Research Catalogue

Improvised ambient music making is a multi-dimensional process where the musical and the artistical skills are implemented into a dance between the mind of the performer and the creative use of technology. Both the mind and the machine together create a symbiotic relationship which over a course of a longer improvisational process produces a calming effect on the body and the mind, a sensation which in this artistic research is referred to as ”the slow buzz”. Over an 18-month period from June 2023 to December 2024 I practiced the creation of improvised ambient music by keeping a routine which included mechanical guitar warm ups, a meditation session and a recording session for an improvised ambient music track. This routine laid a solid foundation for my artistic work, generating all in all 360 improvised ambient tracks, which were all listened and analysed along the way. All the know-how and the musical style that emerged from this routine eventually led to the creation of a continuous, flowing form of improvisational live-ambient music. I then rehearsed, filmed, and analysed the resulting ambient music 40 times during the autumn of 2024 in order to gain insight into the mindstates that are affiliated with the creation of improvised ambient music. The final outcome of this artistic research process was then to be presented in the form of a solo concert during the Global Spring Festival, on the 15th of May 2025.

Body posture is one of the most important topics in flute playing, it has been important for a long time. How should we actually stand and what is exactly right and wrong? Over the years, much has changed in music, which greatly impacts how we as musicians move and stand. Is what your teacher told you, the same as flute teachers ages before told there students?

This exposition or archive is a work in progress, under construction, for gathering material of encounters with junipers.

Taking back the museum -hankkeen tutkijoina tunnustelemme tässä vuorokeskustelukirjoituksessa, mitä olemme tulleet työpajojen aikana luoneeksi ja tutkineeksi yhdessä sekä mitä on kehkeytynyt tai kehkeytymässä. Kirjoitus lähtee epäilevistä ja itsekriittisistä kysymyksistä siitä, oliko yhteistyömme relevanttia/kyllin-hyvää/hedelmällistä/oikeutettua vai oliko kyse vain projektitapaistuneesta valtameriä ylittävästä matkustelusta. Tässä artikkelissa keskustellaan ja kosketellaan tai sivutaan erityisesti seuraavia teemoja: taiteellinen tutkimus, taiteen etiikka, yhteisötaide, alkuperäiskansojen taide, alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansojen pedagogia, alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus, tiedon omistajuus, yhteiskirjoittaminen ja silleen jättäminen.

Meksikossa asuvat wirrarikat kehittivät 1950-luvulla perinteisten uhriesineiden pohjalta lankamaalauksen, nierikan, tekniikan: villalangasta muotoiltiin kuvioita mehiläisvahalla käsitellyille puulevyille. Nierika esittää usein uhraamisen tilannetta ikään kuin ajassa pysäytettynä ja näyttää tilanteen vapaaehtoisen uhrin näkökulmasta. Antropologit, taiteilijat, keräilijät ja valtiolliset turismin kehittäjät edistivät nierika-genreä innokkaasti, ja se tuotteistettiin yksilölähtöiseksi taidemuodoksi, jota alettiin luoda ja esittää useammin kaupunkikeskuksissa kuin wirrarikojen yhteisöissä. Tämän eksposition kirjoittajat ovat yhdessä toisten tutkijoiden ja wirrarikataiteilijoiden kanssa järjestäneet yhteisöllisiä nierika-maalauksen työpajoja, joissa wirrarikataiteilijat ohjaavat osallistujia tarkastelemaan ja ymmärtämään maailmaa wirrarikojen tavoin vastavuoroisuuden ja uhrin näkökulmasta. Nierika-maalaus otetaan näin takaisin yhteisöjen haltuun.

The current research builds on exhibitions hosted by the Sámi Centre for Contemporary Art in Karasjok in 2023. These exhibitions featured Indigenous Sámi artists, involving both curators and non-Indigenous art managers and facilitators. Some projects showcased solo exhibitions by Sámi artists, while others adopted the format of exhibitions based on the RidduDuottar Museum Collection in Karasjok. The study aims to uncover the primary methods of facilitation and the application of love and care in creating spaces for interaction between artists, artworks, and audiences at the Sámi Centre for Contemporary Art. First, the cases are presented, followed by an analysis applying two keywords – facilitation and love. The research method employed is arts-based research. The data consist of visual data in the form of photo documentation and text-based data in the form of notes. The data are approached through reflexive analysis. The analysis of these cases delves into the concept of love, containing sub-concepts such as care, compassion, and empathy. The findings yield key recommendations that facilitators of artistic gatherings can implement in art galleries presenting Indigenous Sámi art.