Research Catalogue

Development of Curatorial Guidelines for the Transart Residency Exhibition at London's Borough Road Gallery in July 2025. The Anthologies Assembly, London 2025, extends a call for proposals for a vibrant, student-guided convergence of research inquiry and creative exploration. Building upon the inaugural assembly, participants are encouraged to embrace "research-based creative practice" as a means of knowledge generation where diverse disciplines intersect and boundaries blur. We welcome proposals that illuminate PhD research, including nascent "works-in-progress," emphasizing the value of ongoing inquiry. Guided by student feedback expressing both a desire for grounding in practice and community as well as exceptional moments that inspire, we aim to create spaces for genuine encounters and shared learning, where participants leave with lasting impressions on research and creative endeavors that continue to spark curiosity throughout the year. Our curatorial framework centers on the concept of investigation, as both a rigorous pursuit and an introspective exploration. Drawing from its etymological roots, we conceive of investigation as a tracing towards something no longer present—a turning-towards truths hidden or lost in time; and a nuanced examination of practices, be they social, political, or personal.

The purpose of this exposition is to collect data of what Performative Theology can be and become primarily within an academic research but also beyond. The expo will be a timespace nurtured by members the Network for Performative Theology, established 6 October 2022 in Oslo.

This artistic research explores the creative transformation of the electromagnetic spectrum into visual language, particularly gamma rays. Continuing the previous part of my research developed during my Master's thesis at RUFA, Rome, Italy (2023), the present-day work expands the focus from gamma radiation to a broader engagement with the electromagnetic spectrum. When I started working on these pieces, I did not want to limit the work to a purely scientific explanation of the phenomenon. That approach felt too limited for what I was trying to express. I used colors, rhythm, and space for form in each work. Gamma rays serve as a starting point for considering transformation and inner strength. Works such as "New gamma-ray burst with a white hole," "Visible," and "Mariotti" merge scientific ideas with symbolic narratives. I have based this work on scientific sources and my experience. I also followed my intuition while examining the relationship between radiation physics and neuroaesthetics. Ultimately, this evolving work demonstrates how artwork can reframe scientific principles. It presents an aesthetic strategy for perceiving the imperceptible. Aim This artistic research explores how the full range of the electromagnetic spectrum, which includes both seen and invisible frequencies such as gamma rays, microwaves, and radio waves, can be translated into visual form through modern-day blended media practices. Rather than illustrating scientific concepts in a didactic manner, the project seeks to evoke electromagnetic energy's perceptual, emotional, and symbolic dimensions. The study aspires to provide a new creative framework for engaging with unseen forces that structure each herbal phenomenon and internal human state by integrating material experimentation, digital techniques, and theoretical insights from neuroaesthetics, physics, and human psychology.

Autistic people have six senses: taste, smell, touch, hearing, sight, and then words. Words are a sense that cannot be compared to other senses but allows them to leak in. Words have taste and smell, they are tactile, scratch the skin, bulge in the kidneys, they look: the shape of the letters in different writing styles, they have sounds, sounds when they sound inside the brain and when they say themselves, they are a movement a dance. But all these qualities still cannot define the words. For the words are their own. Their own mind.

Taking back the museum -hankkeen tutkijoina tunnustelemme tässä vuorokeskustelukirjoituksessa, mitä olemme tulleet työpajojen aikana luoneeksi ja tutkineeksi yhdessä sekä mitä on kehkeytynyt tai kehkeytymässä. Kirjoitus lähtee epäilevistä ja itsekriittisistä kysymyksistä siitä, oliko yhteistyömme relevanttia/kyllin-hyvää/hedelmällistä/oikeutettua vai oliko kyse vain projektitapaistuneesta valtameriä ylittävästä matkustelusta. Tässä artikkelissa keskustellaan ja kosketellaan tai sivutaan erityisesti seuraavia teemoja: taiteellinen tutkimus, taiteen etiikka, yhteisötaide, alkuperäiskansojen taide, alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansojen pedagogia, alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus, tiedon omistajuus, yhteiskirjoittaminen ja silleen jättäminen.

Meksikossa asuvat wirrarikat kehittivät 1950-luvulla perinteisten uhriesineiden pohjalta lankamaalauksen, nierikan, tekniikan: villalangasta muotoiltiin kuvioita mehiläisvahalla käsitellyille puulevyille. Nierika esittää usein uhraamisen tilannetta ikään kuin ajassa pysäytettynä ja näyttää tilanteen vapaaehtoisen uhrin näkökulmasta. Antropologit, taiteilijat, keräilijät ja valtiolliset turismin kehittäjät edistivät nierika-genreä innokkaasti, ja se tuotteistettiin yksilölähtöiseksi taidemuodoksi, jota alettiin luoda ja esittää useammin kaupunkikeskuksissa kuin wirrarikojen yhteisöissä. Tämän eksposition kirjoittajat ovat yhdessä toisten tutkijoiden ja wirrarikataiteilijoiden kanssa järjestäneet yhteisöllisiä nierika-maalauksen työpajoja, joissa wirrarikataiteilijat ohjaavat osallistujia tarkastelemaan ja ymmärtämään maailmaa wirrarikojen tavoin vastavuoroisuuden ja uhrin näkökulmasta. Nierika-maalaus otetaan näin takaisin yhteisöjen haltuun.