Näyttelyt, jotka nostavat esiin osallistujat
AMASS–AMAS–WEIRD-yhteisötaideprojektissa tehdyt teokset tulivat esiin kouluyhteisön omiin tiloihin: koulurakennukseen. Niitä esitettiin lisäksi kahdessa AMASS-hankkeen näyttelyssä. Documents of Socially Engaged Art -näyttely oli esillä Saint James Cavalier – Spazju Kreattiv -näyttelykeskuksessa Maltalla vuonna 2021–2022 sekä taiteiden tiedekunnan Galleria Valossa Arktikumissa esitetyssä näyttelyssä Active Witnesses: The voices and faces of participants in socially engaged arts projects vuonna 2022. Molempien näyttelyjen kuraattori oli taiteilija ja taidekasvatuksen tutkija Raphael Vella Maltan yliopistosta.
Näyttelyt kokosivat yhteen AMASS-hankkeessa työskennelleitä ihmisiä ja tutkimustuloksia. Näyttelyssä esitettiin projektien dokumenttivideoita, muita dokumentteja ja valmistuneita taideproduktioita, jotka välittivät käsinkosketeltavasti hankkeen aikana syntyneiden tuotosten esteettistä ja materiaalista luonnetta. AMASS-hankkeessa toteutettiin sosiaalisesti sitoutuneen taiteen periaatteita noudattaen työpajoja esimerkiksi pakolaisten ja seksuaalivähemmistöjen kanssa Maltalla, romaniyhteisöjen parissa Unkarissa, kehitysvammaisten kanssa Portugalissa ja kuurojen yhteisön parissa Tšekeissä. Kaikki nämä vähemmistöt ja yhteisöt, kuten myös saamelaiset, ovat olleet ja ovat toisistaan poikkeavilla tavoilla marginaalissa, ja kaikkien näiden vähemmistöjen sisällä on myös vähemmistöjä.
Vella kirjoittaa näyttelystä Documents of Socially Engaged Art portfoliossaan seuraavasti:
Participation in socially engaged art is usually not intended specifically for institutional display. The question of ‘representation’ (and its association with power dynamics) often becomes central in discussions about exhibitions that focus on socially engaged art: Who is being represented? Who is documenting the various processes of art-making, performances, focus groups, and so on? Who decides what is relevant? How do some data and forms of knowledge become more established than others? (Vella, n.d.)
Hankkeen toteuttamiin taideprojekteihin osallistuneet nostettiin näyttelyssä esiin kasvokuvina Galleria Valon seinällä. Vellan mukaan tavoitteena oli nostaa yhteisötaiteen osallistujat esiin, ikään kuin päärooliin yhteisötaiteilijoiden sijaan. Näyttelytiedotteessa todettiin, että AMASS-hanke on koonnut yhteen satoja osallistujia – romaninaisista maahanmuuttajiin, lapsiin, vammaisiin ja köyhillä esikaupunkialueilla asuviin nuoriin. Näyttelyn kuratoinnin kannanottona olisi siis dekolonisoida yhteisötaidetta siten, että taiteilijoiden sijaan esiin nostettiin osallistujia. Tällaisen näyttelyn arvona voi saamelaisnäkökulmasta pitää sitä, että alkuperäiskansan olemassaolosta ja elämänpiiristä kerrotaan eurooppalaiselle yleisölle. Näyttelyn yhteydessä voi kuitenkin pohtia myös kriittisesti, jatkaako tällainen ikään kuin erityisryhmien yhteen niputtaminen marginalisointia ja kolonialismia, hyvästä tahdosta huolimatta.
Vaikka paikallisesti AMASS–AMAS–WEIRD-yhteisötaideprojekti koettiin onnistuneeksi monestakin suunnasta arvioiden niin osallisten kuin meidän tutkijoiden näkökulmasta, koko hankkeen Acting on the Margins ongelmallinen lähtökohta marginaalisuuden olettamisesta voidaan nähdä heijastuvan myös näyttelyihin. Yhteisöjen jäsenet – esimerkiksi alkuperäiskansaan kuuluvat tai vaikkapa koulujen lapset – eivät ole omasta näkökulmastaan marginaalissa vaan oman elämänverkostonsa keskellä. Voi olla outoa antaa kasvot marginaalisuudelle, jossa niputetaan yhteen hyvin monissa erilaisissa tilanteissa eläviä yksilöitä ja yhteisöjä.
