Kuvataiteilija ja tutkija Jyrki Siukonen pohtii kirjassa Tutkiva Taiteilija – Kysymyksiä kuvataiteen ja tutkimuksen avoliitosta taiteellisen tutkimuksen monin kohdin epämääräistä suhdetta tieteeseen. Tieteen ja taiteen välisissä tutkimusprosesseissa tuntuu usein unohtuvan olennainen asia, eli itse taiteen tekeminen. Hän avaa taiteilija-tutkijan roolia hyödyntäen ranskalaisen antropologin Claude Lévi-Strauss teoksen La Pansée sauvage (Villi ajattelu 1962) termiä bricolage. Tässä yhteydessä bricolagella kuvataan ihmistä, joka pyrkii rakentamaan ja luomaan kaiken itse, niillä resursseilla jotka hänellä on saatavilla. Siukonen kuvaa bricolagea eräänlaisena ‘’nikkari-perttinä’’, hahmona joka toimii ‘’konkreettisen tieteen’’ keinoin, jossain taiteen, tieteen ja myyttisen ajattelun välimaastossa.
Bricolage eroaa insinööristä ja tiedemiehestä nimenomaan siinä, ettei hän etsi ilmiöiden takana olevia lakeja, vaan rakentaa maailmankuvaansa ympäriltä löytyvistä asioista. Tässä merkityksessä ‘’villi ajattelu’’ voisi olla – vielä kerran – mielekäs lähtökohta myös taiteellisen tutkimuksen metodia etsittäessä. (Siukonen 2002, 87.)
Koen, että taiteellinen tutkimus mahdollistaa uusia tapoja tarkastella omaa taiteen tekemistä ja sen merkitystä. Tunnistan ne resurssit jotka minulla on käytössäni, ja pyrin hyödyntämään niitä ajatteluni kehittämiseen ja jonkinlaisen tutkimustiedon tuottamiseen. Erityisesti kriittinen ja analyyttinen tapa tarkastella taiteen merkitystä on itselleni luontaisessa roolissa ja täten myös uuden tiedon tuottaminen on itsessään hyvin inspiroivaa.
Verkkojulkaisussa Taiteellinen Tutkimus yliopistolehtori ja tutkija Laura Gröndahl kertoo taiteilija-tutkijan roolista, ja eroavaisuuksista taiteilijuuteen. Tulkitsen Gröndahlin määrittelyä niin, että taiteen tekeminen alkaa lähestyä tutkimusta siinä vaiheessa, kun taiteilija tietoisesti pysähtyy tarkastelemaan ja pohtimaan omaan työskentelyään sen sijaan, että keskittyisi lähtökohtaisesti vain valmiin teoksen luomiseen ja esille saamiseen. Näin itse taiteen tekemisen ensisijainen tavoite ei ole enää valmis teos, vaan pikemmin oman ajattelun syventäminen teoksen tekoprosessia havainnoiden. Tällaisessa työskentelyssä taiteilija-tutkijan lähestyy työskentelyään järjestelmällisemmin erilaisia metodeja hyödyntäen; taiteilija-tutkija dokumentoi prosessiaan, tunnistaa sen yhteyksiä aiempiin perinteisiin ja nykyhetken ilmiöihin ja eritoten tarkastelee omaa työtään kriittisesti. Hyvä taiteilija-tutkija tuo työnsä laajemman keskustelun piiriin esittämällä sen tavalla, joka tekee sen ymmärrettäväksi myös muille kuin hänelle itselleen.
Vaikka tutkimuksen isoimpiin tavoitteisiin ei kuuluisi valmiin teoksen toteutuminen, ajatus siitä, että tutkimus voi olla onnistunut, vaikka itse produktio ei onnistuisikaan toivotussa muodossa, tuntuu ajatuksena lohdulliselta. Se antaa rohkeutta lähteä toteuttamaan taiteellisen tutkimuksen projektia, vaikkei siitä olisi juuri aiempaa kokemusta. Myös ajatus siitä, että työskentely saa olla luonteeltaan huokoista ja pohdiskelevaa, tuntuu minulle luonnolliselta suunnalta tehdä taiteellista työtä.
Erityisen kiinnostavaa taiteellisessa tutkimuksessa on myös sen ympärillä käytävät keskustelut, sekä erinäisten tutkimusprojektien luomat keskustelunavaukset taiteen kentillä. Jatkuva keskustelu ja uudet tulokulmat pitävät myös itse taiteen tekemisen mielekkäänä ja monipuolisena.
Uskon, että maisterin opinnäytteen tekeminen taiteellisen tutkimuksen työnä antaa myös tulevaisuudessa hyviä valmiuksia toimia taiteilijana tai taiteilija-tutkijana, joka istuu luontevasti tulevaisuuden unelmiini toimia laaja-alaisesti taiteen kentällä itsenäisenä taiteilijana.
Omaa tutkimusta suunnitellessa, aihe oli minulle selvä hyvin varhaisessa vaiheessa, sillä leikkimisen ajatus on kulkenut työskentelyssäni ajatuksen tasolla jo pidempään, ja näen leikkimisen teemana tarjoavan loputtomasti suuntia joihin lähteä. Erityisen vaikeaa tutkimuskysymyksen muodostamisessa onkin ollut juurikin rajausten tekeminen.
Keskeistä tutkimuskysymyksen muodostamisessa minulle on ollut haastavaa pitää rajaus mahdollisimman lähellä valosuunnittelua, kuitenkaan liikaa rajoittamatta leikin teeman tarjoamia muita mahdollisuuksia.
Lopulta ei myöskään tuntunut luontevalta rajata kysymystä vain yhteen kysymykseen, vaan näin syntyi kolme kysymystä, jotka tuntuivat itselleni luontevilta suunnilta lähteä tarkastelemaan aihetta. Näiden kysymysten taustalla on ajatus hyvinvoinnin ja jaksamisen teemoista, taiteilijan työkaluista sekä valon potentiaalin tutkimisesta leikin kontekstissa.
Gröndahlin toimittaman Taiteellinen tutkimus -julkaisun syventävässä artikkelissa Moninaistuva taiteellinen tutkimus taiteilija, tutkija ja opettaja Annette Arlander esittelee kaksi taiteellisen tutkimuksen ilmentymää:
a) teokseen tähtäävän taiteellisen tutkimuksen, joka keskittyy taideteoksen tai designtuotteen luomiseen b) käytäntöä tai praktiikka painottavasta taiteellisesta tutkimuksesta, joka keskittyy jatkuvaan toimintaan, usein käytännöllisin, kriittisin tai emansipaatioon liittyvin tiedon intressein. Voimme edelleen yksinkertaistaa ajatusta ja sanoa, että taiteellinen tutkimus voi olla yhtäältä teokseen tähtäävää, kun päätavoitteena on taideteoksen tai tuotteen luominen ja toisaalta käytäntöä painottavaa, kun tietynlaisen käytännön harjoittaminen on tärkeämpää kuin yksittäinen teos tai esitys. (Arlander 2023.)
Tämän taiteellisen tutkimuksen projektin ajattelen asettuvan b-kategoriaan, tarkoitusperieni ollessa hyvin käytäntöön ja praktiikkaan perustuvia, ennemmin kuin teokseen tähtäävää toimintaa. Tutkimuskysymyksiä lähden projektissa lähestymään erilaisin metodein, eli soveltamalla kokeiluja, lähestymistapoja ja tutkimuksellisia keinoja, jotka tukevat ymmärrystäni leikin ja valosuunnittelun välisestä suhteesta. Painoitan työskentelyssäni paljolti oman tekemisen ja kokeilemisen kautta syntyneitä havaintoja, pohdin tunteitani ja pyrin kokonaisvaltaisesti fasilitoimaan omaa ajatteluani projektin aikana. Ajatteluni tukena ja avartajana käytän kirjallisuutta, teoskokemuksia, muistoja, keskusteluja, taidetta ja muuta aineistoa. Erityisesti tutkimusprojektin kokeellisen osion aikana pidän tarkempaa päiväkirjaa (liite 2) tekemistäni harjotteista ja ajatuksista. Päiväkirjan lisäksi taltioin prosessiani eri tavoin; kuvin, videoin, äänittämällä, kirjoittamalla ja piirtämällä.
Taiteilija ja opettaja Kristiina Junttila avaa tutkimusprosessiaan taiteellisen tutkimuksen RUUKKU- kausijulkaisussa (Junttila, 2019). Tutkimus tarkastelee harjoitteiden roolia esitystaiteessa ja sen opetuksessa. Junttilan työskentelyssä minua kiinnostavat erityisesti hänen tutkimusmetodinsa konkreettisina esimerkkeinä siitä, miltä taiteellisen tutkimuksen työskentely voi näyttää. Junttila käyttää termiä practice as research puhuessaan metodeistaan, eli taiteellinen toiminta kuten esitysten tekeminen on itsessään jo tutkimusmenetelmä ja tutkimuksen aineistoa. Lisäksi hänen metodinsa näyttäytyvät harjoitteiden tekemisenä ja suunnitteluna. Ne voivat olla esimerkiksi tehtäviä, toiminnallisia ohjeita tai kokeiluja, joissa korostuvat aidot reaktiot. Näitä harjoitteita hän testaa erilaisissa ympäristöissä ja tiloissa, yksin ja ryhmissä. Junttila myös analysoi ja dokumentoi omaa työskentelyään reflektiivisen kirjoittamisen avulla. Hän kirjaa ylös havaintoja ja pohtii harjoitteiden vaikutuksia sekä omiin että osallistujien kokemuksiin. Analyysissaan hän ottaa myös huomioon muut tapahtumaan vaikuttavat tekijät, kuten paikka, aika, materiaalisuus, yleisö, esiintyjät ja muut tekijät.
Merkittävässä roolissa ymmärrykseni lisäämisessä ovat myös työpajan kokijoiden tai tämän tutkimuksen hengessä leikkijöiden kokemukset. Koostan heidän ajatuksiaan tässä opinnäytteessä anonyymisti muun muassa järjestämälläni verkkokyselyllä ja erilaisten muistiin kirjattujen keskusteluiden avulla. Kokijat ja haastateltavat ovat antaneet suostumuksensa havaintojensa käyttämiseen. Materiaalit ovat vain omassa hallussani. Työpajassa havainnoin kokijoiden toimintaa, liikehdintää, reaktioita sekä erityisesti tapoja heittäytyä tai olla heittäytymättä leikin äärelle. Viittaan tekstissä kokijoiden havaintoihin (#nro kokija) -viitteellä.
Ensimmäistä kertaa taiteellista tutkimusta tehdessä suhtaudun itse metodien löytämiseen sekä hahmottamiseen jo eräänlaisena tutkimusmatkana itsessään.
