiseksi suureksi tilalliseksi teokseksi, jonka äärellä voitiin keskustella paikkojen merkityksistä itselle ja muille.
Yläkoululaisten ja lukion etäopetuksessa toteutetussa mediapajassa syvennyttiin Utsjoen historiaan ja tarinoihin yhdistämällä niitä nykyisyyteen. Lukiolaiset tarkastelivat omia perhealbumeja ja median kuvastoja sähköisesti tehtävän kollaasin tai julisteen pohjana. Mennyt aika ja nykyisyys kohtasivat ja herättivät ajatuksia myös kuvatuksi tulemisesta ja toimijuudesta itse kuvan tekijänä. Pajan suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat kuvataidekasvatuksen opiskelijat Henna Mattila ja Pulmu Pitkänen. Työpaja alkoi käsitekarttojen tekemisellä, joista siirryttiin median ilmaisukeinoihin. Omia tarinoita kerrottiin median keinoin joko interaktiivisella Canva-julisteella, GIF-animaatiolla tai Stop Motion -animaatiolla. Osa oppilaista yhdisti omia hiljattain ottamiaan valokuvia ja omista perhealbumeista löydettyjä valokuvia osaksi teostaan. Alakoulun oppilaille toteutetussa mediapajassa visualisoitiin puolestaan itse keksimiä leikkisiä tarinoita. Tarinat syntyivät pohdinnoista lähtökohtanaan, mitä outoa Utsjoella voisi ollakaan. Kukin oppilas kirjoitti lauseita kartonkisuikaleelle, jotka sekoitettiin ja joista rakentui vielä oudompi tarina. Tarinat visualisoitiin piirtäen ja maalaten yhteisteokseksi, sarjallisiksi pitkiksi tarinoiksi koulun käytäville.
Käsityöpajassa syntyi koko koulun kahdeksankymmenen oppilaan voimin vinkeitä omakuvia osaksi suurta yhteisöllistä seinäreliefiä. Työpajan suunnittelivat ja ohjasivat kuvataidekasvatuksen opiskelijat Sara Kangas-Korhonen ja Elisa Pölönen. Työpajassa tutkittiin ikäkausipedagogiikan mukaisesti omaa identiteettiä suhteessa muihin sekä paikkaan: Mikä minusta ja meistä tekee erityisiä ja mikä minua ja muita yhdistää? Omakuva toteutettiin sekatekniikalla sommittelemalla erilaisia materiaaleja puuaihion päälle. Materiaaleissa oli huomioituna niin paikallisuus kuin ekologinen kestävyys, omakuvissa käytettiin esimerkiksi erilaisia oppilaiden kotoaan tuomia käsitöiden ylijäämämateriaaleja. Jokainen koulun oppilas rakensi itsestään oman ”oudon” kuvan, josta eri luokat kokosivat yhteisen suuren Samasta puusta -teoksen koulun yhteiseen juhlatilaan.
Karttatyöpajassa tarvittiin jokaista yhteisen teoksen rakentumisen eri vaiheissa. Mirja Hiltunen, 2021.
Mediapaja käynnissä saamenkielisillä alaluokilla, oudot tarinat saavat draaman muotoa. Mirja Hiltunen, 2021.
