Tietokirjailija Kai Vakkuri pohtii aikuisten suhdetta leikkimiseen kirjassa Leikki ja Luovuus seuraavasti:
Kysyttäessä aikuiselta, koska hän on viimeksi leikkinyt, aikuinen saattaa vastata, että viimeksi leikkiessään lapsensa kanssa. Kuitenkin aikuinen saattaa ottaa tilanteessa herkästi passiivisen roolin ja tarkkailla lapsen leikkiä antautumatta itse leikin valtoihin. Mutta miten lapsen ja aikuisen leikki eroaa? Leikin rooli ihmisen elämässä muuttuu iän myötä. Erilaiset odotukset ja roolit muuttavat käsitystä itsestämme ja siitä, miten kuuluu toimia yhteiskunnassa. Nämä roolit saattavat koitua tukahduttaviksi ihmisen luovuudelle sekä kaventaa ihmisen valintoja oman identiteetin muodostumisprosessissa. (Vakkuri 1999, 6.)
Aikuisena leikkimisen merkitystä on tutkittu monella tieteen alalla useista tulokulmista. Leikkimistä on tutkittu muun muassa jaksamisen, työhyvinvoinnin, luovuuden, sosiaalisten taitojen sekä ongelmanratkaisukyvyn näkökulmasta. Voidaan siis todeta, että leikillä on paikkansa tutkimuksen piirissä. Aikuisena leikkiminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, joten haluaisinkin nyt nostaa esille tutkimusta muilta tieteen- ja taiteenaloilta tukemaan ajatusta ja lähtökohtaa tutkia leikkiä aikuisena, taiteilijana ja valosuunnittelijana.
Teatteri- ja draamatoimija Piia Kleimola kannustaa aikuisia leikkimään Mannerheimin Lastensuojeluliiton Leikkipäivän verkkojulkaisuun kirjoittamassaan artikkelissa Aikuinen – Tämä on sinulle! seuraavasti:
Leikillisyyden ilmeneminen aikuisen toiminnan kontekstissa kiinnostaa paitsi tulevaisuudentutkijoita, myös pelialaa, taiteentutkimusta sekä johtamisen ja organisaatioiden tutkimuksen parissa toimivia. Leikkivä aikuinen on mieleltään utelias, joustava, optimistinen, mielikuvitteluun kykeneväinen ja vastoinkäymisten ilmentyessä resilientti — siksi myös nuoremmille leikkijöille hyvä esimerkki ja verraton kanssaleikkijä. Eri-ikäiset voivat oppia toisistaan ja toisiltaan herkemmin yhdessä leikkiessään. Ylisukupolvinen leikki on myönteistä vuorovaikutusta parhaimmillaan. (Kleimola, 2025.)
Voisi siis ajatella että aikuisena leikkimisestä ei ole hyötyä vain aikuiselle itselleen, vaan leikkimisen taito voi tarjota myös yhteisölle arvokkaita taitoja niin kommunikaation kuin esimerkiksi oppimisen ja tietotaidon jakamisen kannalta.
Turun ammattikorkeakoulun järjestämässä kehityshankkeessa sosiaalialan toimijat Katriina Viljanen sekä Laura Kilpeläinen pyrkivät lisäämään hyvinvointia aikuisyhteisöissä leikin avulla. Hanke toteutettiin vuonna 2015 yhteistyössä Turun asemapuiston lippakioskin, sekä Nuorten Ystävien vammaispalvelujen alaisuudessa toimivan Villa Kapteenin asumisyksikön kanssa. Hanke oli suunnattu uuden aloittavan työyhteisön tueksi. Viljanen ja Kilpeläinen taustoittavat ajatusta hankkeen taustalla seuraavasti:
Näimme, että kehittämishankkeen avulla voisimme tuoda mahdollisesti joitain työkaluja, jotka voisivat edistää mielenterveyttä ja ehkäistä häiriöitä, etenkin yksilö- ja yhteisötasolla. Kehittämishankkeen tavoitteiksi nousi etenkin positiivisen mielenterveyden lisääminen eri aikuisyhteisöissä. (Kilpeläinen & Viljanen 2015, 10.)
Hanketta seuranneessa opinnäytetyönä tehdyssä raportissa Tule Leikkimään!: Hyvinvointia aikuisille leikin kautta Viljanen ja Kilpeläinen hahmottavat aikuisena leikkimisen positiiviset vaikutukset kolmeen eri kategoriaan: leikin riemuun, leikin voimaan sekä leikin läsnäoloon. Näiden teemojen pohjalta he laativat kolme eri työpajaa, jotka pitivät sisällään erilaisia harjoitteita sekä luento-osuuden.
Leikin riemulla he tarkoittavat iloa ja positiivisia tunnetiloja, jotka edesauttavat hyvinvointia. Positiiviset tunteet, kuten ilo, kiinnostus ja rakkaus, edistävät luovuutta, joustavuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Ne myös tukevat sosiaalisia taitoja ja helpottavat uusien asioiden omaksumista. Huumori, nauru ja hulluttelu ovat keinoja kokea leikin iloa. Ne vähentävät stressiä sekä lisäävät turvallisuuden tunnetta. Optimismi ja positiivinen asenne ovat leikin lähtökohtia.
Leikin voima puolestaan tarkoittaa leikin tarjoamia voimaannuttavia kokemuksia, jotka syntyvät, kun ihminen pääsee syventymään leikin äärelle: irrottautumaan arjesta ja jopa saavuttamaan flow-tilan leikkiessään. Se viittaa myös leikin itseilmaisulliseen puoleen, jossa leikkijä saa toteuttaa itseään ennakkoluulottomasti. Se kannustaa avoimuuteen, heittäytymiseen ja mielikuvituksen käyttöön ilman itsekritiikkiä.
Leikin läsnäolo on tietoista läsnäoloa ja asettumista leikin äärelle. Tämä mahdollistaa yhteyden muihin osallistujiin tai voi antaa tukea yksin tekemisen haasteita. Se liittyy keskittymiskyvyn harjoittamiseen, jossa pyritään havainnoimaan nykyhetkeä. Läsnäolon kokemus voi vähentää stressiä, lisätä itsetuntemusta ja myötätuntoa sekä parantaa hyvinvointia. Leikin läsnäolo ilmenee erityisesti virittäytymisen ja spontaanisuuden kautta, jolloin ihminen vapautuu kontrollista ja heittäytyy leikin maailmaan. Tämä voi myös auttaa pääsemään flow-tilaan, jossa ajantaju hämärtyy, minätietoisuus vähenee ja ihminen uppoutuu tekemiseensä täysin. (Kilpeläinen & Viljanen 2015, 26-35.)
