10. Yhteenveto & lopuksi

Lopulta suuri osa tehdyistä havainnoista ovat melko avoimia ja sovellettavissa myös valosuunnittelijana toimimisen ulkopuolelle. Ehkä näitä kehittämiäni apuvälineitä voisi pitää yleismaallisesti jonkinlaisina taiteilijan apuvälineinä. En kuitenkaan koe, että työ olisi mennyt hukkaan tai jäänyt liian avoimeksi, sillä tämän opinnäytteen havainnot ovat kuitenkin tässä opinnäytteessä kontekstualisoitu valosuunnittelijana toimimisen tulokulmasta. En siitä huolimatta näe huonona ajatuksena sitä, että näitä havaintoja voisi viedä eri taiteenaloille, jos niistä voi ammentaa tietoa muuhunkin kuin valosuunnittelijoiden käyttöön. Koen, että nämä havainnot ovat oivallisia suunnannäyttäjiä kohti tulevaisuutta. On mielenkiintoista tarkastella, kuinka näitä havaintoja voi konkreettisesti hyödyntää tulevaisuudessa taiteen kentällä työskennellessä. Pohdin vielä lopuksi minua kiinnostavia potentiaalisia suuntia, joissa uskon leikistä valosuunnittelijana toimimisessa olevan hyötyä, näitä voisivat olla esimerkiksi valon dramaturgia sekä peliesitykset.

10.1. Ajatuksia potentiaalisista suunnista

Kiinnostava ja lähestyttävä ajatus olisi lähteä kokeilemaan leikin ajatusta jonkinlaisena taiteellisena työkaluna tai metodina esitystaiteen kentällä, esimerkiksi työryhmälähtöisessä ympäristössä, jossa olisi tilaa tehdä erilaisia kokeiluja ja hakea kysymyksiin vastauksia leikin logiikoita hyödyntäen.

Vuonna 2017 järjestetyn VES-seminaarin puheenvuorossa On Play and Dramaturgy - some remarks dramaturgi Katariina Numminen kertoo leikin ja dramaturgian välisestä yhteydestä, ja jakaa havaintojaan siitä, kuinka leikkiä voi hyödyntää dramaturgisena työkaluna. Taiteilijana ja esityksentekijänä hän painottaa leikin roolia omassa työssään, jossa tärkeämpää kuin tarinankerronta, on sääntöjen ja logiikoiden luominen esityksille. Puheenvuorossa hän viittaa erilaisiin leikin muotoihin, kuten kilpailuun, jäljittelyyn, sattumaan, joita voidaan käyttää dramaturgisina välineinä. Nämä antavat taiteilijalle keinoja monipuolistaa esityksellistä ajattelua ja haastaa perinteisiä muotorakenteita. Leikki luonnosteluvälineenä voisi tarjota valosuunnittelijalle uudenlaisen dramaturgisen lähestymistavan. Valon tarjoamat leikilliset ominaisuudet voisivat auttaa löytämään tarinankerronnalle uusia sääntöjä ja logiikoita. Uskon kokeilemisen kautta syntyvien havaintojen voimaan, joka on luontaista luonnostelulle. 

Myös peliesitysten logiikat ja rakenteet voisivat hyvin keskustella erilaisten leikissä syntyneiden havaintojeni kanssa. Kaiken Keskuksenjulkaisussa Mikä on peliesitys? taiteellinen tutkija Samee Haapa esittelee peliesitysten peruslogiikoita. Peliesitys on esitystaiteen ja pelien yhdistelmä, jossa keskiössä on yleisösuhde esityksen mekanismin taiteellinen kehittely. Toisin kuin perinteisissä tai edes immersiivisissä esityksissä, peliesityksissä yleisö tai pelaaja on aktiivinen osa teosta, ja heidän valinnoillaan voi olla todellinen vaikutus esityksen kulkuun, muotoon tai logiikkaan. Peliesityksen ytimessä ei ole kuitenkaan vain itse pelillisyys tai pelaaminen, vaan sen tehtävä on haastaa perinteisiä yleisörakenteita ja nähdä itse pelimekanismi myös taiteellisena osana teosta. Suhteessa peliesityksiin ja aktiivisen pelaajan rooliin, on ajatukseni leikkijän suhteesta teokseen vielä aivan lapsen kengissä. Peliesitysten mekaniikoista herää myös ajatus siitä, kuinka voisin esimerkiksi esityksessä olla aktiivisesti suunnittelijana leikkijän tai ‘’pelaajan’’ roolissa?

10.2. Lopuksi

Taiteellisen tutkimuksen projektin tekoprosessi on opettanut minulle paljon. Ymmärrän nyt paremmin taiteellisen tutkimuksen tekemistä, sen metodeja ja tutkija-taiteilijan toimintatapoja. Samalla tuntuu, että taiteellinen tutkimus on hyvin laaja-alaista, monimuotoista ja täten opittavaa aiheesta on vielä paljon. Aiemmin mainitussa julkaisussa Taiteellinen tutkimus Gröndahl pohtii taiteilijan taitojen rakentumista ja kykyä hahmottaa oman osaamisen rajoja. Näiden ymmärtäminen taiteilijana avaa mahdollisuuksia löytää uusia toimintatapoja ja kehittää omaa ilmaisua. (Gröndahl, 2023.) Koen, että olen oppinut hahmottamaan omia osaamiseni rajoja, ja koen olevani kyvykkäämpi haastamaan niitä jatkossa uusin tavoin. 

Valosuunnittelijana hahmotan yhä paremmin oman työvälineeni tarjoamia mahdollisuuksia. Näin ajattelen voivani luottaa omaan ammatilliseen osaamiseen entistä paremmin, tiedostaen myös niitä kehityskohtia joihin haluan panostaa omassa toiminnassani taiteilijana ja tulevaisuudessa mahdollisesti kasvavana taiteilija-tutkijana. Opiskelu ja tämän opinnäytteen tekeminen ovat antaneet minulle laajasti erilaisia taitoja sekä selkeämmän käsityksen omista osaamiseni rajoista, joita pääsen tästä eteenpäin yhä enemmän valjastamaan oman taiteellisen työskentelyn ja ajattelun kehittämiseen. Muodostunut taitoni leikkiä on tässä kaikessa keskeisessä roolissa.