Research Catalogue

This public space project is taking place in my local community Sv. Filip i Jakov at the Dalmatian coast in Croatia. It is embedded in artistic research, conducted through the Masters of choreography programme COMMA at Codarts University of the Arts and Fontys Academy of the Arts. Following up my artistic research on the interrelation of space and the human inner world I am investigating what impact a surrounding, in particular the environment of the public space we live in, has on our thinking, feeling, acting, living and ways of being. The purpose of this project is raising awareness about the importance how we shape our common living spaces. In this practice-based research process I am using methods and tools from artistic and academic practices as reflective writing, observation, content analysis, site-specific movement explorations, choreographic tools, interdisciplinary framework, as well as informal methods like dwelling, experiencing and socializing. The outcome of this process is a multilayered context being transferred into an artistic concept. In an unexpected way the artistic creation turned out to be a tool for comprehending not only content and context, but substantially knowing and understanding myself. The results are disseminated as an exhibition with historic and artistic photographies, a site-specific performance, a social event with the local community in the public space of my home village and this written paper.

This exposition is documentation of practice elements and research procedures as part of my PhD: Alternative to What? Exploring Alternative Art Schools Through Spatiality, Participation and Performative Tools. The work presented is a form of immersive and deep mapping of the alternative art school and art pedagogies. For an optimal viewing experience, it is recommended to utilise the Chrome web browser.

This is an open-ended project or research process around extremely slow growth, and the contact between glass and biological material. It aims to implement a model of un-synchronisation, perhaps through the form of a modular installation. The “narrative” and linear scale of materials is reworked to transplant them into a spatial setting where individual nodes embody and reinterpret parts of these materials, creating a field of sonic or visual encounters.

Autistic people have six senses: taste, smell, touch, hearing, sight, and then words. Words are a sense that cannot be compared to other senses but allows them to leak in. Words have taste and smell, they are tactile, scratch the skin, bulge in the kidneys, they look: the shape of the letters in different writing styles, they have sounds, sounds when they sound inside the brain and when they say themselves, they are a movement a dance. But all these qualities still cannot define the words. For the words are their own. Their own mind.

Taking back the museum -hankkeen tutkijoina tunnustelemme tässä vuorokeskustelukirjoituksessa, mitä olemme tulleet työpajojen aikana luoneeksi ja tutkineeksi yhdessä sekä mitä on kehkeytynyt tai kehkeytymässä. Kirjoitus lähtee epäilevistä ja itsekriittisistä kysymyksistä siitä, oliko yhteistyömme relevanttia/kyllin-hyvää/hedelmällistä/oikeutettua vai oliko kyse vain projektitapaistuneesta valtameriä ylittävästä matkustelusta. Tässä artikkelissa keskustellaan ja kosketellaan tai sivutaan erityisesti seuraavia teemoja: taiteellinen tutkimus, taiteen etiikka, yhteisötaide, alkuperäiskansojen taide, alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansojen pedagogia, alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus, tiedon omistajuus, yhteiskirjoittaminen ja silleen jättäminen.

Meksikossa asuvat wirrarikat kehittivät 1950-luvulla perinteisten uhriesineiden pohjalta lankamaalauksen, nierikan, tekniikan: villalangasta muotoiltiin kuvioita mehiläisvahalla käsitellyille puulevyille. Nierika esittää usein uhraamisen tilannetta ikään kuin ajassa pysäytettynä ja näyttää tilanteen vapaaehtoisen uhrin näkökulmasta. Antropologit, taiteilijat, keräilijät ja valtiolliset turismin kehittäjät edistivät nierika-genreä innokkaasti, ja se tuotteistettiin yksilölähtöiseksi taidemuodoksi, jota alettiin luoda ja esittää useammin kaupunkikeskuksissa kuin wirrarikojen yhteisöissä. Tämän eksposition kirjoittajat ovat yhdessä toisten tutkijoiden ja wirrarikataiteilijoiden kanssa järjestäneet yhteisöllisiä nierika-maalauksen työpajoja, joissa wirrarikataiteilijat ohjaavat osallistujia tarkastelemaan ja ymmärtämään maailmaa wirrarikojen tavoin vastavuoroisuuden ja uhrin näkökulmasta. Nierika-maalaus otetaan näin takaisin yhteisöjen haltuun.