9.1. Leikki kielenä
Omalla kohdallani tuntuu, että valosta voi ajoittain olla vaikea puhua ymmärrettävästi, etenkin ei-valosuunnittelijoille. Tai vaihtoehtoisesti toisinaan tuntuu, että jollain kollegalla tai valotyön tilaajalla on jokin valoon liittyvä unelma teoksessa, mutta sen kommunikoiminen tuntuu haastavalta. Usein tällaisissa tilanteissa valosuunnittelijana tehtäväni on tarttua esitettyyn ajatukseen ja etsiä tilan valokaluston tarjoamista materiaaleista kuten väreistä, goboista tai efekteistä sellaisia elementtejä, jotka voisivat vastata tätä toivetta. Tarjoan sitten oman ehdotukseni eteenpäin, vaikka prosessiin ei välttämättä osallistuisikaan muita. Se kuuluu ammattitaitooni ja rooliini suunnittelijana. Uskon kuitenkin, että yhteisellä leikkimisellä ja kokeilulla voitaisiin kehittää kommunikaatiota, pohtia visiota yhdessä ja saavuttaa selkeämpää yhteisymmärrystä siitä, mitä tavoitellaan.
Esimerkki käytännön leikkimielisestä kokeilusta voisi olla vaikkapa taskulamppu ja erilaisia materiaaleja. Näitä yhdistelemällä löytyisi se jonkin väri, kuvio, varjo, heijastus tai vaikka pinta, mikä voisi vastata häilyvää ajatusta tai unelmaa. Tämän löydöksen pohjalta voisi myöhemmin lähteä näyttämöllistämään valolla tiettyä tunnelmaa tai valon laatua.
Kirjassa Leikki ja Luovuus tietokirjailija Kai Vakkuri tarkastelee sitä, kuinka kielellisen osaamisen harjoittaminen ruokkii luovuutta. Kielellistä lahjakkuutta voi harjoittaa monin eri tavoin, eikä kieli rajoitu vain puhuttuun kieleen. Kielellistä osaamista voi harjoittaa niin lukemalla, satuilemalla, keksimällä uusia sanoja tai löytämällä aivan uusia tapoja kommunikoida. Esimerkiksi lapset joiden sanavarasto on vielä rajoittunut, ovat taitavia uusien kommunikaation kielien keksimisessä! (Vakkuri 1999, 25-33).
Yksin ja yhdessä tehdessä, käytyjen keskustelujen, lukemani kirjallisuuden avulla ja kokijoille asetettujen kysymysten pohjalta olen koonnut kasaan ajatuksia siitä, millaisia työkaluja, apuvälineitä ja aatteita valolla leikkiminen voisi tarjota taiteilijan, erityisesti valosuunnittelijan työhön. Vaikka nämä työkalut ovat otsikoitu ohjeistavasti, eivät nämä ajatukset ole ehdottomia.
Ne keskustelevat keskenään ja kustakin ajatuksesta voi ottaa itselleen sen, jonka kokee auttavan omassa työssään eteenpäin.
9.2. Leikki luonnosteluvälineenä
Tämä havainnoillistaa ajatuksestani siitä, miten eri työvälineet keskustelevat keskenään. Leikki luonnosteluvälineenä tukee ajatusta leikistä kielenä, ja toisinpäin. Näiden kahden välisiä metodeja voisi siis hyödyntää kummassakin tilanteessa.
Luonnosteluvälineenä leikki voi olla ikään kuin minun oma kieleni. Leikkimisen hienous piilee myös siinä, ettei kenenkään muun tarvitse välttämättä ymmärtää pätkän vertaa siitä, miten se juuri minulle ilmenee.
Lapselle voi olla hyvin luonnollista ja järkeenkäypää järjestää kuvitteelliset teekutsut kutsuvieraanaan kivet, kepit ja pariton sukka. Miksen voisi siis valjastaa tätä lapsenomaista ajattelutapaa omaan työhöni? Luonnostellessa pääasia on se, että ajatus aukeaa itselleni ja että voin löytää siitä jotain, mitä työstää eteenpäin.
Hollantilainen historioitsija Johan Huizinga pitää leikkiä kaaoksen omaisena toimintana, joka ei edellytä järjellistä olemista. "Me leikimme ja tiedämme leikkivämme. Siis olemme enemmän kuin pelkkiä järkiolentoja, sillä leikki on järjetöntä." (Huizinga 1984, 12). Kaoottisuuden ajatusta eteenpäin vieden, niin luonnostelun kuin leikin hienouksiin kuuluu sen ehdottomuus. Kaikki voi muuttua, eikä mihinkään tarvitse sitoutua. Spontaaniuudella, heittäytymisellä ja hulluttelulla voi saada aikaan aivan uusia luovuuden kokemuksia, joita ei välttämättä samalla lailla saavuttaisi hillitymmällä ja varaantuneemmalla olemisen laadulla.
Kun työpajaa suunnitellessani toin mukanani tilaan kasapäin erilaisia materiaaleja, en tiennyt mitä tulisin niillä tekemään. Pyrin ajoittain myös lähtemään täysin sitä vastaan, mikä ensimmäisenä ehkä tuntuisi luontevammalta tavalta käyttää materiaaleja. Se, jos mikä, on vapauttavaa. Yhdistelin erilaisia matriaaleja ja ajatuksia, katsoin mitä niistä voi saada aikaan. Joskus löytyi upeita ideoita joita uskon tulevani vielä jatko-jalostamaan, joskus ei löytynyt yhtään mitään.
Jos joku olisi katsonut tätä puuhastelua ulkopuolelta, hän olisi tuskin ymmärtänyt yhtään mitään.
9.3. ‘’Mitä sit?’’ - ajattelu
Tää on jo nähty.
Mitä jos joku ajattelee et tää on ihan tyhmä juttu?
Mitä jos epäonnistun?
MITÄ SIT!?
Edellisessä työpäiväkirjalainauksessani mietin tarvettani miellyttää ja onnistua, sekä halua päästä tästä tarpeesta eroon. Siksi haluan tässä kohtaa nostaa esiin leikin ammattilaiset, eli lapset. Lapsi ei leiki miellyttääkseen muita. Eikä leikissä pitäisi olla kyse muiden miellyttämisestä tai mielipiteistä, toki opitut moraalit ja hyvän maun rajoissa toimiminen on muistettava, mutta sitä ei mielestäni pitäisi joutua alleviivaamaan.
Itse ainakin henkilökohtaisesti löydän itseni usein teosprosesseissa siitä paikasta, jossa jään helposti miettimään liikaa sitä mitä muut ajattelevat. Takaraivossa kummittelee ajatus siitä, että aina pitäisi tehdä jotain uutta ja ennennäkemätöntä, jotain suurta joka jättää yleisön haukkomaan henkeään. Leikkiessä tätä samaa ajatusta ei tullut. Vaikka tein työpajaa kokijoille, enkä vain itselleni, oli hieno huomata kuinka erilainen suhtautumiseni oli tekemiseen, kun sain kokea leikkimisen riemun omakohtaisesti. Sama reaktio oli myös kokijoiden suunnalla. Kävijät olivat esitettyjen kysymysten pohjalta lähes yksimielisiä, ettei työpajassa leikkiessä tuntunut tärkeältä luoda vain kokijaa itseään esteettisesti miellyttävää sisältöä, vaan tärkeämpää oli saada tehdä vapaasti.
Työpaja oli rakennettu ihanaksi luovaksi tilaksi, jossa oli kiehtovaa kokeilla kaikkea ja kokea yllätyksiä. (Kokija #2)
Esimerkiksi RGB-värivarjot, joiden ajattelin olevan ‘’tosi nähty’’, pääsivät yllättämään. Työpajassa ne olivat hitti, kokijat viihtyivät niiden äärellä pitkiä aikoja, erilaisia leikkejä kokeillen. Totean itselleni: Tosi nähty. Mut toimii ja yleisö tykkää, eli mitä sit?
9.4. Ei paineita onnistua
Kävijäkokemuksista nousi esille myös toinen tärkeä huomio: Ei tarvitse onnistua. Leikki todella antaa tilaa vapaudelle ja rohkeudelle. Usein taiteen kentällä teosta tehdessä, valosuunnittelija(t) on sidottu hyvin tiiviisiin aikatauluihin tavoitteenaan maksimoida resurssit. Resursseina ajattelen myös itsestä lähtöisiä asioita kuten osaamista, mielenkiintoa ja uskoa omaan tekemiseen. Leikkiessä voi unohtaa ajatuksen siitä, että on jonkin raamin puitteissa luotava paras ja ehkä tuottavin vaihtoehto. Leikkiessä voi lähteä vapaasti siihen suuntaan jonka intuitio sanelee, vaikkei siinä olisi mitään järkeä ja lopputulos tulisi olemaan aivan kamala. Leikissä resurssit eivät mene hukkaan. On ihanaa rakentaa hiekkakakku niin, että sen päälle voi astua. Ei-onnistumisen ajatus yhdistyy myös luonnostelun puolelle, kuten yksi kokijoista toteaa:
[Leikkiminen tuntui] rentouttavalta. Siltä ettei tarvitse suorittaa. (Kokija #3)
Opinnäytteessä Valosuunnittelijan harjoitusvihko: Harjoitteleminen työtapana valosuunnittelija Outi Vedenpää pohtii oman intohimon sekä työltä vaaditun osaamisen tasapainoa. Nautinnon ja kiinnostuksen seuraaminen voi olla ristiriidassa ammattitaidon odotusten kanssa – en ole aina hyvä siinä, mikä kiehtoo. Mutta ehkä juuri kehittymisen mahdollisuus ja uuden opetteleminen tekee siitä palkitsevaa. Voiko työ perustua kiinnostukseen enemmän kuin taitoon, ja kenen määriteltävissä on se, mikä on ‘’hyvä’’? Ehkä tärkeintä on antaa itselleen lupa harjoitella, myös työssä. Vedenpää kiteyttää ajatuksen hienosti sanoin: Rohkeus mennä ja tehdä on harjoiteltava asia kuten sekin, että ei tarvitse muiden arvostusta. Kaikki on harjoittelemista, myös työ. (Vedenpää 2024, 28.)
Tuntuu tärkeältä ja lempeältä ajatukselta muistaa, että oppiminen ei lopu koskaan, ja että ammatin harjoittamiseen voi myös suhtautua leikinomaisesti, myös sillä asenteella, että kaikkeen ei tarvitse laittaa itseään täysillä likoon ja että epäonnistuakin saa.
9.5. Leikki luovuuden lähteenä
Toisinaan tuntuu, että on mahdotonta olla luova. Ettei mikään sytytä inspiraatiota ja näin taiteen tekeminen rupeaa pahimmillaan tuntumaan merkityksettömältä ja väkinäiseltä. Sellaisissa hetkissä olen usein vain odottanut ja toivonut, että ehkä luovuuteni vielä palaa, ja voin jatkaa taiteen tekemistä kuten ennenkin, vaikka todellisuudessa tämä lienee isoin karhunpalvelus jonka voi omalle luovuudelleen tehdä. Leikkimisen kautta luovuutta tarkastellessa, nousee luovuuden ydin esille. Luovuus ja leikki voi olla mitä tahansa, ja nyt haluaisinkin ajatella että parempi oman luovuuden ylläpitämiseksi on houkutella se esiin tekemällä mitä tahansa mielikuvitusta piristävää, kuin jäädä odottamaan hetkeä jolloin inspiraatio taas iskee.
Esitystaiteilija Jussi Johnsson ja erityispedagogiikan lehtori Juhani E. Lehto avaavat luovuuden ajatusta Todellisuuden Tutkimuskeskuksen esseekokoelman Ei ymmärtämisen eteisessä, esseessä Järjetön leikki – luovuudesta tieteessä ja taiteessa. Minulle sen ydinajatus on seuraava: Leikki antaa jokaiselle luvan luovuuteen. Uusien ideoiden syntyminen vaatii ajattelun vapautta, ja juuri siitä leikissä on kyse. Leikkimiseen ei tarvita oikeastaan mitään muuta, kuin halu heittäytyä sen äärelle. Leikin kautta voimme nähdä asioita, joita emme arkisessa ajattelussa huomaa, ja löytää ratkaisuja, joita emme aiemmin uskaltaneet edes kuvitella. Leikki voi antaa ihmiselle voimaa tehdä tekoja, joita hän piti itselleen mahdottomina – fyysisesti, ideologisesti tai eettisesti – ja tuntea asioita, jotka ylittävät arkitodellisuuden rajat. Johnsson ja Lehto toteavat leikkimisen ja luovuuden yhteydestä seuraavasti:
Leikkiminen ei sinänsä ole osoitus luovuudesta, vaan pikemminkin se kutsuu luovuuden esiin. Leikkiminen auraa väylää luovien mahdollisuuksien maailmaan. (Johnsson & Lehto 2008, 101.)
Minulle tämä alleviivaa ajatusta siitä, kuinka kaikilla on lähtökohtaisesti yhtäläiset mahdollisuudet luovuuteen, eikä luovuuden löytämisen tarvitse olla haastavaa tai luoviksi tituleerattujen henkilöiden yksinoikeus.
9.6. Valo lähestyttävänä välineenä
Kuten aiemmin todettu, valo on hyvin monipuolinen työväline muun muassa taiteen ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Nyt leikin tulokulmasta valoa tarkasteltuani, uskon täysin myös valon potentiaaliin leikin välineenä. Oli hienoa huomata, kuinka suorastaan hypnoottinen vaikutus leikissä syntyneillä valollisilla ilmiöillä oli. Kuinka aina uusien ilmiöiden syntyminen kannusti kokijoita menemään havainnoinnissaan yhä syvemmälle ja kokeilemaan yhä rohkeammin uusia välineitä ja materiaaleja valolla leikkiessä.
Erityisesti niiden kokijoiden parissa, joille valo ei entuudestaan ole kovin tuttu väline, oli innostuminen ja mielenkiinto lähes käsin kosketeltavissa.
Minua on aina kiinnostanut valo, mutten ole tiennyt miten lähestyä sitä, tai että missä valoilla tekemistä pääsisi kokeilemaan. Tämä [työpaja] oli kiva ja helppo tapa päästä kokeilemaan valolla tekemistä. Oli tosi kivaa ja hauskaa. (Kokija #4.)
Mahdollisuus päästä kokeilemaan valonlähteitä, jotka eivät aiemmin ole olleet kokijoiden saavutettavissa, teki tilanteesta siis ainutlaatuisemman ja sitä kautta myös inspiroivan. Ja vaikkakin valosuunnittelijana taustani ja suhteeni valoon on hyvinkin erilainen kuin osalla työpajassa käyneistä kokijoista, jaan sen saman innostumisen ja heittäytymisen tunteen useiden kokijoiden kanssa. Kuten esimerkiksi juurikin interaktiivisen valotaiteen suosio meille osoittaa, tuntuu valo kiehtovan yhä useampia, välittämättä henkilön aiemmasta taustasta esimerkiksi taiteen parissa toimimisesta.
Tutkimuksen edetessä havainnoin, että valon muuntautumiskyky tekee siitä erityisen toimivan välineen leikissä. Hyvinkin pienillä toimilla voi saada isojakin muutoksia aikaan. Oli sitten kyse itse heittimen ominaisuuksista, siitä kuinka helposti nappia painamalla valon ominaisuuksia voi muuttaa, tai siitä kuinka luovuutta ja erilaisia materiaaleja, kuten kalvoja tai heijastavia pintoja käyttämällä, voi myös valaistua kohdetta manipuloida. Valoa voi muovata loputtomasti, puhumattakaan siitä mihin erilaisiin tarkoituksiin sitä voi valjastaa. Leikin, kuin taiteenkin maailmassa valolla voi luoda tunnelmia, maisemia, paikkoja, tarinoita, ja niin edelleen. Ehkä lopulta valosuunnittelun ja leikin logiikoissa ja metodeissa on jo ennestään paljon yhteistä, kun näitä osaa valjastaa käyttöön omien tarpeiden mukaisesti.
